Hyvin keulii!

Pääsin pitkästä aikaa kierimään maneesin pohjalla, kun eräs vastaantulevia hevosia pelkäävä otus päätti kahdella jalalla hetken tasapainoteltuaan kierähtää kyljelleen! Säästyttiin onneks molemmat naarmuitta, vaikka mun toinen jalka jäikin hevosen alle - mikä lie pehmee kohta osunut just siihen. Vähän myöhäistä taas jossitella, mutta jos olisin sattunut tietämään etukäteen tuosta pelosta, olisi tilanne ehkä saatu vältettyä tai koettua lievempänä. Kai tästäkin jotain opittiin (esim. että on äärettömän kiusallista tippua, kun potentiaalinen ostaja katsoo maneesissa samanaikaisesti hyppäävää hevosta) ja ehkä jatkossa osais ottaa vähän paremmin selvää ratsuistaan.

Tuo tippuminen oli vain osa muutenkin katastrofintäyteistä päivää, joka alkoi lupaavasti heti aamusta erään hevosen käveltyä tyynesti ulos karsinastaan, jonka ovea olin työntämässä siivouksen jäljiltä kiinni. Onneksi oma huumorintaju ei pettänyt ja saatoin tänään jopa vähän naureskella tuolle pateettiselle työsuoritukselleni, mutta vähänkö hävetti jahdata noita molempia elukoita ja hokea sorrya koko päivä :D.

Tallista löytyy vaikka mitä ihanuuksia, kuten tää 4v ruuna.
Täällä on muuten hassu tapa kutsua hevosia isän nimellä, eli
esimerkiksi kuvan örkki on itse Clinton ;).

Mulla on muutenkin vähän epävarma olo ja tuntuu, että teen asioita ihan päin honkia. Okei, oon ollut täällä vähän reilu viikon ja aiempaa kokemusta myyntitallilla työskentelystä ei ole, joten ehkä se kuuluu asiaan. Päädyn toisinaan seuraamaan tallin ainoaa ruotsinkielistä työkaveria kädet taskussa, kun multa loppuu hommat, mutta onneksi olen viime päivinä jo saanut vierotettua itteäni vähän :D. Luojan kiitos pääsen nyt kuitenkin myös ratsastamaan, vaikken selässä ilmeisesti ihan jatkuvasti viihdykään.

Ratsastuksenhan painotettiin meille työharjoitteluun lähteville olevan ehdoton plussa, eikä sitä tulisi missään nimessä odottaa tai toivoa. Olin kuitenkin saattanut ehkä ottaa hieman selvää tarjolla olleista talleista ja saatoin sattumalta tietää, että täällä on mahdollista päästä ratsastamaan. Tai ratsastus on lähes taattua, mikäli päätyy Baarlossa sijaitsevaan talliyksikköön. Arvatkaapa siis huviksenne, mihin mun tuurilla päädyin!

Onneksi Sisukas Suomalainen ei vähästä lannistu ja vaikken ensimmäisten neljän päivän aikana ratsastanut lainkaan (olin rehellisesti sanottuna tulla hulluksi), oli röyhkeyden rajoja lähentelevästä asenteestani hyötyä, kun tokaisin ihan pokkana paikan omistajalle, että mulle voi lykätä ihan mitä tahansa hevosia ratsastettavaksi. Tuosta maagisesta hetkestä lähtien mulle on tosiaankin niitä hevosia sitten lykkäilty ja tuota yhtä spesiaalitapausta lukuunottamatta ratsut ovat olleet ihan kivoja. Mainittakoot vielä, ettei minut lennättänyt ponny ole myynti-/kisahevonen, vaan erään tallilaisen oma hevonen.

Saan halutessani mennä lauantaina seuraamaan kilpailuja kohteeseen x / toimimaan ylimääräisenä käsiparina ratsastajille. Ainahan kisahengailu lannanlappuun voittaa, joten mikä jottei. Tosin kisakulttuurissa on tiettyjä yksityiskohtia, jotka aiheuttavat pienessä mielessäni syviä hämmennyksen tiloja. Noh, maneesissa tupakointi on varmaankin se "hevosmaiden" synneistä tutuin, mutta siis oluen juonti kisoissa on näille ihan arkipäivää! Katsomossa istuu kaikenkarvaista porukkaa hevosihmisistä niihin, jotka ovat joskus lapsena taputtaneet pollea turvalle. Ja valtaosa juo olutta, kilpailijat tosin (toivottavasti) vasta suorituksensa jälkeen.

Noh, kunhan päihteidenkäyttö pysyy katsomon puolella hyvän maun rajoissa, on mulle yks hailee mitä muut penkkiurheilevat touhuavat. Mut hevosenkäsittely on joka tapauksessa Suomeen tai Ruotsiin verrattuna jopa julmaa, eikä niitä raipaniskuja kyllä laske täällä kukaan. Tai jos laskee, niin sanomista ei tule koskaan. Kurjaahan se on, kun hevonen saa selkäänsä ratsastajan virheiden vuoksi, mutta sanopa tuosta jotain niin varmaan nauraisivat takaisin peräpohjolaan ratsastamaan kuolaimettomilla ja luomaan henkisiä yhteyksiä hevosen kanssa (sori ht.net, oli pakko :D).

Unohtui laittaa pakollinen ilmakuva.
Aurinko oli ihan kiva ylläri sen jatkuvan räntäsateen jälkeen!
Ps. halpislentsikassa oli jännää

Pissis ja sen uus takki.
Talli lahjoittaa meille tunnollisille työläisille takit,
joiden selässä lukee Stal Hendrix. Hyvää mainosta ;).

Hei mut mähän oon unohtanut kokonaan kertoa kuulumisia Suomesta! Jokunen muistanee vielä mun ex-hevoseni Marellan, joka oli mulla about kolme vuotta sitten. Tää kyseinen torinhevosmummo synnytti meinaan maailmaan tuossa kuukausi takaperin elämänsä toisen varsan. Mä olen niin fiiliksissä tuosta babysta, ettei mitään rajaa! Jos mä kesällä meen käymään Suomessa, niin yritän päästä katsomaan pienen pyöreän lasta ihan livenäkin. Tähän mennessä oon kuitenkin saanut mukavasti kuvamatskua sieltä Marellan kämpiltä ja tuoreesta poikahevosesta:

Skeptinen julkkis :D. 

Onnellinen äiti ♥

Lisää tyrmistyksiä on varmasti vielä edessä, joten musta todennäköisesti kuuluu vielä joitakin pihahduksia ennen kuin nokka osoittaa Ruotsia kohti. Stay tuned!