Erityisen hyvä mieli mulle jäi metrin verkasta, jossa Grace hyppäsi paremmin kuin vielä ikinä mun kanssa. Jotenkin kaikki lähestymiset tulivat vaan niin nappiin ja hypyt olivat pyöreitä ja helppoja seurata, että mä lähdin radalle hymyillen kuin joku pehmeiden seinien sisältä karannut.
Tässä video metrin radasta (eka hyppy jäänyt jostain syystä pois kuvausvaiheessa?).
Myös rata meni mun mielestä tosi hyvin, eikä sitä viime kerralla nähtyä sähläystä enää nähty. Tällä kertaa se sähläys olikin näppärästi siirtynyt sinne kymppiin, joka oli tosiaankin samalla ensimmäiseni.
Todennäköisesti noi ylimääräset hutiloinnit johtuvat jännityksestä, joka usein aikaansaa mussa tietynlaisen
Tässä toisessa radassa näkyy heti ekalla esteellä, mitä toi mun hutilointi yleensä saa aikaan. Toinen loistava esimerkki vääriin asioihin keskittymisestä saatetaan havaita kolmannen esteen jälkeen, kun hieman näpeistä karannutta vasenta ohjaa keräillessäni unohdan jatkaa radan ratsastamista ja kurvaan tyylikkäästi ohi nelosesteestä. Taisin todeta siinä vaiheessa ääneenkin "oho".
Oon joka tapauksessa ihan super tyytyväinen koko päivän saldoon ja heppa saa todellakin ottaa kevyemmin pari päivää ja ahmia tsiljoona porkkanaa. Lähetin myös vihdoin ja viimein satulatyypeille viestiä, että toisivat mulle oman estesatulan. Tällä hetkellä lainailemme milloin mitäkin satulaa milloin keneltäkin, mikä nyt ei ehkä ole hevosta ajatellen kaikista mieluisin vaihtoehto.
Oma satula olisi jo siitäkin ihan kiva plussa, että voisi huoletta kisata kesälläkin - olettaen, että saan kilpailulupani kuntoon. Ja ajokortin. Ja auton. Ja sen satulan. Ja töitä. *Huoh* :D.
 |
| "Tuus vähän tänne päin." "En." |
 |
| "Grace hymyile nyt vähän!" "En." |
 |
| Ms. Turboreisi ja Evvk van de Manaatti |
 |
| Aika ujo poseeraus. Diiva mikä diiva. |
Mahtavaa! Kivaa että kaakki on löytänyt taas hyppäämisen riemun, hyvää työtä =)
ReplyDeleteKiitti Mira :D!
Delete