13/07/2020

Töissä Saksassa

Blogaus on vähän kuin punk - se ei kuole koskaan! Vaikka pidempien blogitekstien suosio on Instagramin myötä pujotellut alas jyrkkää laskusuhdanteen rinnettä, en nähnyt tätä varsinaisena esteenä rustatakseni hieman kuulumisia tänne pölykerrosten alle unohtamalleni blogille. Koska olen se onneton yhteydenpitäjä, että Instagram-tilini käyttäjä, koin parhaana vaihtoehtonani kuulumisten välittämiseen tämän jokseenkin jo retrohtavan kanavan.
Itse asiaan - viimeisimmän päivityksen (2017..) ja tämän tekstin väliin on luonnollisestikin mahtunut jos jonkinmoista kommellusta. Lyhyesti olin töissä edellisessä postauksessa mainitulla tallilla noin vuoden, jonka jälkeen vaihdoin vuodeksi tavalliseen toimistotyöhön, johon kyllästyttyäni ryhdyin etsimään tietäni takaisin hevosten pariin. Olin jo jonkin aikaa silmäillyt Yard & Groomista töitä ulkomailta, mutten ollut aiemmin rohjennut etsiä töitä jo tutuksi ja turvalliseksi osoittautuneen arjen alta. Suurimpana "puolipidätteenä" toimi etenkin poikaystäväni, jota en jo kahden vuoden yhteiselon jälkeen olisi millään tohtinut jättää etäsuhteen päähän. Jonkinasteisen loppuunpalamisen myötä toimistolla aloin kuitenkin harkitsemaan myös ulkomaiden tarjontaa työnhaussani ja lopulta (pitkän suostuttelun jälkeen!) sain poikaystävänkin myöntymään ajatukseeni pienestä seikkailusta Ruotsin rajojen ulkopuolella. Selailin Yard & groomia joitakin päiviä, mutta jo alusta alkaen olin ensisijaisesti kiinnostunut Saksassa työskentelystä. Saksan työtarjonnassa oli jonkin aikaa seilannut ilmoitus Paul Schockemöhlen tarjoamasta ratsuttajan työstä, mikä tietenkin herätti erityistä kiinnostusta - enhän ollut aiemmin työskennellyt ensisijaisesti ratsuttajana, vaan työnkuvaani oli aina kuulunut myös hevosenhoito. Lähetin täten sormet jokseenkin tutisten CV:ni työnhausta vastaavalle taholle vain renkaita potkiakseni, josko "se tarjoamanne työ mahdollisesti olisi vielä vapaana tällaiselle tavikselle" ja jäin odottamaan vastausta. Vastaus tuli muistaakseni jo seuraavana päivänä tyylillä: "koska voit tulla työkokeiluun?". Tyypilliseen tapaani vastasin melkein samalla minuutilla, kun viesti kilahti sähköpostiini ja pakkasin laukkuni kolmipäiväistä kokeiluaikaa varten. Tiesin jo ennen kokeiluun lähtöä ottavani työn vastaan, mikäli valmentajat minut sinne hyväksyisivät. Itse kokeilu hujahti ohi omalla painollaan, minä tietenkin vain pidemmän aikaa yhden hevosen päivässä ratsastaneena olin hieman jumissa määrän yhtäkkiä kasvettua kahdeksaan. Lähdin paikalta toiveikkaana ja sainkin jo seuraavana päivänä uuden viestin sähköpostiini, jossa minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi tiimiin, mikäli niin haluaisin. Näin sai alkunsa työrupeamani nykyisellä nimikkeelläni, eli nuorten hevosten ratsuttaja yhdellä Paul Schockemöhlen ratsupihoista. Ratsastan hevosia pääsääntöisesti ikähaarukalla 3-7 vuotta, joskin suurin osa hevosista on alle 6-vuotiaita. Päivässä ratsastan noin 8-13 hevosta, tosin eläimiä harvoin on "listallani" kymmentä vähempää. Tähän vaikuttaa jo suomalaisten geeniperimässä kytevä työmoraali, jonka johdosta ehdin ja tahdon ratsastaa niin monta hevosta päivässä niin hyvin, kuin mahdollista. Voin rehellisesti sanoa oman ratsastukseni lähteneen hurjaan kehitykseen jo ensimmäisestä päivästä alkaen ja pyrin oppimaan joka päivä uutta (tai ainakin korjaamaan tuhannetta kertaa sitä perhanan etukenoa istuntaani!). Työpaikkana koen nykyisen työni ihan unelmana, sillä haaveenani on aina ollut ammattiratsuttajan pesti - täällä pääsen harjoittamaan omaa ratsastustani ja unelma-ammattiani samalla kertaa, vaikkei minulla olekaan kovin vakuuttavaa ansioluetteloa alalta ennen tänne saapumistani. Tyypillinen päiväni töissä alkaa kello 8 ja sisältää tunnin lounasta lukuunottamatta ratsastusta aina kello viiteen asti. Hevosten hoidosta, ruokinnasta ja karsinoiden siivouksesta vastaavat niihin tehtäviin erikseen palkatut hevosenhoitajat, eli omaan työnkuvaani ei satunnaisten viikonloppuruokintojen lisäksi sisälly juurikaan hevosenhoitoa. Toki autan tarpeen mukaan / aikataulun puitteissa myös tallin puolella (lähinnä viikonloppuruokinnat), mutta pääsääntöisesti vietän päiväni satulassa. Ainoana miinuksena voisin mainita sen, ettemme kilpaile ratsastamillamme hevosilla lainkaan. Tämä hoidetaan hevosten päädyttyä myöhemmin erilliselle kilpatallille; tosin moni hevosista myydään tai siirretään astutukseen tämän sijaan. Oman kehitykseni kannalta en tosin koe kilpailuja kovin oleellisena, sillä perusratsastukseni tulee mielestäni ensin olla varmemmalla pohjalla, ennen kuin ryhdyn kilpailemaan rutiininomaisesti. Toki kilpaileminen varmasti onnistuisi rutinoituneella hevosella nytkin, mutta hevosalan ammattilaisena budjettini ei yllä valmiin hevosen ostoon, mistä johtuen olenkin ensisijaisesti päättänyt panostaa nuorten / vihreiden hevosten ratsastukseen. Toivon tällä taktiikalla voivani itse koulia nuoremman hevosen isompiin luokkiin, jos ja kun tilaisuus tälle joskus koittaa. Siihen asti keskityn hiomaan omaa osaamistani! Toivon mukaan tämä toisi hieman valoa yhteydenpito-ongelmani aiheuttamaan pimeyteen ja kuvailisi päivittäistä työtäni edes jonkin verran. Jos tekstini sen sijaan herätti kysymyksiä, laittakaa ihmeessä joko tänne kommentteihin tai yksityisviestinä Facebookissa - lupaan vastata niin nopeasti, kun vaan huomaan avata puhelimeni näytön. Etsimme myös jatkuvasti uusia jäseniä tiimiimme, joten vinkkaa ihmeessä hevosalasta kiinnostuneelle kaverillesi laittamaan viestiä joko mulle tai kurkkaamaan tarkemman työselosteen Yard & Groomista. Olisi hienoa saada lisää suomalaisia edustamaan Saksaan! Alla vielä kuva ihanasta ylläpitohevosestani Avalonista (4v Comfortuna VDL - Just for you), joka lähti matkaani Ruotsista. Emme valitettavasti saa kuvata hevosia tai tallia työpaikallamme, joten kuvasaanti jää tällä kertaa tähän. Toivottavasti iki-iloinen Avalon karkottaa tästä mahdollisesti aiheutuneen pettymyksen hörökorvillaan :).