Kevätsuunnitelmia

Viime keskiviikkona saimme taas vähän uutta näkökulmaa Stefan Janssonin käytyä vierailevana valmentajana koulullamme. Ihan hirveästi en saanut valmennuksesta irti lähinnä sen takia, että ratsastus tapahtui neljän ratsukon ryhmissä - yleensä ratsastan valmennuksissa yksin. Aika samoja neuvoja Gracen aktivointiin sieltä kuitenkin tuli, kuin jokaiselta muultakin meitä aiemmin valmentaneelta: siirtymisiä ja temponvaihteluja askellajin sisällä. Grace oli "vähän väsynyt" tiistaisesta kouluvalmennuksesta normivalkun kanssa, joten ratsastus meni taas vähän niin ja näin.

Lätkin kaikki käsiini saamat klipit leikkaamattomina tähän alle, katsokoot ken uskaltaa :D.



Koulun kouluvalmentaja sanoi tiistaina, että istuntaklinikka auttoi selvästi mua istumaan vähän paremmassa ryhdissä. Tottakai oon yrittänyt korjata sitä kaikkien saamieni neuvojen mukaan, mutta ei tosta etukenosta varmaan ihan hetkessä eroon pääse.

Meillä oli opetussuunnitelman mukaisesti tiistaina myös extraratsastus myöhemmin oman kouluvalkun jälkeen estevalmentajan toimesta. Hän kehotti mua ratsastamaan vähän vähemmän "satulaa" ja olemaan istunnan kanssa näinollen hiljempaa. Hassua, mä en oo ees huomannut tekeväni noin! Kuitenkin tosi kiva saada vinkkejä istunnan parantamiseen, koska se on mun mielestä yksi ratsastuksen kulmakivistä ja pyrin lähes pakkomielteenomaisesti kehittämään sitä kohti täydellistä ;). Tässä ikuisuusprojektissani auttavat maneesin peilit, joiden edessä pörräänkin sitten koko ajan. Joku luokkakaveri on mulle tästäkin huomauttanut, hupsista :D.

Toki yritän ratsastaa paljon myös ilman peilejä, jotta pääsis paremmin sisään siihen, miltä korrektin istunnan pitäis tuntua. Peileistä vaan jotenkin saa sen tietynlaisen "no hyi mikä etukeno" -fiiliksen ja se jos mikä motivoi korjaamaan istuntaa!

Perjantaina oli tuttuun tapaan estevalmennus, jossa hyppäsimme tällä kertaa ihan vaan rataa ilman sen kummempia erikoisuuksia. Ehkä haastavin tehtävä radassa oli videolla näkyvien 1- ja 2-esteen välinen kaarre, jonka hyppäsimme myöhemmin ilman volttia (tai siis olisimme hypänneet, jos olis ollut vähän vähemmän vauhtia ekalla esteellä :D). Tää video oli tietenkin se huonompi hyppykierros, mutta valitettavasti valkku ei ottanut videota, kun hypättiin sama rata lopusta alkuun vähän isompana. Valkku sanoi tän radan jälkeen, että heppa oli taas vähän on/off eli laukkaa, ei laukkaa, laukkaa.. Mun mielestä toi Gracen lähestyminen neloselle (lankku) oli huvittava, koska se oikeasti otti vauhtia aidalta asti tajuttuaan, että toi mennään seuraavana!



Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin tähän estetuntiin pitkästä aikaa melko tyytyväinen, vaikkei jokainen hyppy nyt ihan nappiin mennytkään. Siksi me kuitenkin sitä hyppäämistä harjoitellaan, joten mun pitänee asennoitua tähän vähän eri tavoin kuin kouluratsastukseen, johon en tunnu oikein koskaan olevan tyytyväinen. Pari edeltävää estetuntia ovat myöskin menneet kohtuu hyvin, mutta mä oon aina ollut tunnin jälkeen jostain syystä ihan sika kiukkunen. Nyt lähdin kuitenkin kentältä suupielet taivasta kohti, kehitystä kai sekin :D.

Tänään menemme kaakin kanssa "kisoihin" eli käymme hyppäämässä rataharkoissa metrin. Oon myöskin jo ilmoittautunut ens kuussa järkättäviin seurakisoihin, luokkina 100 + 110! Täällä Ruotsissa estekorkeutta tunnutaan muuten nostettavan ihan sairaan nopeasti (mikäli nyt vertaa omaan kokemukseeni Suomesta) ja moni alkuvuodesta kasikymppiä hypännyt menee tänään jo kymppiä.. Mä oon siis näiden mittakaavassa maltillisesti etenevä, vaikka itse väittäisin kyllä ihan muuta :D.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, vitsi että on kiva päästä hyppäämään!

Skeptinen tammani Grace.