Back to school

Voi kiesus miten aikaa vievää on kirjottaa ruotsiksi! Kyllä se jo aiempaa nopeammin sujuu, mutta tuntuu kuin olis juoksukisassa rautapallo nilkassa, eli muut ottavat jo kierroksella kiinni kun itse on hädin tuskin päässyt lähtölinjasta irti :D.. Kyllä se tästä, totuttelukysymys!
   Puhumisen kanssa alan ehdottomasti olla voiton puolella, eli enää ei tarvitse takellella ihan niin paljoa ja/tai miettiä koko ajan mitä sanoa. Sorrun vieläkin silloin tällöin vain hymyilemään ja nyökyttelemään, mutta pääpiirteittäin pystyn jopa vastailemaankin mulle esitettyihin kysymyksiin :D. Aiemmin mulla tuli aina kauhea paniikki, kun joku kysyi jotain; ymmärsin kaiken aina kysymykseen asti, jolloin koko esitetty kysymys kuulosti aina ihan siansaksalta ja jouduin koko ajan pahoittelemaan ja pyytämään toistoa, koska ei vaan kerta kaikkiaan tuntunut menevän puhe kaaliin asti.

Aluksi vaikeuksia tuotti myös muiden mielialojen tunnistaminen, koska suomalaiseen synkkyyteen tottuneena kaikki kuulostivat koko ajan pirteiltä ja ilosilta. Sitähän nää pääasiassa ovatkin, mutta nyt alkaa erottua vähän paremmin sellaisia maanantafiiliksiä yms.

Kävin erään tihkusateisen torstain kunniaksi muuten värjäämässä fledan siinä toivossa, ettei kuontalo näyttäis tältä ihan koko aikaa. Mä en muuten kestä miten tajuttoman rumalta sitä aina näyttää kampaajan tuolilla istuessaan!

Limapäästä mustapääksi.. eiku :D. En sentään blondiks rupee vaikka kaverit yllyttäis kuinka..

Life rule #1: 
Jos käyt lenkillä, kerro siitä kaikille.
Niin ja paras tapa kertoa kaikille on ottaa ihan
jäätävän nolo belfie ja laittaa se vielä blogiinkin,
vaikka tasku onkin jäänyt auki ja näyttää dorkalta,
seinällä on illuminati-kolmio ja näytät itse sitruunan
nielleeltä. Ei mulla muuta :D.

Tän karkkipaperin lähempi tarkastelu oli virhe :D.
Noi on viel niin hyvii.. 

---

Ja hei, koululle on nyt rantautunut ainakin yksi uusi hevonen! Tää tapaus on nimeltään Cia ja siitä ties kyllä ensi näkemältä, että se tulee jäämään tuonne kiusattavaksi - sen verran lungi kaveri kyseessä. Uusien hevosten kokeilu tapahtui käytännössä siten, että opet, mä ja yks kolmannen vuosikurssin opiskelija saatiin ison rekan mukana tulleet ponit alle ja sit vaan maneesiin ja töppöstä toisen eteen. Mulle siunautui se joukon ainoa duracellin niellyt, jolle ei ensinnäkään meinattu löytää tarpeeksi pieniä suitsia ja satulavyötä, kun se oli hevoskoostaan huolimatta pienipäinen ja -mahainen. Siitäkin huomasi tosin jo karsinassa, että vähän liian energinen kaveri koulun käyttötarkotuksiin, mutta eipä se mua estänyt selkään nousemasta ;).
   Ihan hauskaa oli itse kullakin, sääli ettei löytynyt vielä enempää uutuuksia talliin. En oo ihan varma jäikö Primo vielä tänne, mutta ainakin Gogo lähti etsimään uutta kotia. Mikäli käsitin oikein, pitäisi tän hevosdiilerin tulla jossain välissä uuden rekallisen kanssa, katsellaan sitten uudelleen.

Tässä kouluvalkku koklaa ehkä maailman kilteintä 4-vuotiasta. Mikä lie jättiläisruuna, sairaan söpö ja herttainen,
mutta ilmeisesti vähän turhan työläs ratsastaa. Mene ja tiedä.

Koulun alettua ja maneesivarausten muututtua oon joutunut vähentämään ratsatettavia, mutta kyllä niitä saa melko kivuttomasti tungettua 2-4 hypäreille ja koulun jälkeiselle vapaa-ajalle. Lisäksi vaikuttavia tekijöitä ovat myös kahden vuosikurssin viikottaiset ratsastustunnit, joita varten koululla ylipäätään noita hevosia on. Niinä päivinä on yleensä vähemmän liikutettavia tai tarjolla on vain tallin luupäät ja laiskamadot :D. Jälkimmäinen vaihtoehto on toki tyhjää parempi, joten otan kyllä kaiken tarjotun vastaan, vaikka joutuisi pari kertaa irvistämään ennen myöntymistä.

Aika äkkiä muuten oppi, että iltaisin/viikonloppusin kukaan ei motkota lökäreistä tai kumppareista..
Koska opet ei nää!

Juu no, ei lisättävää :D.

Tän päivän ratsastettaviin kuului Gracen lisäksi Cindy ja Rico. Toi Rico on se koulun hevonen, josta tuli semmonen Ferrari-fiilis ekalla ratsastuskerralla. Ilmojen viilettyä ruuna on kuitenkin tuntunut keräävän ihan sairaasti virtaa ja ensimmäiset parikymmentä minuuttia meneekin yleensä ylimääräisten virtojen purkamiseen - lähes poikkeuksetta melko hallitsemattomasti! Sillä vaan keittää jotenkin yli, sen on vaan pakko saada tehdä jotain ihan jatkuvalla syötöllä. Siis enemmän kuin yhdenkään ennen ratsastamani hevosen, ja lisäksi Ricolla yleensä porisee myös tehtäviä pyydettäessä, eli käytännössä tota pitäis varmaan juoksuttaa ennen ratsastusta tai jotain..
   Todennäköisesti se on rauhallisempi loppuviikkoa kohti, kun sillä on ratsastettu enemmän; jotenkin mulle tuntuu aina osuvan nää maanantait, kun se ei ole kahteen päivään tehnyt juuri mitään ;). Vähän tosin mietityttää, mihin jo valmiiksi varsin innokas etenijä tarvitsee kahta ja puolta litraa väkkäreitä.. Vois varmaan kysyä, voihan olla että siitä kuoriutuu väsyneenä vielä pahempi hirviö :D.

Mitä väkkäreihin tulee, Grace on vähentänyt niitä melkoisen tuntuvasti tänne muutettuamme. Jotenkin niille ei vaan tunnu olevan tarvetta, kun poni mussuttaa vihreetä koko päivän ja vaikuttaa tyytyväiseltä vähemmälläkin. Ihan mömmöttä konimus ei kuitenkaan selviä, koska ekstrabiotiinia ja paria muutakin vitskua se tulee todennäkösesti tarvitsemaan nyt ja ikuisesti. Onneks nettikaupoista saa vaikka mitä kivaa, ainoa miinus on se kaatosateessa pyöräileminen viiden kilon biotiiniämpäri painolastina :D..

Noh, ratsastus jatkuu, Grace voi hyvin, talli on täynnä kavereita ja täällä ei oo kylmä. Aika siistiähän tää on!

"Selfie frustration".
Kun pään kääntely ja valojen säätäminen ei vaan auta, ollaan sit suosiolla rumia :D.