Tässä mitään lomia tartte

Viikko on vierinyt taas kauheella vauhilla eteenpäin, vaikkakin mun makuun vähän liian kevyissä merkeissä. Oon sen superpäivän jälkeen ratsastanut suunnilleen kolme hevosta päivässä ja boksejakin on ollut taas "normaali" määrä, eli jotain kahden ja kuuden väliltä. Kevyempien päivien aikana oonkin keskittynyt Gracen ratsastukseen taas vähän enemmän ja hyvä niin!

Kun yhden hevosen ratsastukseen ja kuntoonlaittoon on aikaa yhteensä yksi tunti, ei pilkunviilaukseen vaan ehdi käyttää niin paljon aikaa, kuin ehkä itse haluaisi. Yleensä työskentelen about 45min per hevonen ja siihen lisäksi alkuun ja loppuun käynnit 10-20min, mutta useampien hevosten kanssa toimiessani ratsastan yhdellä hevosella yhteensä n. 45min, josta 20min kuluu kävelyihin ja loppuaika työskennellään niin tehokkaasti, kuin vain suinkin mahdollista.

Yleensä koulun hevoset on ton vajaan puoltuntisen jälkeen jo niin finaalissa, ettei niillä paljoa enempää vois tehdäkään. Jotenkin jää kuitenkin kaivelemaan, jos joutuu tekemään kaiken pienoisessa kiireessä ja joistain kopuista jää vähän sellanen puolivalmis fiilis. Mut onneksi monelle tosiaankin riittää toi puoltuntinen, sanotaanko että kaksi kolmesta toimii tuolla järjestelyllä. Se yksi kolmasosa onkin sitten se mielenkiintoisin..

Gracen kanssa (ikuisuus)ongelmina ovat olleet takajalkojen aktiivisuuden säilyminen ja semmoinen kiva eteenpäinpyrkivyys muutenkin. On ihan mieletön tunne, kun toi hevonen todella rupeaa liikkumaan itse, mutta siihen pisteeseen pääseminen on todellakin päivästä riippuen enemmän tai vähemmän haasteellista. Parhaana herättelymenetelmänä ovat toimineet nopeat temponvaihtelut askellajin sisällä. Esimerkiksi kaksi laukka-askelta eteen ja takaisin, uudestaan eteen ja nopeasti takaisin.. Ainakin Gracen reagointi pohkeisiin on nopeutunut hieman, jos nyt jotain kehitystä pitää mainita :D. Eipä tuosta tammasta ihan hetkeen työstettävä lopu, mutta minähän en luovuta!

"Hei kuule, mitä jos vaan niinku fiilisteltäis tätä arskaa, unohdettais se juokseminen ja liikunta ylipäätään.."
Tässä muuten Gracen "talvikarva"

Grace on muuten laihtunut kaks vyönreikää (hyvä asia)! Varmaan suurin vaikuttava tekijä on kokopäivätarhaus, johon ei aiemmin oo ollut mahdollisuutta. Eihän toi otus siitä ulkoilusta mitenkään varsinaisesti nauti, mutta eipä sille jää oikein valinnanvaraa. Ruohopohjaisissa tarhoissa riittää ainakin tekemistä ja hepat oikeasti kävelevät niissä ollessaan, vaikka eivät olisikaan laumassa. Oon kyllä niin tyytyväinen tuohon ponin hoikistumiseen, meinas ruveta oikeasti huolettamaan se sen jäätävä uimarengas. Eihän se vieläkään mikään ihan pantterimallinen ole, mutta hiljaa hyvä tulee ;).

Arvatkaas huviksenne mikä vuodenaika nyt on

Tallin lähellä asustaa kaksi ihkua karvapalloa. Mikä lie shettisristeytys ja vuonis, hauskoja (paksuja) kavereita :D.

Lounasaika. Monilla on inhottava - joskin nopea - tapa heittää heinät siihen portin edustalla olevaan mutalammikkoon, minkä takia tykkään viedä kaakille ite heinät. 

Kyselin jo ensi viikolla koittavan syysloman aikatauluja koulun hevosten liikutusten tiimoilta ja mut kutsuttiin lähes siltä seisomalta ratsastamaan :D. Ensi viikosta tulee siis vähintään mielenkiintoinen, kun mulla pitäis tosiaankin olla liikutettavana Gracen lisäksi myös se Barbie-hevonen, Cindy. Ratsastin kyseisen valkean eilen itsenäisesti ja sain vähän tatsia siitä, millainen pölkkypää se eläin voi olla (tammalla taipumusta hyppiä pystyyn). Oon tosin vieläkin sitä mieltä, että siitä tulee ihan mieletön, kunhan kunto kohenee ja varsinkin laukkaan saadaan lisää ponnistusvoimaa. Tsemppaan siis omistajaa parhaani mukaan, jotta heidät nähtäisiin pian myös kilpakentillä!

Teimme myös riehakkaan ja lauluntäyteisen bussiretken ridgymnasiumin Kungsbackan yksikköön seurataksemme Malin Baryardin ja Peder Fredrikssonin klinikkaa. En meinannut ensin edes lähteä mukaan kun "emmä kuitenkaan kerkee liikuttamaan näitä hevosia ennen lähtöä", mutta toisin kävi. Ehkä ihan hyvä niin, tuli meinaan paljon käyttökelpoisia vinkkejä sileällä työskentelyyn, mikä nyt ei sinänsä ollut yllätys.
   Sisäistin ratsastuskoulusta lähdettyäni sen, miten tärkeä hyvä perusratsastus on myös hyppäämisen kannalta. Kukahan viisas senkin ajatuksen on iskostanut mun päähän, että "esteratsastus on kouluratsastusta hyppyjen välissä", mutta tuota olen hokenut päässäni viimeiset viisi vuotta :D. Kaipa siinä joku totuuden siemen piilee..

Kungsbackan maneesi on upea! Myös esteet olivat ihan
sikahienoja, suunnilleen samaa tasoa HIHS-esteiden kanssa :D

Mutta palaan vielä tuohon klinikkaan. Aluksi seurasimme neljän Kungsbackan oppilaan hyppäämistä Malinin ja Pederin valvovan silmän alla. Hevoset olivat kaikki tosi erilaisia, mikä oli mun mielestä iso plussa - oli mielenkiintoista kuulla, millaisia neuvoja tapahtuman tähdet antoivat hieman Gracea muistuttavalle, epätasaiselle hyppääjälle, ja seuraavassa hetkessä jakelivat neuvoja kiireiselle jättihepalle. Välillä valkut vetivät ratsukoita myös mikrofonittomiin tuumintatuokioihin kentän keskelle, mitähän lie supisivat siellä ;).

Valmennuksen jälkeen julkkiksille tuotiin jotkut koulun hevoset, joilla he verkkasivat ja hyppäsivät selittäen samalla yleisölle tekemisiään. Tästä en saanut ehkä ihan niin paljoa irti, vaikutti tulevan ratsastajiltakin aika rutiininomaisesti ihan perusliikutus hepoille. Malinin mikki ei myöskään toiminut ihan moitteetta, mikä lisäsi mun kohdalla ymmärrysvaikeuksia :P. Vähän hiljaisempana pysytelleen Pederin mikki kyllä toimi, sitä hengästymisen aiheuttamaa hihityksen määrää katsomossa on vaikea kuvailla :D.

Tilaisuuden jälkeen olis ollut chance hakea nimmarit, mut eikse oo vähän last season :D. Siirryin siis pikaisesti takaisin bussiin ja pääsin taistelutta etupenkille!! Oli kyllä hauska reissu, vaikken ihan hiffannutkaan, miksi jotkut koulukaverit kokivat puhelimen näpräämisen klinikkaa mielenkiintoisempana.. No, omasta laitteesta loppui akku melkein saman tien, joten mistäs sitä tietää vaikka olisin itsekin sortunut samaan!

Tässä laadukkaassa otoksessa Peder ja Malin koulun hevosten selässä.

Ja viimeiseksi vielä tänpäiväsiä fiiliksiä Stampe-nimisen pikkuruunan selästä. Olin rehellisesti sanottuna tyrmistynyt, odotin jotain ihan erilaista! Aika jännä poni :P