Ihan huippua

Tänään kävimme "kisoissa" eli hyppäsimme kotona rataharkoissa 100cm & 110cm! Tosiaankin alkuperäinen suunnitelma oli hypätä vaan se metri, mut kuinkas sitten kävikään :D.. Tunnelma oli ihan huippu koko hyppäämisen ajan ja koko touhu oli täynnä tekemisen riemua.

Erityisen hyvä mieli mulle jäi metrin verkasta, jossa Grace hyppäsi paremmin kuin vielä ikinä mun kanssa. Jotenkin kaikki lähestymiset tulivat vaan niin nappiin ja hypyt olivat pyöreitä ja helppoja seurata, että mä lähdin radalle hymyillen kuin joku pehmeiden seinien sisältä karannut.

Tässä video metrin radasta (eka hyppy jäänyt jostain syystä pois kuvausvaiheessa?).



Myös rata meni mun mielestä tosi hyvin, eikä sitä viime kerralla nähtyä sähläystä enää nähty. Tällä kertaa se sähläys olikin näppärästi siirtynyt sinne kymppiin, joka oli tosiaankin samalla ensimmäiseni.
   Todennäköisesti noi ylimääräset hutiloinnit johtuvat jännityksestä, joka usein aikaansaa mussa tietynlaisen hysteerisen yliratsastusreaktion. Onneksi Grace on nykyään vähän aiempaa anteeksiantavaisempi, joten yliratsastus ei automaattisesti tarkoita kentän pohjan kaapimista kielestä.

Tässä toisessa radassa näkyy heti ekalla esteellä, mitä toi mun hutilointi yleensä saa aikaan. Toinen loistava esimerkki vääriin asioihin keskittymisestä saatetaan havaita kolmannen esteen jälkeen, kun hieman näpeistä karannutta vasenta ohjaa keräillessäni unohdan jatkaa radan ratsastamista ja kurvaan tyylikkäästi ohi nelosesteestä. Taisin todeta siinä vaiheessa ääneenkin "oho".



Oon joka tapauksessa ihan super tyytyväinen koko päivän saldoon ja heppa saa todellakin ottaa kevyemmin pari päivää ja ahmia tsiljoona porkkanaa. Lähetin myös vihdoin ja viimein satulatyypeille viestiä, että toisivat mulle oman estesatulan. Tällä hetkellä lainailemme milloin mitäkin satulaa milloin keneltäkin, mikä nyt ei ehkä ole hevosta ajatellen kaikista mieluisin vaihtoehto.

Oma satula olisi jo siitäkin ihan kiva plussa, että voisi huoletta kisata kesälläkin - olettaen, että saan kilpailulupani kuntoon. Ja ajokortin. Ja auton. Ja sen satulan. Ja töitä. *Huoh* :D.

"Tuus vähän tänne päin."
"En."

"Grace hymyile nyt vähän!"
"En."

Ms. Turboreisi ja Evvk van de Manaatti

Aika ujo poseeraus. Diiva mikä diiva.

Kevätsuunnitelmia

Viime keskiviikkona saimme taas vähän uutta näkökulmaa Stefan Janssonin käytyä vierailevana valmentajana koulullamme. Ihan hirveästi en saanut valmennuksesta irti lähinnä sen takia, että ratsastus tapahtui neljän ratsukon ryhmissä - yleensä ratsastan valmennuksissa yksin. Aika samoja neuvoja Gracen aktivointiin sieltä kuitenkin tuli, kuin jokaiselta muultakin meitä aiemmin valmentaneelta: siirtymisiä ja temponvaihteluja askellajin sisällä. Grace oli "vähän väsynyt" tiistaisesta kouluvalmennuksesta normivalkun kanssa, joten ratsastus meni taas vähän niin ja näin.

Lätkin kaikki käsiini saamat klipit leikkaamattomina tähän alle, katsokoot ken uskaltaa :D.



Koulun kouluvalmentaja sanoi tiistaina, että istuntaklinikka auttoi selvästi mua istumaan vähän paremmassa ryhdissä. Tottakai oon yrittänyt korjata sitä kaikkien saamieni neuvojen mukaan, mutta ei tosta etukenosta varmaan ihan hetkessä eroon pääse.

Meillä oli opetussuunnitelman mukaisesti tiistaina myös extraratsastus myöhemmin oman kouluvalkun jälkeen estevalmentajan toimesta. Hän kehotti mua ratsastamaan vähän vähemmän "satulaa" ja olemaan istunnan kanssa näinollen hiljempaa. Hassua, mä en oo ees huomannut tekeväni noin! Kuitenkin tosi kiva saada vinkkejä istunnan parantamiseen, koska se on mun mielestä yksi ratsastuksen kulmakivistä ja pyrin lähes pakkomielteenomaisesti kehittämään sitä kohti täydellistä ;). Tässä ikuisuusprojektissani auttavat maneesin peilit, joiden edessä pörräänkin sitten koko ajan. Joku luokkakaveri on mulle tästäkin huomauttanut, hupsista :D.

Toki yritän ratsastaa paljon myös ilman peilejä, jotta pääsis paremmin sisään siihen, miltä korrektin istunnan pitäis tuntua. Peileistä vaan jotenkin saa sen tietynlaisen "no hyi mikä etukeno" -fiiliksen ja se jos mikä motivoi korjaamaan istuntaa!

Perjantaina oli tuttuun tapaan estevalmennus, jossa hyppäsimme tällä kertaa ihan vaan rataa ilman sen kummempia erikoisuuksia. Ehkä haastavin tehtävä radassa oli videolla näkyvien 1- ja 2-esteen välinen kaarre, jonka hyppäsimme myöhemmin ilman volttia (tai siis olisimme hypänneet, jos olis ollut vähän vähemmän vauhtia ekalla esteellä :D). Tää video oli tietenkin se huonompi hyppykierros, mutta valitettavasti valkku ei ottanut videota, kun hypättiin sama rata lopusta alkuun vähän isompana. Valkku sanoi tän radan jälkeen, että heppa oli taas vähän on/off eli laukkaa, ei laukkaa, laukkaa.. Mun mielestä toi Gracen lähestyminen neloselle (lankku) oli huvittava, koska se oikeasti otti vauhtia aidalta asti tajuttuaan, että toi mennään seuraavana!



Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin tähän estetuntiin pitkästä aikaa melko tyytyväinen, vaikkei jokainen hyppy nyt ihan nappiin mennytkään. Siksi me kuitenkin sitä hyppäämistä harjoitellaan, joten mun pitänee asennoitua tähän vähän eri tavoin kuin kouluratsastukseen, johon en tunnu oikein koskaan olevan tyytyväinen. Pari edeltävää estetuntia ovat myöskin menneet kohtuu hyvin, mutta mä oon aina ollut tunnin jälkeen jostain syystä ihan sika kiukkunen. Nyt lähdin kuitenkin kentältä suupielet taivasta kohti, kehitystä kai sekin :D.

Tänään menemme kaakin kanssa "kisoihin" eli käymme hyppäämässä rataharkoissa metrin. Oon myöskin jo ilmoittautunut ens kuussa järkättäviin seurakisoihin, luokkina 100 + 110! Täällä Ruotsissa estekorkeutta tunnutaan muuten nostettavan ihan sairaan nopeasti (mikäli nyt vertaa omaan kokemukseeni Suomesta) ja moni alkuvuodesta kasikymppiä hypännyt menee tänään jo kymppiä.. Mä oon siis näiden mittakaavassa maltillisesti etenevä, vaikka itse väittäisin kyllä ihan muuta :D.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, vitsi että on kiva päästä hyppäämään!

Skeptinen tammani Grace.

Kavioasiaa

Huomenna on edessä koe kavioista (rakenne, mekaniikka yms.) ja koska opin parhaiten kirjoittamalla ja/tai piirtämällä uudelleen aiemmin kuulemaani, ajattelin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kirjoittaa tämän postauksen kertausopiksi itselleni. Ties vaikka joku muukin oppisi tästä jotain, sehän olisi vain plussaa ;). Haastavinta on opetella kaikki nää käsitteet ruotsiksi, mut eiköhän tää tästä.. Oon jo vahvasti voiton puolella!

--------------------------------------------

Alkuun otan tämän kaikille kavioita puhdistaneille tutuksi tulleen kuvakulman, eli kavio pohjasta päin katsottuna (värit hieman todellisuudesta poiketen).

Aloitetaan itsestäänselvyyksistä, eli kavion tehtävistä. Kaviot - tai tarkemmin säde (stråle), seinämät (bärrand) ja kantakulmat (hörnstöd) - kantavat painoa ja toimivat eräänlaisena iskunvaimentimena. Myös sisärakenteiden (mm. kavioluu) suojaaminen kuuluu kavion työnkuvaan.

Terve kavio joustaa eli leviää hieman hevosen jokaisen askelen alla. Kavion sisällä sijaitseva kaviopatja (elastiska putan) hoitaa iskunvaimentajan roolia ja se nousee ylöspäin hevosen astuessa maahan (säde leviää ja nousee kaviopatjan alla -> patja nousee). Samalla kaviorusto (hovbrosk) ja kantaseinämät (traktväggar) antavat hieman myöten leviten painon alla sivuille.

Tämä mekaaninen liike edesauttaa säteen verenkiertoa. Kengättömillä hevosilla kavio pääsee yleensä myötäämään enemmän, kuin kengitetyillä.

Kavio kasvaa ruununrajasta (kronsvulst) noin 0,5-1,0 cm kuukaudessa. Erilaiset muuttujat, kuten ruokinta, talliympäristö ja stressi saattavat aiheuttaa "kupruja" kavion pintaan sen kasvaessa epätasaisesti. Esimerkiksi tallipaikan - ja sen myötä rehulaadun - vaihtuminen saattaa aiheuttaa kavion seinämään selvän kohouman.

Kavion laatuun ja terveyteen vaikuttavat muunmuassa seuraavat tekijät:

• Kengitys
• Ruokinta
• (Ratsastus)alustat
• Kavioiden puhdistus

Lienee selvää, että erilaisten kavion sairauksien välttämiseksi on syytä puhdistaa kaviot päivittäin. Myös ruokintavirheet saattavat olla suurikin tekijä esim. kaviokuumeen (fång) kehittymisessä - näistä kuitenkin lisää myöhemmin.

Tässä kuvassa näkyy ihanan pinkkinä kaviopatja, josta puhuin aiemmin. Myös kavion luut - joista eriskummallisin lienee sädeluu (strålben) - ovat tässä poikkileikkauksessa väritettyinä tuolla harmaansekaisella keltaisella (joku fiksumpi varmaan sanoisi beessi?).

Jänteet on mun mielestä ehdottomasti mielenkiintoisin osa koko jalkaa! Hankoside (gaffelband) näkyis menevän vähän sinne päin, mutta tuossa nyt suunnilleen eri ligamenttien ja jänteiden järjestys siellä nahan alla. Lihaksiahan hevosella ei etupolven alla ole (tai no, hankoside koostuu osaksi lihaskudoksesta, mutta toimii jänteen tavoin), joten lähes kaikki liike polvesta alaspäin tapahtuu mekaanisesti.

Syvää- ja pinnallista koukistajajännettä suojaamassa on.. öh, vuohisligamentti? Annularligament ruotsiksi, elikkä hankoside jatkuu ligamenttina vuohisen ympärille, jossa se suojaa koukistajia ja pitää paketin muutenkin vähän paremmin kasassa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kavion sairaudet


Fång (kaviokuume)

Kaviokuumeen seurauksena kavion etuseinämän (vägghorn) ja kavion sisempien osien välissä oleva sälekerros (lamellrand) tulehtuu ja heikkenee, mikä johtaa kavioluun rotaatioon tai vajoamiseen kavion sisällä. Jo lieväkin kaviokuume saattaa jättää pysyviä vaurioita, eikä hevonen välttämättä koskaan toivu entiselleen.

Kaviokuumeen selvimpiä oireita on hevosen pyrkimys siirtää paino pois kipeältä jalalta (yleensä etujalka -> hevonen takakenossa). Muita oireita ovat kohonnut pulssi, kavioiden arkominen ja ontuminen ylipäätään.

Hoitona kaviokuumeelle sopii koppiloma, sekä eläinlääkärin määrämät tulehduskipulääkkeet.


Hovböld (kaviopaise)

Tulehdus, seurausta kavioon päässeistä epäpuhtauksista esimerkiksi terävän vierasesineen päälle astumisen seurauksena. Paise voi ilmetä sälekerroksessa, anturassa, ruununrajassa tai päkiöissä - koitappa siinä sitten selvittää, missä kohtaa se lurjus lymyilee..

Oireita ovat ontuminen sekä kohonnut lämpö/pulssi. Hoito on yksinkertaista, mutta turhauttavaa (been there, done that). Kengittäjä tyhjentää paiseen, jonka jälkeen jäljelle jäänyt kanava pidetään puhtaana betadinehautella ja jumalattomalla määrällä pumpulia, jesaria ja suihkumattoa (viimeiseksi mainitusta tehdään tyylikäs tohveli, jota kantaessaan hevonen voi käppäillä huoletta karsinan ulkopuolellakin). Yleensä vaatii muutaman päivän koppilevon kivun vuoksi.


Sömtryck

En oikein löytänyt tälle mitään käännöstä suomeksi, mutta kyseessä siis liian syvälle lyöty kengitysnaula. Oireita usein ontuminen ja lämmin kavio. Oireet katoavat yleensä saman tien kengän poistamisen jälkeen. Naulanreikä on syytä putsata huolella, ettei se pääse kehittymään kaviopaiseeksi.


Spiktramp (no siis.. piikin päälle astuminen)

Oireet riippuvat täysin siitä, mihin kohtaan ja kuinka syvälle kaviota piikki on uponnut. Hyvällä tuurilla piikki on osunut aivan kavion kärkeen, eikä sen suurempaa vahinkoa pääse sattumaan. Tyypillisellä hevosihmisen tuurilla se spiku on kuitenkin osunut säteeseen tai kaviopatjaan, jolloin lopputulos harvemmin on mitään ihanaa.

Oireena toimii ontuminen, joka on hyvinkin voimakasta, mikäli piikki on osunut syväkoukistajan ja sädeluun väliseen limapussiin (strålbensbursa). Hoitona kavio usein kipsataan ja ennaltaehkäisevää jäykkäkouristuspiikkiä suositellaan.



Strålröta (sädemätä)

Oireena suorastaan yököttävän pahan hajuinen, musta mönjä säteen uurteissa. Syynä yleensä saastaiset boksit / mutaiset tarhat. Ertyisen alttiita sairaudelle ovat ahdaskavioiset hevoset, joiden säteiden uurteet ovat syvät.

Sädemädän hoidossa tärkeintä on pitää kavio puhtaana ja kuivana. Tämän lisäksi voidaan käyttää kuparisulfaattia, tervaa tai vahvaa jodiliuosta tms. Kengittäjä pystyy osiltaan auttamaan hevosen tilannetta hieman vuolemalla pois "mädät" alueet ja tekemällä kaviosta ilmavamman (sädemätää aiheuttava bakteeri on anaerobinen).


Lähteet:

http://kavioura.fi/index.php?page=saedemaetae (08.04.15)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaviokuume (08.04.15)

Gillian Higgins & Stephanie Martin, 2009, Kuinka hevonen toimii - visuaalinen opas hevosen anatomiaan

---

Huh. Ehkä mä nyt osaan jotain siihen koepaperille oksentaa :D. Suurin osa noista sairauksista oli aika tuttua kamaa, mut oli siellä jotain uuttakin. Esimerkiksi syy kavioluun rotaatiolla/vajoamiselle kaviokuumeen yhteydessä selvisi mulle vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei!

Eniten stressaa, miten muistan noi kaikki uudet sanat. Noista kuvista vieläpä puuttuu toinen listanmokoma sanoja, jotka näköjään unohdin niihin kirjoittaa. Noh, onneksi mulla on sentään nää mustavalkoiset monisteet, joista ei kyllä saa hyvänäköinenkään mitään selvää. Olkoon voima kanssani.

Virvon varvon vatsanpuruja

"Siis eiks sulla oo jo tommonen paita?"
Daa, ihan erilaiset!

Sellainen alku siis mun pääsiäislomalle, eli paras ystäväni ruokamyrkytys tuli kylään! Enpä oo nyt pariin vuoteen kipeenä ollutkaan, joten ehkä oli hyvä saada muistutus omasta kuolevaisuudestaan :D.

Anyways toi oksentelu varmisti sen, etten ratsastanut Gracen lisäksi yhtäkään ylimääräistä hevosta kahteen päivään. En myöskään suostunut makaamaan toimettomana himassa, joten kävin hakemassa Göteborgista vähän uusia paitoja reikäisten tilalle ja posti toi mukanaan uudet ratsastushousut ja vähän kaikkea tilpehööriä Krakenille. Mulla oli ennen uusien housujen saapumista kokonaiset kahdet ratsastushousut, joista molemmat alkoivat erehdyttävästi muistuttaa reikäjuustoa kaiken kokemansa damagen jäljiltä. Tottakai pistin mun räätälintaidot peliin ja paikkasin (taas) noi vanhatkin pökät, koska ne on niin mukavat..

Uudet housut ja poninkiillotuspakkaus.

Kaakun treenailu jatkuu aikalailla normaalisti. Viime perjantaina otettiin sit se ensimmäinen kielto treeneissä, kun hypättiin suhteutettua sarjaa ja meillä meni askelet ihan pipariksi -> okserin sekaan. En tippunut, mutta pääsin joka tapauksessa käväisemään kaulan puolella, josta Grace näppärästi nosti mut takaisin satulaan kerättyään ensin ittensä sieltä puomiviidakosta. Harmitti, mutta asiasta kimpaantuneena päätin, etten lähe enää siihen kieltokierteeseen takaisin ja otin seuraavana päivänä vielä pari pikkupomppua n. 40cm ristikolle saadakseni oman itsevarmuuden kasaan.

Gracen laukan parannuttua ongelmaksi on nyt tullut se, että sitä pitäisikin itseasiassa kannustaa hypätessä eteenpäin vähän koko ajan. Ennen se oli niin epätasainen, että sitä sai ottaa, päästää, potkasta ja pidättää suunnilleen samanaikaisesti saadakseen aikaan askellajin, joka nyt jotenkin edes muistutti tasaista. Nyt opettaja neuvoi ratsastamaan rohkeammin, helpommin sanottu kuin tehty! Enhän edelleenkään ole mikään rutinoitunut esteratsastaja, joten kyllä mulle iskee tietynlaisia epävarmuuksia silloin tällöin :D.

Tänne on luvattu aurinkoa koko viikoksi :)

Tasamaalla Grace on harpannut ihan selvästi eteenpäin. Sen istuntaklinikan jälkeen opin vihdoinkin tunnistamaan ja lopettamaan pahimman puristamisen, minkä seurauksena Grace liikkuu yllättäen paljon mielekkäämmin eteenpäin. Siitä on tullut samalla elastisempi ja asenne työskentelyyn vaan paranee koko ajan. Muistan, kuinka en pari vuotta sitten voinut hipaistakaan Gracea raipalla, koska seurauksena oli aina pukki! Tätä nykyä se jotenkin ymmärtää vähän paremmin, mitä sillä raipalla oikeasti tahdottaisiin saada aikaan (musta tuntui usein, että se ihan tosissaan luuli raipan tarkoittavan, että sen pitää pukittaa!).

Se ärsyttävä kyttääminen on myöskin jäänyt vähemmälle, kun en itse lähde istunnalla "mukaan" siihen touhuun. Tuntuu välillä vähän haastavalta rentouttaa ittensä tuntiessaan hevosen jännittyvän, mut niin ne tilanteet vaan näyttäisivät setviytyvän parhaiten. Onni on, etteivät koulun hevoset ole läheskään yhtä herkkiä istunnan muutoksille, kuin uljas ruskea; ne eivät reagoi mitenkään, jos erehdyn jännittymään sekunniksi. Toisinaan sitä kuitenkin toivoisi, että istunnalla annetut pidätteet menisivät alusta asti vähän paremmin läpi, mut ei kai kaikkea voi saada ;)..

 Tänään suunnitelmissa olis ratsastaa vähän useampi kopu Gracen jälkeen, mikäli vapaita vain löytyy. Se ei useinkaan tunnu näin lomilla olevan kuitenkaan poikkeus, joten enköhän mä jotain lainaeläimiä saa haalittua :).