Syyslomaa

Safety first. "Ei se karkaa... OHO"

Noniin, kolme viikkoa "työharjoittelua" eli ratsastusta takana ja syyslomalle selvitty. Ainiin, täähän tosin jatkuu ihan samalla tavalla, kuin kulunut kuukausi muutenkin :D. Elikkä vielä painetaan tää viikko ratsastaen ja sitten siirrytään takaisin normaaliin koulu-/talliarkeen.

Tallipäivissä on jotain hämärän rutiininomaista, vaikka ratsastettavat ovat harvoin samat peräkkäisinä päivinä. Neljä otusta / pvä on varmaan tällä hetkellä minimi, yleensä noita tulee kiusattua jotain viiden ja seitsemän väliltä. Määrä vaihtelee lähinnä sen mukaan, kuinka moni ötö on vapaana, koska kaikki tarjolla olevat kelpaavat kyllä!

Koulun hevosten lisäksi ratsastan nyt sitä Cindyä, joka on vaan ihan sairaan kiva hevonen. Välillä sitä vähän ahdistaa, jos pitäisi esimerkiksi nostaa laukka suoraan käynnistä tai pysyä ihan normaalissa harjoituslaukassa ympyrällä. Sen kanssa on varmaan joskus menneisyydessä siirrytty piruettilaukkaan käynnistä tai jotain, koska hän koittaa kovasti tarjota sitä aina parin ensimmäisen askelen ajan. Ei siis mitenkään jännittyneesti tai mitään, välillä valpas valkoinen kokeilee jopa lähteä itse pyörittelemään jotain omaa käsitystään laukkapiruetista.. kiitos, mutta ei kiitos!

Grace ja Cindy pahanteossa. G näyttää muka viattomalta, mut hyvin maistui tolppa hänellekin.. Mikä lie pakoyritys.

Ajankohtainen ilouutinen on se, että se jokseenkin vastenmieliseksi kokemani Primo-ruuna lähtee pois! Kouluvalkku kertoi mulle, että se ja yks tamma haetaan uudestaan myyntiin, koska ne eivät sovi koulun käyttötarkotuksiin. Se tamma, Gogo, on vähän liian herkkä ja Primo taas vähän liian vaikee tasasella. Mikä onni silläkin ketaleella on käynyt, että se osaa sentään hypätä - muuten sen vatipään paikka ois kyllä kuopan pohjalla.. Ai mitkä patoumat :D.

Eikä siinä vielä kaikki!

Kun kaksikko tullaan hakemaan pois, tulee samalla rekallinen uusia hevosia kokeiltavaksi. Kaiken huippuhan on se, että kouluvalkku ilmoitti mun pääsevän kokeilemaan niitä heppoja opettajien kanssa! Oon jotenkin tosi otettu tästä kunniasta, koska muille oppilaille asiasta on hädin tuskin puhuttu. Mut eipä noilla koulun hevosilla kai kukaan muu oikein ratsastakaan vastaavissa määrin, kuin opet ja meitsi..

Eipä mulla oikein ihmeempää kerrottavaa ole. Kirjottaminen tuntuu ihan tajuttoman työläältä, jotenkin tökkii kun yhtäkkiä pitäiskin kirjottaa sillä parhaiten luonnistuvalla kielellä :D. Mut alkaa toi svenskakin sujua jo helpommin - ainakin ymmärrän nyt paljon aiempaa paremmin, mitä mulle yritetään sanoa. Välillä tosin vastaan omia aivoja nopeammin, jolloin joka kolmas sana on suomea tai enkkua, mut hyvin ne hiffaa!

Tässä mitään lomia tartte

Viikko on vierinyt taas kauheella vauhilla eteenpäin, vaikkakin mun makuun vähän liian kevyissä merkeissä. Oon sen superpäivän jälkeen ratsastanut suunnilleen kolme hevosta päivässä ja boksejakin on ollut taas "normaali" määrä, eli jotain kahden ja kuuden väliltä. Kevyempien päivien aikana oonkin keskittynyt Gracen ratsastukseen taas vähän enemmän ja hyvä niin!

Kun yhden hevosen ratsastukseen ja kuntoonlaittoon on aikaa yhteensä yksi tunti, ei pilkunviilaukseen vaan ehdi käyttää niin paljon aikaa, kuin ehkä itse haluaisi. Yleensä työskentelen about 45min per hevonen ja siihen lisäksi alkuun ja loppuun käynnit 10-20min, mutta useampien hevosten kanssa toimiessani ratsastan yhdellä hevosella yhteensä n. 45min, josta 20min kuluu kävelyihin ja loppuaika työskennellään niin tehokkaasti, kuin vain suinkin mahdollista.

Yleensä koulun hevoset on ton vajaan puoltuntisen jälkeen jo niin finaalissa, ettei niillä paljoa enempää vois tehdäkään. Jotenkin jää kuitenkin kaivelemaan, jos joutuu tekemään kaiken pienoisessa kiireessä ja joistain kopuista jää vähän sellanen puolivalmis fiilis. Mut onneksi monelle tosiaankin riittää toi puoltuntinen, sanotaanko että kaksi kolmesta toimii tuolla järjestelyllä. Se yksi kolmasosa onkin sitten se mielenkiintoisin..

Gracen kanssa (ikuisuus)ongelmina ovat olleet takajalkojen aktiivisuuden säilyminen ja semmoinen kiva eteenpäinpyrkivyys muutenkin. On ihan mieletön tunne, kun toi hevonen todella rupeaa liikkumaan itse, mutta siihen pisteeseen pääseminen on todellakin päivästä riippuen enemmän tai vähemmän haasteellista. Parhaana herättelymenetelmänä ovat toimineet nopeat temponvaihtelut askellajin sisällä. Esimerkiksi kaksi laukka-askelta eteen ja takaisin, uudestaan eteen ja nopeasti takaisin.. Ainakin Gracen reagointi pohkeisiin on nopeutunut hieman, jos nyt jotain kehitystä pitää mainita :D. Eipä tuosta tammasta ihan hetkeen työstettävä lopu, mutta minähän en luovuta!

"Hei kuule, mitä jos vaan niinku fiilisteltäis tätä arskaa, unohdettais se juokseminen ja liikunta ylipäätään.."
Tässä muuten Gracen "talvikarva"

Grace on muuten laihtunut kaks vyönreikää (hyvä asia)! Varmaan suurin vaikuttava tekijä on kokopäivätarhaus, johon ei aiemmin oo ollut mahdollisuutta. Eihän toi otus siitä ulkoilusta mitenkään varsinaisesti nauti, mutta eipä sille jää oikein valinnanvaraa. Ruohopohjaisissa tarhoissa riittää ainakin tekemistä ja hepat oikeasti kävelevät niissä ollessaan, vaikka eivät olisikaan laumassa. Oon kyllä niin tyytyväinen tuohon ponin hoikistumiseen, meinas ruveta oikeasti huolettamaan se sen jäätävä uimarengas. Eihän se vieläkään mikään ihan pantterimallinen ole, mutta hiljaa hyvä tulee ;).

Arvatkaas huviksenne mikä vuodenaika nyt on

Tallin lähellä asustaa kaksi ihkua karvapalloa. Mikä lie shettisristeytys ja vuonis, hauskoja (paksuja) kavereita :D.

Lounasaika. Monilla on inhottava - joskin nopea - tapa heittää heinät siihen portin edustalla olevaan mutalammikkoon, minkä takia tykkään viedä kaakille ite heinät. 

Kyselin jo ensi viikolla koittavan syysloman aikatauluja koulun hevosten liikutusten tiimoilta ja mut kutsuttiin lähes siltä seisomalta ratsastamaan :D. Ensi viikosta tulee siis vähintään mielenkiintoinen, kun mulla pitäis tosiaankin olla liikutettavana Gracen lisäksi myös se Barbie-hevonen, Cindy. Ratsastin kyseisen valkean eilen itsenäisesti ja sain vähän tatsia siitä, millainen pölkkypää se eläin voi olla (tammalla taipumusta hyppiä pystyyn). Oon tosin vieläkin sitä mieltä, että siitä tulee ihan mieletön, kunhan kunto kohenee ja varsinkin laukkaan saadaan lisää ponnistusvoimaa. Tsemppaan siis omistajaa parhaani mukaan, jotta heidät nähtäisiin pian myös kilpakentillä!

Teimme myös riehakkaan ja lauluntäyteisen bussiretken ridgymnasiumin Kungsbackan yksikköön seurataksemme Malin Baryardin ja Peder Fredrikssonin klinikkaa. En meinannut ensin edes lähteä mukaan kun "emmä kuitenkaan kerkee liikuttamaan näitä hevosia ennen lähtöä", mutta toisin kävi. Ehkä ihan hyvä niin, tuli meinaan paljon käyttökelpoisia vinkkejä sileällä työskentelyyn, mikä nyt ei sinänsä ollut yllätys.
   Sisäistin ratsastuskoulusta lähdettyäni sen, miten tärkeä hyvä perusratsastus on myös hyppäämisen kannalta. Kukahan viisas senkin ajatuksen on iskostanut mun päähän, että "esteratsastus on kouluratsastusta hyppyjen välissä", mutta tuota olen hokenut päässäni viimeiset viisi vuotta :D. Kaipa siinä joku totuuden siemen piilee..

Kungsbackan maneesi on upea! Myös esteet olivat ihan
sikahienoja, suunnilleen samaa tasoa HIHS-esteiden kanssa :D

Mutta palaan vielä tuohon klinikkaan. Aluksi seurasimme neljän Kungsbackan oppilaan hyppäämistä Malinin ja Pederin valvovan silmän alla. Hevoset olivat kaikki tosi erilaisia, mikä oli mun mielestä iso plussa - oli mielenkiintoista kuulla, millaisia neuvoja tapahtuman tähdet antoivat hieman Gracea muistuttavalle, epätasaiselle hyppääjälle, ja seuraavassa hetkessä jakelivat neuvoja kiireiselle jättihepalle. Välillä valkut vetivät ratsukoita myös mikrofonittomiin tuumintatuokioihin kentän keskelle, mitähän lie supisivat siellä ;).

Valmennuksen jälkeen julkkiksille tuotiin jotkut koulun hevoset, joilla he verkkasivat ja hyppäsivät selittäen samalla yleisölle tekemisiään. Tästä en saanut ehkä ihan niin paljoa irti, vaikutti tulevan ratsastajiltakin aika rutiininomaisesti ihan perusliikutus hepoille. Malinin mikki ei myöskään toiminut ihan moitteetta, mikä lisäsi mun kohdalla ymmärrysvaikeuksia :P. Vähän hiljaisempana pysytelleen Pederin mikki kyllä toimi, sitä hengästymisen aiheuttamaa hihityksen määrää katsomossa on vaikea kuvailla :D.

Tilaisuuden jälkeen olis ollut chance hakea nimmarit, mut eikse oo vähän last season :D. Siirryin siis pikaisesti takaisin bussiin ja pääsin taistelutta etupenkille!! Oli kyllä hauska reissu, vaikken ihan hiffannutkaan, miksi jotkut koulukaverit kokivat puhelimen näpräämisen klinikkaa mielenkiintoisempana.. No, omasta laitteesta loppui akku melkein saman tien, joten mistäs sitä tietää vaikka olisin itsekin sortunut samaan!

Tässä laadukkaassa otoksessa Peder ja Malin koulun hevosten selässä.

Ja viimeiseksi vielä tänpäiväsiä fiiliksiä Stampe-nimisen pikkuruunan selästä. Olin rehellisesti sanottuna tyrmistynyt, odotin jotain ihan erilaista! Aika jännä poni :P

Easympi päivä

Urhea Primo

Tänään oli eilistä huomattavasti chillimpi päivä, mutta lyhykäisiksi jääneet yöunet ja huonohko ruokavalio (= suklaata) vetivät voimat ihan finaaliin ja viimeisen hevosen kohdalla meinasinkin nukahtaa siihen tasaiseen laukkaan..

Päivä alkoi talliduunilla (7 karsinaa) ja siitä ruokalan kautta Primon selkään. Miten musta tuntuu, etten oo ainoa, joka ei tykkää tuosta hevosesta? Osuu meinaan harva se päivä tuon eläimen liikutus mulle, mutta samapa tuo :D. Menin valkean kanssa pitkästä aikaa maneesiin katsomaan vielä peilistäkin, miten karmealta se meno näyttää. Puoli tuntia suoristusharjoituksia ja siirtymisiä tekivät tehtävänsä ja mr. katupylvään niellyt alkoi muistuttaa märkää rättiä. Loppuraveissa Primo löysi vihdoinkin myös takajalkansa ja peiliä töllistellessäni saatoin itsekin olla kohtuu tyytyväinen lopputulokseen.

Tuon poitsun jälkeen oli aika lähteä hyppäämään Gracen kanssa! Hyppäsin kolmosten kanssa samalla tunnilla, mutta tietenkin se-ope-joka-hypyttää-esteen-kokosia-esteitä oli tänään kipeenä ja tunnin piti ykkösten estevalkku, mutta väliäkö tuolla. Ensimmäiset ravilähestymiset olivat tyypilliseen tapaansa täysiä fiaskoja ja nyt jo pari kertaa niitä katsellut estevalkkukin kehotti vain nostamaan suosiolla laukan, jotta verkkahypyt saatiin kuntoon.

Tehtävinä toimivat tänään puomeista, ristikoista ja pikkuokserista koottu jumppasarja ja ravipuomit + okseri. Jumppasarjat aiheuttavat mulle aina hieman hallitsematonta pulssin kohoamista ja kylmän hien valumista ohimoita pitkin, mutta selvittiinhän niistäkin yhden kiellon jälkeen.. mut en tippunut!

Noi sidepull-suitset toimii paljon hackamorea
paremmin! 

On muuten auttanut vähän omaa nuppia toi muilla hevosilla hyppääminen. Tänäänkin oltaisiin varmaan jääty kieltelemään Gracen kanssa 20cm ristikoille, jos en olisi uskaltanut luottaa siihen, että kyllä se niistä yli pääsee. Erityisesti se Lucernin kanssa hoidettu pompputunti muistui tänään mieleen, kun ihan oikeasti päätin, ettei tässä ole mitään ongelmaa. Toimi varsin hyvin!

Gracen jälkeen kävelin Irman kanssa about 45min (tällä kertaa ilman välikohtauksia), jonka tehtyäni hinasin ahterini vielä Pentyn selkään. Penty-boy oli vähän väsy, mutta teimme silti reippaasti sulku- ja avotaivutuksia, sekä parit pohkeenväistöt ja kokoamiset. Tänään olis taas ollut Pentsun mielestä vähän sellanen kipittelypäivä, mutta laukan jälkeen tuli muutama ravisuora, jotka loivat hieman toivoa laadukkaammastakin ravista.. Toivottavasti voin jatkaa työskentelyä tuon sedän kanssa, on meinaan hauskan oloinen kaveri!

"The list of doom"
Tästä voi siis tarkistaa hymysuin, mitkä karsinat
tänään saakaan putsata.. Tuossa viisi ensimmäistä.
Gracen boksi = 34!

No huhhuh!

Penty-parka ei vielä tässä vaiheessa
tiennyt, että se on turkille menoa nyt!

Eilen oli niin tapahtumarikas päivä, että kaaduin kotiin päästyäni miltei kengät jalassa sänkyyn! Aamuisen karsinanputsauksen (4) jälkeen ratsastin ekan hevosen koulutunnilla. Kyseinen otus oli Kalina-niminen tamma ja ratsastettavuudeltaan oikeastaan aika hyvä. Opettaja kysyi multa tunnin jälkeen, haluaisinko ratsastaa sitä pari päivää putkeen; on kuulema ihan eri hevonen, kun yhteiset sävelet alkavat luonnistua. Tarvitseekohan edes mainita, mitä vastasin :D.

  Seuraava uhri oli Penty, jolla oon ratsastanut monesti aiemminkin. Extremeosuus tulikin vastaan siinä, kun opo ilmoitti mun klippaavan sen ennen ratsastusta! Polvet tutisten siinä sitten seurasin ensin esimerkkiä ja yritin tehdä itse perässä. Jos mä jotain voin sanoa, niin jättäkää jatkossakin ne klippaushommat jollekulle muulle, kuin mulle. Ei se nyt mikään ihan karsea ole, mutta selästä huomasin klippaamattomia pikkupisteitä yhden jos toisenkin..

Pentyn jälkeen ratsastin kolme koulun hevosta. Kaksi tuttua, Lana & Primo, sekä uutena tuttavuutena Rambler-tamman. Eilen mulle selvisi syy, miksen tykkää tosta Lanasta - sehän ei mokoma kanna itseään kunnolla! Sillä on sellainen jännä pomppuravi, joka saa erheellisesti uskomaan, että se tekee tosissaan töitä. Tarkemmin tunnusteltuna sen huomaakin vain juoksevan alta jäämättä oikeasti takajalkojen päälle, joten pyrin saamaan tammanretaleen työskentelemään vähän rehellisemmin.

Primo oli oma karsea itsensä, mutta väittäisin sen menevän jatkuvasti kohti parempaa. En huomannut kysyä siitä kaulasta enempää, mutta sain kuulla sen hypänneen ennen tonne tuloaan 140-ratoja?! Tää selitti jossain määrin niitä jarrutusongelmia, joita kohtasin Primon kanssa hypätessäni sillä toissapäivänä, sehän osaa oikeasti hypätä :D!

Rambler

Rambler yllätti todella positiivisesti! Oon monesti katsellut sitä hevosta asenteella "huh, ei näytä mukavalta", mutta eipä ollut ensimmäinen kerta, kun olin väärässä. Ei se mikään maailmanmestari ole ja sen askeleet ovat vauhdista riippumatta piiiitkiä ja hiiiitaita, mutta jollain kierolla tavalla mä tykästyin siihen tammaan. Itseasiassa yks ohjaaja jäi katsomaan mun ratsastusta kentän laidalle ja huikkasi Ramblerin näyttävän tosi hyvältä! Lämmitti mieltä, olin itsekin ihan fiilareissa, vaikka verensokeri alkoi tuossa vaiheessa iltaa laskea negatiivisen puolelle.

Viimeisenä vuorossa oli Grace, joka oli edellisenä päivänä ollut niin hyvä, että päätin vain ottaa askellajit läpi ja varmistaa, että sidepull toimii kuten pitääkin. Tulihan siinä tehtyä pari väistöäkin, mutta ei me nyt mitään oikeeta duunia tehty. Vähän vaan ravailtiin ja laukkailtiin ympyrää, mut eipä olis enempää tarvinnutkaan.

Saatuani Gracen talliin jouduin vielä palaamaan KRC:hen (koulun talli) ja pesemään kaikki käyttämäni suitset ja lakaisemaan Pentyn pissat hoitopaikalta (mur). Kello oli tässä vaiheessa jotain kahdeksan ja mä hoidin apinan raivolla kaiken valmiiksi, ennen kuin suuntasin pyörän eturenkaan kohti kotia. Olin kotona siinä puol kymmenen aikoihin ja hyvä kun sai syötyä ja suihkussa käytyä, kun oli oikeesti pakko mennä nukkumaan :D.

Tänään on sitten hyppytunti Gracen kanssa. En vielä tiedä, hyppäänkö kolmosten vai opettajien kanssa samassa ryhmässä, mutta toivottavasti tänään päästäisiin oikeasti jo hyppäämään, eikä vaan juoksemaan kavaletteja.

Rico, tästä mun pitää kirjottaa joku kerta enemmän!
Tuntui meinaan kuin ois Ferraria ajanut..

Ja Irma.. Irmalla on jotain häikkää kavioissa
ja on siksi kävelyllä. Yritti heittää mut virtapiikin
verukkeella selästä, mutta eipäs onnistunut, häähää!

Ei se normaalisti oo noin sottanen, mutta tuohon tuodaan aina säilöpaalit (3), joista
käymme täyttämässä heinäpussit karsinan oveen :). 

Kaikki satulahuoneet + kuivaushuone ovat lukollisia, niin SRG:ssä (yksäritalli)
kuin KRC:ssäkin.

Tallin kahta käytävää yhdistävä minikäytävä

Vesari. Tosta ovesta kuljetaan myös tarhatessa

Käytävää

You're so classic

Plääh

Arvatkaapa kerran, mikä biisi on soinut koko päivän päässä ratsastettuani vanhan kantturan nimeltä Classic. Laitettuani konin kuntoon erehdyin tsekkaamaan sen syntymävuoden karsinan ovesta ennen selkäytymistä ja siis apua, eiks kaikkien ennen 90-lukua syntyneiden hevosten kuuluis olla jo eläkkeellä / taivaslaitumilla :D? Ei siinä mitään, hyvin porhalsi 25v pikkuhepo iästään huolimatta ja mä olin jopa tippua, kun ovela pappa pääsi yllättämään oikein kunnon köyrypukilla.. Tais olla vähän tuulista :D.

Iäkkäillä hevosilla on mun mielestä semmonen jännä ominaistuntu ratsastaessa. Vähän sellainen hitaan kankeahko, usein tuntuu että pohjeavut vain uppoaa jonnekin pehmeään karvaan ilman sen suurempaa vaikutusta. Tää tapaus vaikutti ko. ominaisuuksiensa lisäksi jo vähän työnsä tehneeltä, mut mitäs sitä nyt turhaan tervettä hevosta eläkkeelle laittamaan.. Noh, jos toi mulle toistamiseen siunaantuu, niin varmaan meen maastoon kävelemään tai jotain. Ei viitsi vanhaa kiusata enempää kuin on pakko!

Oman kantturan kanssa oltiin valkussa ja vitsi miten ihanaa oli saada vihdoinkin koululle saapunut coachphone korvaan! Mäkin puolikuuro sain vähän paremmin selvää opettajan turinoista ja varmaan ekaa kertaa ikinä pystyttiin pitämään koko tunti ruotsiksi :P. Grace oli vähän säpsäkkä ja "tittig" (uus suosikkisana!), mutta kyllä se siitä loppua kohti taas parani.

Classicin ja Gracen lisäksi käväisin taas ultimate favourite (not) Primon selässä. Kimon kakkiainen ei ollut ihan niin hyvä, kuin perjantaina, mutta edelleen huomattavasti ensikohtaamista miellyttävämpi. Jos oikein ymmärsin, on tuolla herralla kaulassa jotain kissing spinen tapaista, mikä tietty vähän selittää sen jokseenkin haastellista ratsastettavuutta.. Pitää vielä selvittää, oliko asia tosiaankin noin, vai oonko taas vaihteeks ihan metsässä :D.

Huomenna pitäis olla estevalkku ykkösten kanssa, mut meinasin kysästä jos voisin hypätä sen tunnin tuntsarilla ja loikkia G:n kanssa kolmosten estetunnilla.. Vähän tympäisee toi kavalettien junnaaminen hevosella, joka tunnin niitä tahkottuaan suorastaan huutaa et missä ne esteet viipyy? Meidän estevalkkukin totesi erään tunnin päätteeksi, että täähän näyttäis olevan tolle vasta lämmittelyä!

---------------------------------------------------------------------

PS.
"Normaali arki" sujuu aika samalla kaavalla koko ajan. Maito loppuu joka toinen päivä ja uudet safkat pitää tehä about kolmen päivän välein. Väittäisin, että at the moment menee aika hyvin :)!

Meditointia pyöröpaalin päällä

Tota noin..

Miks just Ruotsi?

Multa on kysytty otsikossa oleva kysymys melkoisen useasti niin kotimaan asukkien, kuin svensktalande bättre folkin toimesta, joten selvittelenpä tämän tänne blogiinkin vielä kerran.

1. Tahdoin lähteä vaihtoon, no matter where
Olin miettinyt vaihtoon lähtöä hiljaa mielessäni jotakuinkin yläasteen puolivälistä lähtien, vaikkakaan kohdemaa ei ollut vielä ihan selvä. Tiesin kuitenkin, että ihan Etelä-Eurooppaan en lähde, koska lämmin ilmasto ei vaan ole mua varten. Ihan maksimissaan olisi mennyt joku Pohjois-Italia, sitä etelämpään en olisi voinut lähteä.

2. Helppous
Aluksi mietin vaihtovuotta Saksassa, mutta piakkoin paljastui, että sinne lähteäkseen olisi taustalla oltava parin vuoden saksanopinnot. Hollanti, Belgia yms. kävivät mielessä, mutta jotenkin niistä mikään ei tuntunut ihan sellaiselta mun jutulta. Ruotsi oli kuitenkin koko ajan ollut vahvana kakkosena ton Saksan perässä, joten tuon kielijutun selvittyä oli jo puoliksi päätetty, että naapuriinhan sitä lähdetään.

3. Hevosen kuljetus
Vaihtovuotta miettiessäni yksi tärkeimmistä ehdoista oli se, että ilman hevosta ei muuten lähdetä. Kuljetus Ruotsiin on varmaan yksi miedoimmista matkoista ponia ajatellen ja myöskin kohtuullisen helppo toteuttaa, mikä lisäsi varmuutta päätökseen tänne lähdöstä. Pakko kuitenkin myöntää, että kyllä stressasi jo tuo pienikin rapakon ylitys :D!

4. Kieli
Mua on aina vähän kaivellut, etten osaa puhua kovin sujuvasti ruotsia, joten mikäpä sen parempi tapa oppia, kuin lähteä paikan päälle kuuntelemaan ja kokeilemaan omaa kommunikaatiota. Tosin välillä on jotenkin kiusallista puhua ihmisille, joiden ei tarvitse uhrata ajatustakaan lauseiden muodostamiseen tai sanastoihin kyseisellä kielellä :D. Englantia tulee siis käytettyä, mutta ainakin yritän aina ensin ruotsiksi!

5. Sijainti
Tottahan se on, ettei mistään kauempaa viitsi lähteä "jouluksi kotiin". Rehellisesti sanottuna ei ihan hirveästi innosta ajatus täältäkään lähtemisestä, mutta kai se on pakko käydä kerran puoleen vuoteen koiria rapsuttamassa..

----------------------------------------------------

Lähdettiin Barbien kanssa maastoon.
Mustahan tuli siis automaattisesti
Bratz, koska en oo tarpeeks blondi
Barbieksi :P

Eipä noita syitä lisää keksi, mutta tokkopa niitä tarvitsee enempää ollakaan. Oon anyways tosi tyytyväinen tähän päätökseen, täällä vaan viihtyy ihan tajuttoman hyvin. Kaikki stereotypiat ruotsalaisia kohtaan hajosi kappaleiksi suunnilleen sillä hetkellä, kun astuin ekaa kertaa luokkahuoneeseen. Eivät ruotsalaisetkaan ole koko aika yhtä hymyä ja laulua, vaan yllättäen ihan tavallisia heppuja hyvine ja huonoine päivineen ;).

Koulussa on kuitenkin ihan mieletön yhteishenki kaikkien ikäryhmien välillä. Luokkia on tosiaankin vain yksi per vuosi, eli meitä on yhteensä ehkä noin 60 oppilasta koko koulussa :D.. Meille järkätään kaikenlaista yhteistä tekemistä ja minkäänlaista selkeetä ryhmittäytymistä ei todellakaan oo havaittavissa, mikä tuntui olevan varsin tavallista kotimaassa. No, saattoihan toi ajatus olla vain mun päässä, mutta täällä tuntuu joka tapauksessa siltä, että koko koulu on yhtä isoa "perhettä" :D.

Toki tuollakin on muutama heppu, joiden kanssa oon tekemisissä vähän muita enemmän ja heitän ehkä maailman huonointa läppää siinä heinäpusseja täytellessämme, mutta vitsi miten hauskaa meillä on porukan koosta riippumatta! Eipä oo tullut ennen tänne muuttoa vastaan viikkoa, jonka jokaisena päivänä tulisi naurettua ihan kunnolla. Varmaan samanhenkisyys, krooninen väsymyshysteria ja kaikenlaiset kommellukset aiheuttavat sellaisen tietynlaisen hyväntuulisuuden, vaikka jokaisena aamuna ei huvittaisikaan hihitellä ja levitä lattialle jumppapallon kadotessa alta..

Moppi 2.0 ja maailman paras pyykkikori

En oo oikein uskaltanut raahata noita mun äänekkäitä ystäviäni tänne mun luukkuun, vaikka naapurit harrastavatkin sitä ihan pokkana :D. Tää on sen verran pienikin, ettei täällä mitään luokkakokousta järkätä, joten parempi vaan pyöräillä reippaasti muiden kämpille lojumaan sohvalla ja tuijottamaan jotain ihan jäätävän huonoa ruotsalaista realitysarjaa.

Huolimatta siitä, etten useinkaan kutsu tänne kavereita, en jotenkin kehtaa pitää kämppää läävänä. Haiseva tiskivuori ei oo kiva, eivätkä myöskään haisevat vaatteet.. Luuttuan siis reippaasti lattiat kerran viikkoon (vaikka mopista katkeaisi varsi), pesen vaatteita koko ajan (vaikka pesukoneessa lojuisi jo kolmatta tuntia jonkun muun kledjut) ja tiskaan astiat mahd. nopeasti käytön jälkeen (vaikka viemäri pitäisikin avata välissä). Samaa ei voi sanoa monista luokkakavereista, joiden kämpät ovat.. no, ei-niin-siistejä :D.

Kun ostatte uudet kuolaimettomat, lähtekää ihmeessä ensimmäisellä kerralla maastoon! Ei vaan hyvin se meni, Grace oli
tyytyväinen pieneen mielenvirkistykseen :).

Lähetin just sähköpostia eräälle tallille karsinan tiimoilta, koska mun pitää tunkea kaakki johonkin kesän ajaksi. Okei, hiukka aikaista miettiä näitä asioita tässä vaiheessa, mutta yritän samalla saada itselleni kesäduunin ja niiden kanssa ei kai oikein koskaan voi olla liian ajoissa. Olisi niin siistiä, jos pääsisin tuolle yllämainitulle tallille, on meinaan kouluratsastukseen painottunut paikka ;). Kuuleman mukaan tallin omistaja on aikoinaan ollut meidän koululla vierailevana valmentajana, mikä antoi vähän lisää rohkeutta ottaa yhteyttä häneen. Toivottavasti hänen asenteensa meidän koulun oppilaita kohtaan on positiivinen :D! 

Pomppuhobune

Lucern

Mä hyppäsin torstaina! Tällä kertaa uhrina toimi Lucern-lahopää, joka on niitä maailman yksinkertaisimpia hevosia. Sen silmistä vaan paistaa sellainen vilpitön typeryys, mutta onneksi se on ratsastettavuudeltaan aika näpsäkkä.
   Tehtävinä toimivat kaksi jumppasarjaa, joiden päätteksi oli pistetty niin sanotusti astetta enemmän nostetta, eli molempien sarjojen lopussa oli okseri. Katoin jo maneesiin saapuessani et edellinen ryhmä onkin hypännyt vähän isompia, mut niihin korkeuksiin puomit sitten jätettiinkin :D.. Onneksi toi Lucern on ihan tosi helppo hypätä ja lisäksi sillä on tuota korkeutta omastakin takaa mukavasti, mikä osiltaan auttoi luottamaan siihen, että kyllä niistä tikuista yli päästään. Okserit olivat korkeudeltaan jotakuinkin metrin molemmin puolin, vaikea sitä oli sieltä ylhäältä sanoa. Ei kuitenkaan pelottanut yhtään! Jotenkin vaan tuntui niin mutkattomalta ja varmalta hypätä, ettei käynyt edes mielessä se mahdollisuus, että menisin yksin sen esteen yli/läpi.

Penty

Tunnin sivuaiheena toimi jossain määrin hyppytekniikka; tulimme yksitellen jumppasarjoille ja analysoimme porukalla hevosten hyppäämistä. Yksi hyppäsi kaula ylhäällä, toinen pitkänä kuin Lapin talvi ja Lucern kuuleman mukaan nopeasti ja aika pyöreästi. Opettajalta sateli kehuja meille, mutta mun mielestä ne kuuluivat kyllä hevoselle, koska mä en tunnetusti oo mikään erityisen lahjakas esteratsastaja :D. Onneksi pääsin helpolla!

Idag (fredag) red jag tre skolhästar och Grace. Koululta mulle suotiin liikutettavaksi ihanat suosikkihevoseni Primo ja Landlux, sekä se oikeasti kiva hevonen Penty. Primo yllätti itseasiassa tänään positiivisesti ja oli ihan eri hevonen, kuin neljä päivää sitten. Landlux oli ihan ok ja Pentyllä oli joku ihme kipittelypäivä, mutta noin pääpiirteittäin kaikki neljä menivät tänään hyvin! Olimme Gracen kanssa valmennuksessakin, mutta valmentajan huomio keskittyi ehkä hitusen enemmän huomisiin koulukisoihin valmistautuvaan kanssaratsukkoon, joten tuo oli enemmänkin sellainen puoliksi itsenäinen tunti. Alkuun laiskotti, mutta loppua kohti Grace parani ihan reippaasti :).

Siihen on syy, miksi käytäväluukut pidetään kiinni :D

Primo oli niin taitava tänään!

Pintskut!

Pitäisi lähetellä SRL:lle jotain viestiä kilpailulupiin liittyen, koska oon vähän kujalla oikeestaan kaikesta. Lueskelin niiden sivuja ja käsitin, että seura- ja aluekisoihin osallistuakseen ei tarvitse erikseen olla yhteydessä, mutta kansallisia varten pitäis saada joku lappu. Ihan lupaava alku olis jo se, että pääsis ylipäätään kisoihin! Vähän hankalaa näin kortittomana päästä yhtään mihinkään, kun monen potentiaalisen kisakaverin autollapa ei ihan noin vaan kahta ponia kiskota. Ehkä mut vielä joku päivä uskaltaa päästää liikenteeseen, siitäkös se riemu vasta ratkeaa.

Niin ja sit tarttis vielä sen autonkin. Säästötiliä availlessa!

Narrasinpas vähän

Noniin, Flyingen keikka hoidettu bussimatkoineen ja expoineen :D. Ei me mitään tutustumaan sinne menty, vaan katsomaan nuorten swb-hevosten breedersejä! Tuli siinä vähän käväistyä tallinkin puolella, mutta olihan toi kieltämättä ihan kiva ylläri päästä vähän tihrustelemaan, kuinka monta valovuotta naapuri on meitä edellä.

Vastaus: MONTA



Toi kouluhevonen oli tosiaankin ensimmäinen mun näkemä ratsukko koko kisoissa ja tuli heti semmonen "no terve" -fiilis :D. Ihan mielettömän hienoja hevosia ja pitäähän tässä nyt vähän kehaista ratsastajiakin; en nähnyt yhtäkään hyllyvää / heiluvaa / sätkivää istuntaa kouluaitojen sisällä! Esteradoilla huomasin muutaman horjahduksen, mutta laitetaan se hevosten kokemattomuuden piikkiin ;).

 Lämpölamput katsomon yläpuolella ovat toimiva ja hyvä idea!

Kouluverkkaa 

Hassu setä

Joku niistä talleista. Ei mikään palatsi, mutta siisti kuitenkin.

Haikara pistänyt vähän ranttaliksi

Koulun tarjoaman ruoan (!), kiertelyn ja hevosten pällistelyn jälkeen käväisin expoalueella hakemassa treenisuojat ja -pintelit Gracelle. Expo ei ollut mikään valtaisa, mutta valikoima oli ainakin mun makuun melkoisen kattava ja kiitin onneani siitä, että pankkikortti oli unohtunut tallitakin taskuun.

Nää oli niin kummallisia!
Siis joku megapaksu romaani + geeli :D?

Grace sai uudet treenisuojat, hintaa tsägällä 20e
ja ihanan pörrönen lampaankarva.

Gracen mielestä uudet säärystimet on ihq!

Pinteleistä en tietenkään tajunnut ottaa kuvaa, mut eiköhän niistäkin eksy tänne matskua jossain vaiheessa. Illalla mun piti ratsastaa Grace ihan normisti, mut sain ohittamattoman mahollisuuden vaihtaa lennosta "Barbie-hevosen" selkään, joten mitäpä siinä turhia mietiskelemään :D. Toi Cindy oli ihan huippu, vielä vähän heikossa lihaksessa, mutta voi pojat kunhan omistajansa pistää sen kuntoon niin siitä tulee ihan mieletön menopeli! Hevonen on ollut nyk. omistajallaan vasta kolmisen kuukautta, joten heidän tarinansa lienee toivottavasti vielä alussa.

Ratsastin uljaalla valkealla ehkä sellaiset parikymmentä minuuttia, mutta hikosipahan silti sen verran, että suihkun kautta kävi neitokaisen tie. Cindyn mielestä kaikista helpointa on mennä tosi kovaa, mutta eipä se pahemmin pistänyt hanttiin jarruttamistakaan; mitä nyt pari kertaa tipahti laukasta raville, kun se kymmenen metrin voltti nyt kuitenkin on aika vaikee!
  Omistaja-Barbie lupasi tän mulle liikutettavaksi syyslomalla, niin siistiä! Saa nähdä, mitä kaikkea tuon kanssa keksii :P.

Nyt mun on kuitenkin pakko painua nukkumaan, järkihän tässä menee jos pidempään valvoo. Huomenna näyttäis olevan mukavasti ratsastusta ja kohtuullisesti talliduuniakin, homma toimii. En haluu ees tietää, kuinka pirteänä sitä aamulla kampeaakaan ittensä ylös..