Virvon varvon vatsanpuruja

"Siis eiks sulla oo jo tommonen paita?"
Daa, ihan erilaiset!

Sellainen alku siis mun pääsiäislomalle, eli paras ystäväni ruokamyrkytys tuli kylään! Enpä oo nyt pariin vuoteen kipeenä ollutkaan, joten ehkä oli hyvä saada muistutus omasta kuolevaisuudestaan :D.

Anyways toi oksentelu varmisti sen, etten ratsastanut Gracen lisäksi yhtäkään ylimääräistä hevosta kahteen päivään. En myöskään suostunut makaamaan toimettomana himassa, joten kävin hakemassa Göteborgista vähän uusia paitoja reikäisten tilalle ja posti toi mukanaan uudet ratsastushousut ja vähän kaikkea tilpehööriä Krakenille. Mulla oli ennen uusien housujen saapumista kokonaiset kahdet ratsastushousut, joista molemmat alkoivat erehdyttävästi muistuttaa reikäjuustoa kaiken kokemansa damagen jäljiltä. Tottakai pistin mun räätälintaidot peliin ja paikkasin (taas) noi vanhatkin pökät, koska ne on niin mukavat..

Uudet housut ja poninkiillotuspakkaus.

Kaakun treenailu jatkuu aikalailla normaalisti. Viime perjantaina otettiin sit se ensimmäinen kielto treeneissä, kun hypättiin suhteutettua sarjaa ja meillä meni askelet ihan pipariksi -> okserin sekaan. En tippunut, mutta pääsin joka tapauksessa käväisemään kaulan puolella, josta Grace näppärästi nosti mut takaisin satulaan kerättyään ensin ittensä sieltä puomiviidakosta. Harmitti, mutta asiasta kimpaantuneena päätin, etten lähe enää siihen kieltokierteeseen takaisin ja otin seuraavana päivänä vielä pari pikkupomppua n. 40cm ristikolle saadakseni oman itsevarmuuden kasaan.

Gracen laukan parannuttua ongelmaksi on nyt tullut se, että sitä pitäisikin itseasiassa kannustaa hypätessä eteenpäin vähän koko ajan. Ennen se oli niin epätasainen, että sitä sai ottaa, päästää, potkasta ja pidättää suunnilleen samanaikaisesti saadakseen aikaan askellajin, joka nyt jotenkin edes muistutti tasaista. Nyt opettaja neuvoi ratsastamaan rohkeammin, helpommin sanottu kuin tehty! Enhän edelleenkään ole mikään rutinoitunut esteratsastaja, joten kyllä mulle iskee tietynlaisia epävarmuuksia silloin tällöin :D.

Tänne on luvattu aurinkoa koko viikoksi :)

Tasamaalla Grace on harpannut ihan selvästi eteenpäin. Sen istuntaklinikan jälkeen opin vihdoinkin tunnistamaan ja lopettamaan pahimman puristamisen, minkä seurauksena Grace liikkuu yllättäen paljon mielekkäämmin eteenpäin. Siitä on tullut samalla elastisempi ja asenne työskentelyyn vaan paranee koko ajan. Muistan, kuinka en pari vuotta sitten voinut hipaistakaan Gracea raipalla, koska seurauksena oli aina pukki! Tätä nykyä se jotenkin ymmärtää vähän paremmin, mitä sillä raipalla oikeasti tahdottaisiin saada aikaan (musta tuntui usein, että se ihan tosissaan luuli raipan tarkoittavan, että sen pitää pukittaa!).

Se ärsyttävä kyttääminen on myöskin jäänyt vähemmälle, kun en itse lähde istunnalla "mukaan" siihen touhuun. Tuntuu välillä vähän haastavalta rentouttaa ittensä tuntiessaan hevosen jännittyvän, mut niin ne tilanteet vaan näyttäisivät setviytyvän parhaiten. Onni on, etteivät koulun hevoset ole läheskään yhtä herkkiä istunnan muutoksille, kuin uljas ruskea; ne eivät reagoi mitenkään, jos erehdyn jännittymään sekunniksi. Toisinaan sitä kuitenkin toivoisi, että istunnalla annetut pidätteet menisivät alusta asti vähän paremmin läpi, mut ei kai kaikkea voi saada ;)..

 Tänään suunnitelmissa olis ratsastaa vähän useampi kopu Gracen jälkeen, mikäli vapaita vain löytyy. Se ei useinkaan tunnu näin lomilla olevan kuitenkaan poikkeus, joten enköhän mä jotain lainaeläimiä saa haalittua :).