Riemunjuhlien paikka!!

Nyt se on varmistunut, mulle tulee ylläpitohevonen! Ihan tajuttoman makeeta ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että kyseinen otus on juuri se etsimäni hevonen.
   Kyseessä on tietenkin n. 173-senttinen ruuna nimeltä Rubin's Champion. Ikää herralla on viisi vuotta ja koulutukseltaan hän on tasoa ravi ja laukka. On sitä kuulema irtohypytetty ja hypätty selästä käsin ravissa, mutta muuten hän on vielä kirkkaanvihreä. Koeratsastuksessa kävi kuitenkin hyvin selväksi, että hevonen on ikäisekseen varsin rauhallinen ja nöyrä, mutta huonon kuntonsa (reilusti ylipainoinen) vuoksi hän väsyi nopeasti ja näki siksi loppuraveissa mörköjä laitojen takana. Herran reaktiot näihin kummituksiin olivat kuitenkin niin olemattomia, että mua lähinnä nauratti. Siinähän yrität, lihis!

Juttelin jo koulun tallivastaavan kanssa ja hän toivotti hevosen tervetulleeksi heti, kun olemme saaneet taivutuskokeet yms teetettyä. Hyvällä tuurilla R tulisi mulle kuunvaihteessa, mutta uskoisin saapumisen venyvän parilla päivällä. Ehdin hengailla kopun kanssa about kaks viikkoa, jonka jälkeen sovimme omistajan kanssa sen ottavan iisimmin, kun olen Italiassa. Kaverini lupautui juoksuttamaan ja pitämään yleisesti huolta sekä Gracesta että junnusta, joten ehkäpä se saisi jonkinlaisen yleiskunnon aikaan harjoitteluni aikana / laihtuisi pari(sataa) kiloa.

Gracen kanssa ollaan pidetty hyppytaukoa jo satulattomuudenkin, mutta myös hevosen henkisen tylsistymisen vuoksi. Gracelta tuntui siis jotenkin vähän katoavan puhti hyppäämiseen, jolloin pieni tauko on yleensä auttanut. Tää "pieni tauko" vaan vahingossa venähti koko kesäloman pituiseksi, mutta mitäs pienistä :D.
   Elokuun 6. päivä on tiedossa satulansovitus Falkenbergissä ja hyvällä onnella meillä olisi sen päivän jälkeen käytössä oma estesatula. Mitään uutta ja hienoa satulaa en suunnittele hankkivani ja hanketta sponsoroivat vanhempani ovat aiheesta varsin samaa mieltä. Kunhan satula sopii ja se on ehjä ja suora, niin merkki ja väri ovat mulle yksi hailee..

Varusteista kirjoittaessa mieleen nousivat kuolaimet, jotka ovat saaneet arkikäytössämme melko radikaalin muutoksen osakseen. Kun löysin ihmeaine hunajan (suupielet pysyvät ehjinä) ja pystyin jälleen käyttämään Gracella normaaleja nivelkuolaimia, jäivät kanget naulaan keräämään pölyä. Toki käytän niitä silloin tällöin lähinnä vaihtelun nimissä, mutta nykyisin käytössä oleva baucher-kuolain on vaan niin hyvä, että kankisuitsituksella ratsastaminen tuntuu jopa vähän vastenmieliseltä. Kuolaimettomilla tulee myös ratsasteltua silloin tällöin, jos on joku kevyempi päivä, mutta varsinaista tarvetta niille ei toistaiseksi ole.

Mun perhe kävi moikkaamassa heppaa ja tytärtään parin päivän ajan tällä viikolla. Hyvä niin, eipähän näytä jääkaappi enää niin masentavalta :D. Mulla oli siis ennen vierailua pakasterasiallinen keitettyjä makaroneja, ketsuppi ja vesipullo jääkaapin täytteenä, mikä oli tietyllä tavalla ihan huvittavaakin. Noh, enää ei tarvitse nähdä nälkää, kun perheeni jätti myös itse ostamansa eväät mun kämpille = mulla on viiden ihmisen safkat tuhottavana.. yksin.

Familyn kiidettyä takaisin Suomeen Grace päätti ruveta taas yskimään. Nyt on tosin ollut aika viileääkin, joten ehkä se ötökkäloimi ei sitten kuitenkaan ole riittänyt. Ilmeisesti 12 tuntia +13° vesisateessa teki temppunsa tällä(kin) kertaa. Oppia ikä kaikki.

Valitettavasti mun puhelintilanne on toistaiseksi vähän mikä on, joten mitään uusia kuvia ei kannata odottaa pieneen toviin :D. Mikäli saan hankittua järkkäriin muistikortin, niin voin yrittää raahata sen mukana joku päivä, mutta siihen asti tulee varmaan aika tekstipainotteisia postauksia. Pahoitteluni!

Blogivaatiota metsästämässä

Bloginkirjoitusmotivaatio eli blogivaatio tuntuu usein kesäisin katoavan vähän teille tietymättömille, mutta hengissä täällä silti ollaan. Kaikenlaisten asioiden hoitaminen etenee omalla painollaan, joskin tietynlaiset mutkat matkassa hidastavat operaatioita melkoisesti (esim. ajokorttia varten tarvittavan ruotsalaisen id-kortin hankinta on tähän mennessä ollut silkkaa tuskaa). Onneksi sain sentään töitä viikonlopuille, niin ei tartte koko aikaa maata himassa pyörittelemässä peukaloitaan.

Työpaikkana toimii aiemminkin mainitsemani Stefan Janssonin talli, joka sijaitsee 5-6km koulun tallilta. Työpäivinä herätykseni on aamuviideltä, jotta kerkeän käydä oman hepan luona ennen kuin poljen marjapuuronhohtoisen Nishikini Marcusa gårdille. Työpäivinäni hepat eivät saa aamuheiniä ollenkaan (usein yöheiniäkin on aamulla vielä syömättä..), vaan ne menevät suoraan laitumelle. Siellä kasvaakin toistaiseksi vielä sen verran vihreetä, että heinät uskaltaa jättää antamatta. Yötä vasten konit saavat tottakai mukavat satsit heinää nokan alle, ettei nälkä tai mahahaava pääse yllättämään.

Tallissa on tällä hetkellä Gracen ja kahden kaverini hevosten lisäksi ihan järkyttävä määrä pieniä, ovelia ja ennen kaikkea äänekkäitä poneja. Varbergissä järjestetään vuosittain muutaman päivän pituiset ponikilpailut, joihin kaikista tontille viritetyistä jaboista ja bajamajoista päätellen osallistuu ihan tolkuton määrä porukkaa. Kaikki tallin 66 karsinaa (lukuunottamatta niitä kolmea, joissa Grace & kumppanit nukkuvat yönsä) on vuokrattu poneille, samoin muutama ratsastuskoulun karsina. Jaboja on pihalla vähintään 40 kappaletta, mutta veikkaisin niitä todellisuudessa löytyvän enemmänkin. En ajatellut mennä laskemaan.

Aikana ennen poni-invaasiota tallissa oli hyvin hiljaista. Hevosiakin oli pitkään Gracen lisäksi paikalla vain yksi, mikä käytännössä antoi meille melkoiset luksusolot niin ratsastustilojen, kuin seesteisyyden puolesta. Onhan se aika päheetä, kun molemmille löytyi käyttöön "omat" maneesit ja kentät :D. Olen myös pyhyyttäni siivonnut kaverin karsinan lähes koko kesän ajan, mikä johtikin sitten eräänlaisen vastapalvelusvelvollisuuteen kaverini osilta.

Tämän tilaisuuden siivin laitoin kaverini rattiin ja opastin suuntaamaan kohti Göteborgista hilkun pohjoiseen sijaitsevaa Säveä, jossa koeratsastustani odotti eräs lupaavalta vaikuttava ylläpitohevonen. Kyseinen otus on 5-vuotias ruuna, säkäkorkeus sarjaa kouluhevonen (170-175cm) ja sukutaulusta löytyy pääasiassa estehevosia. Hevonen on vähän semmonen raskaampi (perinteisempi?) malli puoliverisestä, mikä oikeastaan olikin yksi mielenkiintoni herättäneistä seikoista.

Koeratsastus sujui varsin mallikkaasti ja omistajan kanssa synkkasi hyvin. Hän sanoi meitsin olevan ehdolle asettuneista ylläpitäjistä vahvimmassa asemassa paitsi valmentautumismahdollisuuksieni, myös sijaintini puolesta (muut kiinnostuneet asuvat kauempana), mikä antoi aihetta hillityn hysteeriseen innostumiseen paluumatkalla. Eihän se hevonen mikään valmis ole, mutta osaa se ravata ja laukata pyynnöstä ja hyppäämistäkin on harjoiteltu. Omistaja sanoi ihan rehdisti hevosen olevan koulutustasoltaan nelivuotias, mutta otuksen asenne työntekoon oli kuitenkin hyvä, eikä se tehnyt mitään tyhmyyksiä. Väsyessään tämä järkäle näki välillä liian pitkiä ruohonkorsia kentän laidoilla ja 'säpsähti' niitä pari kertaa, mutta se hyväksyttäkööt tällä kertaa :).

Tietenkään tästä herrasta ei ole minkäänlaista kuva- tai videomateriaalia (upouusi älypuhelimeni sanoi itsensä irti about kaks viikkoa sitten), mutta at the moment vaikuttaisi todennäköiseltä, että mulla on ensi kuussa Gracen kaverina toinen lihapulla - kaverilla oli meinaan 'muutama' liikakilokin yhtälöstä vapaa heinä/laidun + vähäinen liikunta. Oon kuitenkin tosi toiveikas tän suhteen, koska sen kanssa tuntui jotenkin klikkaavan. Kunhan läskit saadaan sulamaan ja tilalle muskelit niin siitä tulee oikea komistus. Olettaen, että hevonen päätyy mulle. Niin mä ainakin kovasti toivon!

Gracelta terkkuja :D.

Aina hupaisaa löytää oma naama paikallisen yökerhon kuvagalleriasta..

Tässä vielä pari kuvaa nyt jo jonkin aikaa sitten hypätyistä rataharkoista! 

"Siis mihin hirvitykseen sä oot käärinyt mut?"