Narrasinpas vähän

Noniin, Flyingen keikka hoidettu bussimatkoineen ja expoineen :D. Ei me mitään tutustumaan sinne menty, vaan katsomaan nuorten swb-hevosten breedersejä! Tuli siinä vähän käväistyä tallinkin puolella, mutta olihan toi kieltämättä ihan kiva ylläri päästä vähän tihrustelemaan, kuinka monta valovuotta naapuri on meitä edellä.

Vastaus: MONTA



Toi kouluhevonen oli tosiaankin ensimmäinen mun näkemä ratsukko koko kisoissa ja tuli heti semmonen "no terve" -fiilis :D. Ihan mielettömän hienoja hevosia ja pitäähän tässä nyt vähän kehaista ratsastajiakin; en nähnyt yhtäkään hyllyvää / heiluvaa / sätkivää istuntaa kouluaitojen sisällä! Esteradoilla huomasin muutaman horjahduksen, mutta laitetaan se hevosten kokemattomuuden piikkiin ;).

 Lämpölamput katsomon yläpuolella ovat toimiva ja hyvä idea!

Kouluverkkaa 

Hassu setä

Joku niistä talleista. Ei mikään palatsi, mutta siisti kuitenkin.

Haikara pistänyt vähän ranttaliksi

Koulun tarjoaman ruoan (!), kiertelyn ja hevosten pällistelyn jälkeen käväisin expoalueella hakemassa treenisuojat ja -pintelit Gracelle. Expo ei ollut mikään valtaisa, mutta valikoima oli ainakin mun makuun melkoisen kattava ja kiitin onneani siitä, että pankkikortti oli unohtunut tallitakin taskuun.

Nää oli niin kummallisia!
Siis joku megapaksu romaani + geeli :D?

Grace sai uudet treenisuojat, hintaa tsägällä 20e
ja ihanan pörrönen lampaankarva.

Gracen mielestä uudet säärystimet on ihq!

Pinteleistä en tietenkään tajunnut ottaa kuvaa, mut eiköhän niistäkin eksy tänne matskua jossain vaiheessa. Illalla mun piti ratsastaa Grace ihan normisti, mut sain ohittamattoman mahollisuuden vaihtaa lennosta "Barbie-hevosen" selkään, joten mitäpä siinä turhia mietiskelemään :D. Toi Cindy oli ihan huippu, vielä vähän heikossa lihaksessa, mutta voi pojat kunhan omistajansa pistää sen kuntoon niin siitä tulee ihan mieletön menopeli! Hevonen on ollut nyk. omistajallaan vasta kolmisen kuukautta, joten heidän tarinansa lienee toivottavasti vielä alussa.

Ratsastin uljaalla valkealla ehkä sellaiset parikymmentä minuuttia, mutta hikosipahan silti sen verran, että suihkun kautta kävi neitokaisen tie. Cindyn mielestä kaikista helpointa on mennä tosi kovaa, mutta eipä se pahemmin pistänyt hanttiin jarruttamistakaan; mitä nyt pari kertaa tipahti laukasta raville, kun se kymmenen metrin voltti nyt kuitenkin on aika vaikee!
  Omistaja-Barbie lupasi tän mulle liikutettavaksi syyslomalla, niin siistiä! Saa nähdä, mitä kaikkea tuon kanssa keksii :P.

Nyt mun on kuitenkin pakko painua nukkumaan, järkihän tässä menee jos pidempään valvoo. Huomenna näyttäis olevan mukavasti ratsastusta ja kohtuullisesti talliduuniakin, homma toimii. En haluu ees tietää, kuinka pirteänä sitä aamulla kampeaakaan ittensä ylös..