12/02/2017

Kevätskåne

Miten näitä blogitekstejä syntyy aina yrittäjyyskurssin oppituntien aikana? Siitä sen enempää välittämättä ajattelin laittaa jokavuotisen päivityksen jakoon, jotta myös Facebookittomat sukulaiseni/muut stalkkerit saavat konkreettisen todisteen elostani.

Ilmeisesti edellinen päivitykseni on lokakuulta, jotenka kirjoitettavaa on kertynyt jonkin verran. Joulun alla olin viikon Suomessa, koska nuo seitsemän päivää olivat kaikki loma, jonka tulen tämän episodin aikana saamaan, mikäli jouluviikkoa seuraavan viikon kolmea viimeistä päivää ei oteta lukuun.

Syy lomien vähyyteen on tietenkin se, että jonkun on katsottava Flyingessä seisovien hevostemme perään, mikä käytännössä tarkoittaa, että puolet luokasta työskentelee jouluviikolla ja puolet sitä seuraavalla Uuden Vuoden viikolla. Minulle siunautui (luojan kiitos) vapaaksi tuo jouluviikko, joten saatoin matkustaa kotimaan puolelle lojumaan sohvalla ja syömään suklaata - tämän kun missasin viime vuonna ollessani töissä SRG:lle.

Ennen Suomen matkaa olin seitsemän viikkoa työharjoittelussa muutaman kymmenen kilometrin päässä Flyingestä paikassa nimeltä Dösjebro (yksi niistä neverheard-paikoista keskellä ei-mitään). Tallina toimi Stall Linell, joka kasvattaa, kilpailee ja myy estehevosia. Omistajat olivat ehkä maailman mukavimpia ja kaiken lisäksi vielä supertaitavia, minkä ansiosta nuo seitsemän viikkoa suorastaan kiisivät ohitse. Ratsastin päivittäin 1-4 hevosta riippuen vähän miltä aikataulutus näytti päivittäin ja kenellä sattui olemaan vapaapäivä.

Ratsastuksen lisäksi päivät näyttivät aika tavallisilta. Aamuisin nakkasimme kuusi hevosta kävelytyskoneeseen 30-40 minuutiksi ja fiksasimme sillä välin boksit. Hevosilla oli karsinoissa ns. laiskat pedit, elikkä minkäänlaista karsinoiden siivousta ei suoritettu, vaan lisäsimme vain olkea karsinoihin joka aamu. Kun pedit alkoivat olla korkeuden puolesta sarjaa "Michael Jordan korkokengissä", tuli tallin omistaja pikkuriikkisen traktorin kanssa ja ajoi suurimman osan pedistä ulos koneellisesti. Kantit saimme siivota käsin, sillä niihin ei jokseenkin kömpelö traktori pystynyt.

2,5-vuotiaat viettivät päivät laitumella ja yöt
suljetussa makuuhallissa.
Harjoittelun aikana pääsin ensimmäistä kertaa sisäänratsastamaan 2,5-vuotiaita hevosia. Hevosista osa oli tallin omia kasvatteja ja osa ostettu muualta, mutta kaikki olivat lähes kokonaan käsittelemättömiä ja täten toivat hieman jännitystä päivärutiineihimme. Jo pelkästään riimun päähän laittaminen saattoi olla suunnittelun puolesta verrannollinen kuuraketin laukaisuun, mikä sekä vei aivan turhaan aikaa ja venytti kaikkien pinnaa lähelle räjähdyspistettä - joka päivä.

Tietenkin osa hevosista tottui käsittelyyn muita nopeammin ja esimerkiksi minulle siunautunut hevonen Uno (Untouchable - Cardento - Quidam de Revel) oli ikätovereihinsa verrattuna kesy ja rauhallinen. Unon sisäänratsastimme muutamassa viikossa, mutta suurin osa muista hevosista ei edennyt satulaantotuttelua pidemmälle.

Suurin oppi tuolta ajalta oli siis muistaa käsitellä hevosia varsasta asti, siis totuttaa ne riimuun ja talutetuksi tulemiseen, harjaamiseen, kavioiden nostamiseen.. Eron huomasi todella selvästi, kun saimme ulkopuolisia, käsiteltyjä hevosia sisäänratsastukseen. Koska hevoset olivat oppineet luottamaan ihmiseen, oli niiden käsittely noin 16 kertaa helpompaa, kuin tallin omien kasvattien ja jostain Irlannin laitumelta lassottujen otuksien kanssa kaveeraaminen.

"Ida ja turvallinen hevosenkäsittely"
Kuvassa tallin shettis, Lukas :). 

Harjoittelusta ja lomilta palattuani alkoi tuttu Flyinge-arki rullata omalla painollaan eteenpäin. Erona tosin se, että entisten kahden hevosen sijaan hevosia oli nyt kolme - ja vain viikon jälkeen neljä, koska kilttinä otin vastaan yhden pidemmällä saikulla olleen hevosen kuntoonlaittoon. En saanut tälle jaksolle sisäänratsastettavaa hevota c-hevoseksi, vaan erään vastikään nelivuotiaaksi kääntyneen tamman. Alla hieman enemmän ratsastettavistani :).

A-hevonen, Flyinge Competence (ruuna s. 2011, Cabachon - Etrusco)



Competence on maailman kiltein ruskea ruuna. Tätä kuvailisin ensimmäiseksi ratsastamakseni 6-vuotiaaksi, joka ei ole jäljessä koulutuksessaan. Tietenkin työmaata riittää erityisesti lennokkuuden saralla (esim ravissa liike rajoittui ennen lähes 70% jalkoihin, eikä se tullut koko kropan lävitse missään muodossa). Kuluneet kuusi viikkoa tämän reippaan kanssa ovat olleet varsinaista ruusuilla tanssimista, sillä ruuna ruskean vastaus kaikkiin pyyntöihin on "okei", eikä hännän viuhtaisu ja pierupukki Gracen tapaan :D. Kokonaisuudessaan on tämä tapaus erittäin miellyttävä!

---------------------------------------------------

B-hevonen, My Fair Lady (tamma s. 2011, Dionysos - Nocturne)

Tämän leidin lienen jo esitellytkin, mutta edelleen minulla ylläpidossa oleva rautias jatkaa urheasti koulutustaivaltaan. Tosin hänet on nyt siirretty pihattoon jatkuvan ähkyilyn vuoksi. Toivon mukaan siitä päästäisiin tällä pikkuisella muutoksella eroon!

Ratsastuksellisesti Ladyn kanssa on mennyt hyvin. Erityisesti hyppääminen tuntuu siirtyneen askeleen eteenpäin (tai ylöspäin!) ja askellajeihin alkaa hiljalleen hahmottua entistä kootumpaa häivähdystä.

---------------------------------------------------

C-Hevonen, Bologna (tamma s. 2013, Bellagio - Riccione)

Bologna on jossain määrin vähän spesiaali eläin. Ehkä osuvin määritelmä hevosen temperamentille on "hevosmaailman adhd", mutta nuoren ikänsä vuoksi armahdan tämän söpön poninaaman. Suurimmat haasteet ratsastuksessa tällä hetkellä on eteenpäinpyrkimys - ei sen takia että hevonen olisi laiska, vaan liikkeen turhan ylöspäinsuuntautumisen vuoksi. Laukka jää helposti polkemaan paikalleen jättimäisenä kumipallopomppimisena, mutta Bologna on joka tapauksessa yritteliäs ja kiltti hevonen, jotenka tuohon seikkaan pystyy vaikuttamaan ilman, että tyttö vetää raivarit.

Koulusuvustaan huolimatta Bologna on innokas myös estepuolella, vaikka tekniikka nyt ei mikään kummoinen olekaan (alla todiste :D).



---------------------------------------------------

Näiden kolmen kaverin lisäksi minulla on vielä kuntoon laitettavana hevonen Chantilly (tamma s. 2010, Caressini L - Acord II) sekä tietenkin Grace. Tekemistä siis riittää ja päivät ovatkin välillä 16-tuntisia tallivuoroineen ja kaikkine liikutettavineen. Siirtyminen tallien ja kodin välillä tapahtuu tietenkin pyörällä, eli liikunnan puutteesta en varsinaisesti kärsi :D. Hemmetin hauskaa mulla ainakin on, joten ei tässä nyt varmaan ihan ryteikköä päin olla menossa. Kyllä mä sen ajokortinkin vielä joskus hoidan, mutta just tänhetkisessä elämäntilanteessa ylimääräisiä tunteja ei yksinkertaisesti ole. Katsotaan sitten kesäkuussa, kun koulu on ohi :).

Söpö Chantilly ennen klippausta :D
Ensi viikon jälkeen alkaa uusi jakso, jotenka nämä hevoset vaihtunevat uuteen jengiin. Jännäksi käy, mitkä hevoset osuvat kontolleni tällä kertaa. Epäilisin, että saan jonkun sisäänratsastettavan ja pari-kolme laiskaa hevosta, sillä estevalmentajamme sanoin "temperamenttiselle suomalaiselle on hyvä antaa kaikki laiskat hevoset".. Katsotaan mitä ne keksivät sitten, kun tallissa ei enää ole laiskoja hevosia!