30/08/2014

Summaus viikosta

Noniin, alkohan se opiskelukin! Tai no pitää vielä vähän katella tota mun lukkaria, oon meinaan lukenut tällä hetkellä käsillä olevista kursseista Suomessa yli puolet. Ehdotinkin reksille, että mut voisi siirtää NIU-linjalle (mikä lie lyhenne..), joka sisältää enemmän velkkuja ja keskittyy muutenkin enempi ratsastukseen, kuin boksien siivoomiseen.
   Tän kavalahkon suunnitelman toteutuminen vaikuttaa oikeestaan aika varmalta, koska kerrottuani kouluvalmentaja-tallipäällikölle ideasta hän ilmoitti "keskustelevansa aiheesta maanantaina reksin kanssa" eli äänenpainosta päätellen hoitaa homman mun eduksi :D!

Gracen kanssa on mennyt nyt ihan sairaan hyvin! Ei siis vieläkään liity valmennuksiin (rehellisesti sanottuna me ei mun mielestä olla tehty niillä tunneilla juuri mitään), mikä ei välttämättä oo huono asia. Tää on kyllä ihan ihme mesta tää Ruotsi, ku kaikki asiat vaan muuttuu paremmiks (paitsi henk. koht. huonepalvelu). Gracella on ollut koko tän kahen vuoden aikana krooniset "rivit" tms epämuodostumat etujalkojen vuohisissa ja ne jättävät parhaillaan hyvästejä. Myös herkästi hajoilevat suupielet ovat pysyneet ehjinä, Grace on taas hieman aiempaa sporttimallisempi, ratsastukseen on tullut ihan uusi herkkyysaste.. Listaa vois jatkaa pitkäänkin, mut tossa nyt varmaan suurimmat muutokset jotka oon tähän mennessä huomannut.

Tässä tää sporttinen ja uljas ratsuhevonen, josta puhuin. i. mäyrän manaatti ei. merileijona
Ihme isopää :D
Kieli sujuu koko ajan paremmin ja joka päivä tulee opittua uusia sanoja. Mun pieni mieleni joutuu kuitenkin kestämään suuria järkytyksiä, kun nää käyttää joistain asioista ihan kummallisia sanoja! Luulin esim. että kakku = kaka, mut asiahan onkin niin että kaka = keksi ja tårta = kakku. Tärkeä tieto kerrassaan, kauheata löytää tämänkaltainen aukko yleissivistyksessäni!

No mut joo. Yksin asuminen on ihan huippua, vaikka joku saattais luulla muuta! Ei tartte siivota muiden sotkuja, voin lauleskella vaikka koko päivän ilman et kukaan valittaa (tästä tuli broidien suunnilta usein sanomista) ja mikä parasta voin juua suoraan maitotölkistä / limupullosta ja laittaa ruokaan just niin paljon mausteita ku ite haluun. Kuulostaa pieniltä asioilta, mut tämmöset vapaudet on ennen olleet multa kiellettyjä lähinnä noiden kanssa-asujien takia. Ähäkutit!

Myös hevosenkäsittelyn osilta oon oppinut jotain uutta. Tai no, nyt sain kuulla miten juoksuttaessa pitäisi toimia enkä sitä, miten oon tähän mennessä toiminut (:D). En mä tiiä onks nää vaan jotain koulun hifistelyjä, mutta mulle tuli yllärinä se, että hevosen pysähdyttyä käskystä juoksutusuralle se pitää hakea sieltä uralta ympyrän "keskelle" ja tehä muutokset esim. sivuohjiin siellä keskellä. Siinähän on varmasti suuri ero, muuttaako niitä remeleitä siellä ympyräuralla vai 15m siitä vasemmalla :D. Noh, talossa talon tavat jne.
Minä, kapinallinen teini, rikon tässä
kuvassa kahta koulun sääntöä! 

Turvallisuus on täällä otettu huomioon noin 150-prosenttisesti. Kaikilla hevosilla tulee olla talutettaessa ketju nenän päällä, vaikka taluttaisit hevosen vaan karsinasta vesariin, turvakengät pitää olle aina jalassa (paitsi jos kukaan ei nää), hevosen tulee olla karsinassa kytkettynä seinään hoitotoimenpiteiden aikana (paitsi jos kukaan ei nää), ratsastaessa / tallissa pitää aina olla päällä vähintään t-paidan hihamittoihin pystyvä yläosa (paitsi jos kukaan ei nää) ja puhelinta ei saa käyttää hevosten kanssa toimittaessa. Paitsi jos kukaan ei nää.

Mä oon suhtautunut noihin sääntöihin vähän joustavasti. Pyrin toki kouluajalla paikallisia auktoriteetteja kammotessani käyttäytymään, kuten säännöissä on linjattu, mut viikonloppusin meen kyllä ihan surutta toppi päällä ratsastamaan, jos sattuu lämmin keli kohdalle. Osittain toteutan tätä kapinaa siitä syystä, että mun ainoat t-paitaa muistuttavat vaatekappaleet on pikeepaitoja + niitä on yhteensä "vaan" joku nelisen kappaletta = eivät riitä väkisinkään koko viikolle / en oo tarpeeks sivistynyt käyttääkseni niinkään siistejä vaatteita koko ajan. Sillon ahistaa eniten, kun menee koulutunnille toppi-huppari-yhistelmällä ja muistaa siinä ekojen kevennysaskelten lomassa, ettei sitä hupparia voikaan heittää kesken tunnin pois..

Tää olis voinut olla ihan hyvä kuva, mut ei tolla luurilla parempaan pystynyt. Siinä siis varsin valoisa aamusumu.
Mun asumus on btw ihan huippu, just sellanen sopivan kompakti pikkukämppä! Tää käsittää käytännössä keittiön, makkarin ja vessan, mutta säilytystilaakin on onnistuttu luomaan varsin runsaasti. Oon itekin lievähkösti järkyttynyt mun vastikään syttyneestä siivousinnosta, koska himassa olin aina semmonen pieni tornado joka vaan jätti kaiken sinne mihin se sattuu lentämään. Ehkä tää on jotain vieraan omistuksesa olevan kämpän epäsiistiksi jättämisen pelkoa, herregud.

Nyt ei vielä ole kerennyt tapahtumaan mitään kauhean suurta ja jännittävää, mutta hyvin näytti riittävän tikustakin asiaa :). Yritän keksiä seuraavaan postaukseen jotain jännempää kerrottavaa. Ehkä.

24/08/2014

Vähän fiilistelyä

Oli pakko kirjoittaa vielä toinen vähän enempi ratsastuskeskeinen postaus, koska oon pitkästä aikaa oikeasti tyytyväinen. Kaikista parasta on se, ettei tää rajotu pelkästään yhteen ratsastuskertaan vaan jotenkin koko hommaan on alkanut tulla ihan erilainen maku muuton jälkeen.

Kun ratsastin ensi kertaa kuljetuksen jälkeen, laitoin rutiininomaisesti ihan normaalit varusteet päälle sekä itselle että hevoselle. Alkuun en ajatellut koko asiaa, mutta pari päivää myöhemmin osuin maneesiin samaan aikaan ratsastustunnin kanssa ja kanssaratsastajien lisäksi myös yleisöä oli omalla mittapuullani melkoisesti. Tällöin mulla heräsi ensi kertaa ajatus siitä, millaisia ajatuksia haluan ratsastukseni herättävän muissa.

En edes osaa kunnolla sanoa, mihin olen tähän mennessä keskittynyt ratsastaessani. Tottakai pyrin aina siihen, että meno tuntuisi mahdollisimman helpolta, koska silloin tiedän ratsastaneeni oikein - Grace kun tuntuu varsinaisesti helpolta vain ollessaan oikeasti kuulolla ja avuille herkistynyt. Ehkä enempi pitäisi miettiä sitä, miten olen pyrkinyt ratsastamaan hevosen helpoksi.

Tätä mietittyäni jätin kannukset pois, sillä päätin tehdä kaikkeni saadakseni Gracen herkistettyä pohkeille niin, ettei rissoja tulisi edes ikävä. Olin jo etukäteen kaavaillut samalle päivälle pelkkää kävelyä, joten keskityimme niinkin arkipäiväiseen - vaikkakin valitettavan usein laiminlyömääni - asiaan kuin kulmiin. Tuon neljänkymmenen minuutin aikana hämmennyin valtavasti siitä faktasta, ettei pohkeelle herkistäminen ollut lainkaan niin hankalaa, kuin olin luullut!

Jostain syystä olen omaksunut seuraavan filosofian:  jos Grace ei reagoi jalkaan heti, tulee apu toistaa ns. ponipohkeena ja mahdollisesti jupista samalla hieman. Käynnissä työskennellessäni päätin visusti olla hermostumatta, vaikkei reaktiota tulisikaan saman tien ja kuinka ollakaan: vain viidentoista minuutin kuluttua aloituksesta olin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä kokenut ahaa-elämyksen yksin ratsastaessani.

Kulmia väkertäessäni saatoin samalla korjata Gracen pienehkön oikomisen, johon en ollut kiinnittänyt aikoihin mitään huomiota.. Alkuun reaktiot apuihin olivat vähän jähmeitä; kääntävään pohjeapuun tuli vastaus etuosan kahtena lyhyenä sivuaskelena ja pienenä mulkaisuna, sekä vienoisena suhahduksena hännän suunnilta. G oivalsi tehtävän idean tyypilliseen tapaansa kuitenkin vain muutaman toiston jälkeen ja reaktiot alkoivat olla jo paljon parempia. Kokeilin samaa myös pohkeenväistöihin ja siis piru viekööt - sehän oikeasti jatkoi väistöä, vaikka toistin avut koko pitkän lävistäjän aikana kahdesti ja istuin muuten ihan kuin olisin vain ratsastanut suoraa uraa eteenpäin!

Yksi asiaan mahdollisesti vaikuttava tekijä voi olla se, että käytössämme olevassa maneesissa on vain kaksi peiliä saman pitkän sivun vastakkaisissa päädyissä. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että mun on keskityttävä enemmän siihen miltä hevonen tuntuu eikä tarvitse koko ajan tuijotella kuvajaistaan. Emmä tiedä. Pääasia nyt on se, että muutosta tapahtuu ja vihdoinkin se tuntuisi ujuttautuvan kohti parempaa.

-----------------------------------------------------------------

Toinen positiiviseksi kokemani muutos on se, että mun kilpailuvietti tuntuu tekevän paluuta. En tiiä mihin se katosi, jotenkin tässä kesän aikana oli kisoissa niin paljon vastoinkäymisiä että teki mieli vaan heittää kirves kaivoon ja keskittyä johonkin ihan muuhun. Tai no tarkemmin ajateltuna kyse oli ehkä enemmin mun asennoitumisesta, siitä etten edes halunnut nähdä ratojen hyviä puolia tai miettiä missä me tänään onnistuttiin. Sama koski aika lailla koko muutakin ratsastusta, tuntui ettei mikään mennyt tarpeeksi hyvin ja aina oli hapan maku suussa.
   Naurettavaahan tästä tekee se, että otimme Gracen kanssa ratsastuksellisesti oikeasti ison askelen eteenpäin (ties mitä sitten tapahtui, mutta kaviopaiselomailun jälkeen mulla oli täysin muuttunut hevonen alla), mutta en vaan halunnut tunnustaa tai hyväksyä sitä. Nyt oon kuitenkin päättänyt, ettei tohon kierteeseen toista kertaa lähdetä, vaan mietin jokaisen ridauksen jälkeen vaikka koko loppuillan, mikä meni tänään hyvin. Vaikka me oltaisiin jonain päivänä onnistuttu ainoastaan pysähtymään siksi aikaa, että tuun satulasta alas, niin pitää olla tyytyväinen siihen!

Pitää kyllä ottaa motoksi se kuolematon ja varsin paikkansapitävä lausahdus: "If you always do what you've always done, you'll always get what you've always got.".

Ei G ehkä ihan tuolta näyttänyt, mutta tuntui ainakin!
Ja ei, mulla ei oikeasti oo noin lyhyt selkä, vaikka lyhyt oonkin :D.

23/08/2014

Mä voin taas hengittää!

Tsiisus mitä hulabaloota tää eka viikko on ollut! Nyt kun ylimääräiset saattojoukot on saatu palautettua Suomeen, oon päässyt paitsi nauttimaan ihanasta omasta rauhasta, myös saamaan vähän makua itsenäisen, velvollisuudentuntoisen ja vastuullisen aikuisen elämästä.

Just kidding.

Tällasista jutuista mun vapaa-aika tällä hetkellä tosiasiassa koostuu :D.

Parin ekan päivän ajan mulla nous tuskanhiki pintaan jo ajatellessani, että joku ruotsalainen puhuis mulle yhtään mitään :D. Kommunikointi takeltelee tosin edelleenkin, lähinnä pitää pyytää pari kertaa toistamaan että ymmärrän edes mistä on kyse.. Sen siitä saa kun ei koskaan kuuntele erilaisia aksentteja :P. Luojan kiitos tähän mennessä jokainen on ainakin ymmärtänyt englantia = asia menee perille vaikka sanasto pettäis jommankumman kielen osilta.

Meidän lukkari. Täällä on tärkeää
ilmoittaa ajat 10min tarkkuudella :D
Koulu on alkanut.. hmm, hitaasti? Eka viikko oli ihan ku ala-asteen kouluunpaluut, eli ei oikeestaan tehty mitään tai jos tehtiin niin aiheet käsitteli lähinnä tulevien kurssien sisältöjä, tervetuliaistoivotuksia yms. Hassua sinänsä, muistan kun menin Ressuun ja olin ihan kauhuissani kun normaalit oppitunnit alko melkein heti kun oltiin astuttu ovista sisään, mut nyt mulla on ihan päinvastanen fiilis (alkais jo!) :D.

Pari käytäntöä tallin suunnilta tuli vähän yllätyksinä, mulla kun ei niistä ollut lähtiessä tietoakaan. Esimerkkinä toimikoot vaikka omat väkkärit ja lisärehut, joita ei siis ilmeisesti saisi olla lainkaan (tallilla syötetään Krafft-rehuja). Nooh, onneksi "jag är finsk och jag fattar ingenting" joten syöttelen kaikessa hiljaisuudessa noita Gracen biotiineja pois ;).. Kyllä tallihenkilökunta oikeasti on tietoinen asiasta, mutta aihe on ehkä vähän semmonen hyshys -tyylinen juttu.

Toisaalta saan itse putsata Gracen boksin, laittaa heinät ja huolehtia muutenkin ponskista niin kuin itse huvittaa. Täällä heinät laitetaan joka päivä boksin eteen Ikea-kasseihin, jotta tallivuoroon joutuneella ei olisi liian rankkaa ;). Tähän asti kaikki talliduunit ovat btw olleet tosi kevyitä! Kysäisin ohimennen yhdeltä opettajalta onko tosiaankin niin, että jokainen putsaa päivässä vaan yhden karsinan, mutta sainkin kuulla niitä normaalisti siunautuvan kokonaiset kolme tai jopa neljä yhden päivän aikana. Saatoin ehkä vähän hihitellä siinä vaiheessa, koska odotin tosiaankin putsattavia karsinoita olevan sellaiset parikymmentä tai enemmänkin :D. Ei sillä, että valittaisin!
Täällä on kaikki paremmin.. Kaikki oppilaat saivat
koululta tällasen startterin, kirjatkin tulevat koululta.
Niin ja mainitsinko jo, että jokainen saa uudenkarhean
 läppärinkin lainaan opiskelua varten.
On tää kummallista :D.

Mitä mun luokkaan tulee, vaikuttaa just mukavalta poppoolta. Tosi samanhenkinen ja iloinen porukka, mutta sellasia nää lännen ihmeet mitä ilmeisimmin tuppaavat aina olemaan. Hienoista hysteriaa oli ehkä havaittavissa ainakin parin ekan päivän ajan, mutta meno varmaan tasoittunee hiljalleen.. tai sitten ei.

Olen kokeillut Gracen kanssa ratsastuksen saralla vähän "uusia" juttuja, eli lukenut Kyran kirjaa taas kerran läpi ja yrittänyt ymmärtää vielä vähän enemmän tästä hienosta lajistamme. On se vaan uskomatonta, miten joku voi kirjoitetun tekstin avulla antaa käytännössä toimivia vinkkejä ihan perusratsastukseen! Mua rupeaa aina naurattamaan, kun joku asia oikeasti onnistuu ratsastaessa :D. Toivottavasti nää ei pidä mua ihan kahelina, kun virnuilen satulassa ku mikäkin hullu!

ps. Täällä muuten tuulee ja sataa. Joka. Päivä.

14/08/2014

Lähtöpäivä!

Tosin vain toiselle meistä.
Grace lähti tänään.

Siis oikeasti. Lähti. Tänään.

Mihin se kaikki aika oikein meni?! Just mietittiin vanhempien kanssa et vastahan me käytiin siellä koululla tutustumassa (itsenäisyyspäivänä) ja ajateltiin et lähtöön on vielä ikuisuus..
  Anyway, Grace tavaroineen tultiin hakemaan tänään erään kuljetusfirman toimesta ja mä jäin kuin nalli kalliolle! No okei, huomenna riennän perään vanhempieni kanssa, jotka "ystävällisesti heittävät mut kohteeseen" eli toisinsanoen tulevat varmistamaan että osaan käyttäytyä. Ratkiriemukas viisituntinen siis tulossa, ajammehan suoraa huutoa Tukholmasta Varbergiin (saavuttuamme sinne ensin Viking Grace -laivalla!).

Jopa mulla, toisinaan vähän huonosti tunteilevalla ihmisellä oli tänään tirahtaa pieni tippa linssiin, kun tallikaverit kantoivat läksiäislahjoja syliin ja käskivät pitämään itsestä huolta. Nyt sen vasta kunnolla tajuaa miten paljon aikaa noidenkin mokomien kanssa on tullut vietettyä, kun pitäis jättää ne tänne! Koulut ja kaverit on vaihdettu pariinkiin kertaan, mutta talliporukka se vaan pysyy (ainakin henkisesti) kasassa, vaikka "original kokoonpano" oiskin siroteltu ympäri läänejä ja naapurimaita.

Tähän väliin kuvakaksikko Dumista viime päiviltä:

Ukkosen jälkeen on kiva käydä maastossa kävelyllä,
omiin kenkiin menee vähän vähemmän hiekkaa :)
Ai mitkä sadekuurot ja ukkoset? Ehei, ei ole näkynyt..


Ymmärrän nyt vielä vähän aiempaakin paremmin, mikseivät kuljetusfirmat ota omistajia / hoitajia / muuta soittokuntaa kovin mielellään mukaan heppaa kuskaamaan - mähän tarkistan ihan koko ajan Finnlinesin sivuilta, onko Kaakin paatti vielä pinnalla!! Kunnon hysteriat mä onnistun tästäkin vetämään, mutta mulle tuli _niin_ rikollinen olo, kun talutin hyväuskoisen pikku Grace-paran rekkaan ja jätin sinne. Sen katse oli vähintään sarjaa "you have betrayed my tiny trust!" :D.

Siellä se kuitenkin näyttäisi liikuskelevan, saa nähdä mitä Varbergin porukat tykkää Gracen mukana matkaavasta tavaravuoresta.. Pitää muistaa osoittaa kiitollisuutta suunnilleen kaikesta, varsinkin niiden miljoonien loimien purkamisesta. Toivottavasti Kaakilla on kaikki edes suunnilleen hyvin ja mä en delaa tähän hysterisointiin!

Hnnggrhrhh.....

07/08/2014

Pakkaamisen aloituksen suunnittelun aloitus

Teinivaatetus ja -käytös.
Kaljakelluntaa käytiin tsekkaamassa näissä
vetimissä ja tunnelmissa
Oli ehkä virhe aloittaa tän blogin kirjoittaminen jo päälle viikkoa ennen siirtymistä Ruotsiin, koska meinaan joka kerta asiaa näin intensiivisesti ajatellessani aiheuttaa itelleni hyperventilaation. On tää vaan niin siistiä, turha sitä käydä kieltämään :D.

Kävin tänään hoitamassa sen hiustenvärjäyksen pois alta ja pidin iltasella Kaakille maastolaukka-pikkuesteliikutuksen. Dumissa on niin ultimaattisen kivat maastot, että parempi vaan ottaa ilo irti kun vielä voi! Ja eihän niitä kentälle jätettyjä esteitä (lue: korotettuja maapuomeja) voinut myöskään hyödyntämättä sivuuttaa, joten otettiin kaakin kanssa pari pomppua meikäläisen keikkuessa karvasatulahuovan päällä..

Oli muuten aika siistiä huomata, että Gracen yleismaallinen löysyys-välinpitämättömyys on edelleen voimassa myös kaljakellunnan aikaan. Käytiin perinteisesti maastossa Kaakkusen kanssa just samana päivänä kun örvelöitsijät piti mökää ja sotki (Tuomarinkylässä on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä seuraamaan tapahtumaa vain muutamien metrien päästä ratsastusreitiltä), eikä ötöä juurikaan mokomat kiinnostaneet. Kävin taluttamassa myös yhen keltaisen lainaponin siitä joenviertä ja sen mielestä pelottavin asia oli sillan yli rämistellyt pyörä... First things first.

Kattikin tuntee näillä keleillä tallin parhaan
lootan.
Mut takaisin tulevan kauhisteluun.. Varbergissä pitäis mitä ilmeisimmin olla hilppasen Helsinkiä tasaisemmat lämmöt vuoden ympäri, mikä voitaisiin mun puolesta luokitella melkein siunaukseksi. En koskaan oo ollut mikään korkeiden lämpötilojen ystävä (sauna tms) ja tää kesä onkin ollut mun sietokyvyn maksimaalisilla ylärajoilla! At the moment lännessä näyttäis pyöriskelevän noi lukemat kahenkympin molemmilla puolilla, kelpais!

 Toi sijainti ihan meren kupeessa vaikuttaa lämpötilojen lisäks mm. mahdollisuuksiin liikkua Tanskaan ja takasin. Varbergistä menee lautta suoraan Grenå-nimiseen kaupunkiin Kattegatin yli, ei huono sekään. Ties vaikka eksyisin jossain vaiheessa käymään sielläkin, ei mitenkään mahdoton ajatus ;).

Nyt alkaa suunnilleen kaikkien tärkeiden asioiden puolesta palamaan vihreä valo, enää hevosen kuljetuksen pvm olisi ihan kiva saada tietoon, koska 48h ennen lähtöä ponille pitää vielä tehä yleistarkastus, minkä toteutuminen ei välttämättä oo ihan ruusuilla tanssia kun puolet elleistä on lomilla.

Niin että saas nähdä kuinka monta päivää myöhemmin Kaakki pääsee meren poikki!

06/08/2014

Tinnitys jäävistyy

Why is it so hard.......
Tässä sitä nyt maataan keskellä oman melkein-siivotun-huoneen lattiaa (puoli) kolmelta yöllä. Huomenaamulla on viimehetken kampaaja, mikä vaan lisää lähtöahistusta!! Pakkauslistaa on tän illan tuloksena kirjotettuna yhen läpyskän verran, lisää on varmasti tulossa paljon.. En olis ikinä uskonut että rupeen pakkaamaan / ajattelemaan koko asiaa näin aikasin :D.

Mulla on noin tuhat ja yksi kysymystä vailla vastausta. Onks siinä tallissa pakastin? Kilpaileeko kukaan (autollinen) siellä aktiivisesti kouluratsastuksessa vai onks kaikki esteratsastajia? Millon Gracen kuljetus on? Miksen oo ottanut päänsärkylääkettä vaikka mun päässä asuu ilmeisesti vasara jos toinenkin..

Kiitokset kaikille pyhimyksille siitä faktasta, että mun vanhemmat ottaa mun puolesta tosi paljon vastuuta tästä rumbasta. Kaikki pankkiasiat, puhelinliittymät yms olisi olleet kyllä melkonen tiiliskivi höyhenten joukossa, jos olisi ite pitänyt jotain ruveta tekemään. Mut olihan tää tiedossakin, kun jätettiin tarkoituksella kaiken maailman vaihtojärjestöt sivuun ja hoidettiin homma alusta alkaen ite. En usko katuvani sitä päätöstä missään vaiheessa!

En ajatellut järkätä mitään läksäreitä, mutta valmentajalle huolehdin pullonmuotoisen lahjuksen kiitoksena tähänastisesta. Siinä tuli jotenkin vähän haikea fiilis, vaikkei yhteisiä valmennusvuosia taida olla takana kuin vasta kaksi. On se silti ainakin mun mittakaavassa pitkä aika, kun ei noita elinvuosiakaan ole kertynyt mitenkään kohtuuttomasti!

Listauksen yhteydessä tuli yllättäen vastaan se seikka, etten oikeestaan edes halua paljookaan asioita mukaan. Mitä nyt vaatteet ja läppäri yms., mut eipä varsinaisesti muuta tuu ikävä.. Kyran kirja nyt ainakin on ihan must ja varmaan pari leffaa otan myös mukaan. Yritän kuitenkin noiden vaatteidenkin kanssa pysytellä kohtuudessa, koska tuun ihan varmasti ostelemaan kangastilkkuja myös jorpakon toiselta puolen.

Mistään tunnepuolesta mun on vähän vaikea sanoa mitään, koska tiedän enimmäkseen juttelevani skypessä koirien kanssa :D. Kavereiden kanssa vois raahautua kahville ennen lähtöä, niiden koulut kun alkaa mua aiemmin = kaikki on kuitenki keskustan suunnilla. Veljet on varmaan ihan onnensa kukkuloilla kun tää riiviö kerää luunsa nurkista, vanhemmille saattaa olla vähän kova paikka kun esikoinen lähtee leikkimään omaa elämää länsinaapuriin. Kyllä ne siitä tasottuu ;).

01/08/2014

Rumpujen säestämänä ja fanfaarien soidessa..

..kirjoitan tähän blogiin sen vielä varsin lyhykäisen historian kautta aikain ensimmäisen, uljaan, hivelöivän kauniin ja sopusointuisen virkkeen. Kun olen tämän kyseisen urotyön saanut aikaan, totean seuraavassa hetkessä kirjoittavani hevosenhajuisesta vaihto-oppivuodestani Ruotsissa, jonka alku lähestyy nopeammin kuin Estoonian rannikko päiväristeilijää. Tervetuloa siis, sinä ylhäinen tai alhainen, rupuinen tai rapainen, iloinen tai suruinen - tämän tekstin ääreen ovat tervetulleita kaikki, joiden verkkokalvoja se ei heti ensi koskemalta syövytä puhki.

ps. Jos tahdot lukea jotakin täysjärkistä, suosittelen siirtymään täysin hevoskeskeiseen blogiini tästä. En lupaa päivittää kovin usein.

Kirjoittaja ja sen lemmikki.
Järjestyksessä oikealta vasempaan.