Huomenna menoks

Aamulla oli vähän ylimääräistä aikaa kuvailla pollea
tarhassa! Täällä on just sopivat lämpötilat at the moment,
siinä 10-20 asteen tuntumassa liikutaan :)

Sain tänä aamuna kuulla, että lähtö Flyingeen tapahtuu huomenna puoli seitsemältä aamulla. Onneksi mä oon ihan sujut noiden aikaisten heräämisten kanssa, ei ahdista unenpöpperössä tallille porhaltaminen :). Otan varmasti kuvia matkalta ja toivottavasti myös kohteesta, vaikka yleensä tommonen turistikuvaaminen on mun mielestä ihan supernoloa :D.

Tänään Idan ponikouluun pääsivät Grace, Uffe ja Primo. Gracen kanssa hypättiin (lainattiin yhden tuntsarin satulaa) ja vitsi että meni pitkästä aikaa hyvin! G oli tosi pirteä ja suorastaan puhkui intoa päästessään pomppimaan huimia 50cm esteitä. Isoimmat ongelmat tulivat vastaan ravilähestymisissä, koska mä en vaan tiedä yhtään, milloin Grace aikoo hypätä :D. Laukassa tehtävät sujuivat just niin kuin pitääkin, mutta jokaisessa ravilähestymisessä mulla meni hypyt yhtä lukuunottamatta ihan ohi.

Gracen jälkeen riensin ruokalan kautta koulun talliin ja läksin matkaan herra neliöpepun kanssa. Uffe oli tänään ihan superkiva, vaikka laukkatyöskentely alkoi loppua kohden käydä sille vähän rankaksi. Hassua oli se, että Uffe pudotti raville monta kertaa tilanteessa, jossa pyysin sitä siirtymään kootummasta laukasta takaisin harjoituslaukkaan. Luulis että menis just päinvastoin!

Päivän viimeistä konia kuvaillakseni mun täytyy luoda teille mielikuva jostain laiskasta, jota kiinnostaa eniten kentän laidalla pomppivat kanit ja jonka vasemman puolen taipuvuus on verrattavissa liikennemerkkiin. Eli taipuuhan se, mutta noilla ohjasavuilla ei kyllä kouluaitojen sisään olis mitään asiaa. Ratsastus päättyi kohtalaisen hyvään sulkutaivutukseen ja suorastaan hiessä lilluvaan hevoseen, joten tulipahan ainakin Primo-pojalle pienet sulkeiset ;).

Primo jaksoi vielä suihkun jälkeen hymyillä kameralle!

Ei mulla mitään oikeeta asiaa ollut, kutkuttaa vaan mukavasti mahanpohjassa toi huominen reissu ja tää päivä painaa jo melkoisesti silmäluomissa, vaikkei mitään erityisen rankkaa tullut edes tehtyä :P. Loppuun vielä jotain möllöttelykuvia.

Grace ei ihan hiffannut tätä kuvailujuttua.

"Ite oot rusakon näkönen!"

"Ai jaha, ruisleivät loppu. Turha haaveillakaan mistään hymyilemisestä!"

No jos nyt kuitenkin..

Osastoon mars!

Koko koulun paras hömelö <3
Oli muuten sen verran lämmin, että kävin myöhemmin
ottamassa tuon takin pois.. Grace vaikutti huojentuunelta.

Tänään olikin sitten eka päivä uudella lukkarilla ja heti huomasi, etteivät ainakaan maanantain aikataulut onnistu mitenkään, jos tuun noin myöhään ratsastamaan ekaa hevosta :P. Olin jo auttamatta myöhässä siinä vaiheessa, kun talutin päivän ensimmäisen hevosen, Lanan, talliin kello 10:50 ja oman kanssa olisi pitänyt olla valkussa yhdeltätoista.. Kouluvalmentaja tuli talliin vähän hämmentyneenä samalla hetkellä, kun yritin juosta yhtä aikaa hakemaan satulaa, harjoja, hevosta ja kannuksia. Sovimme siinä lennossa, että tulen maneesiin kun kerkeän (valkulla olikin joku poniratsukko ennen mua) ja aloitimme suunnilleen 11:35, jota ennen olin kävellyt ja ravaillut siinä parinkymmenen minuutin pintaan.

Palaan ennen Grace-analyysiä vielä tuohon Lanaan. Lana oli tänään nimensä veroinen hevonen - olettaen, että sen lukee takaperin. Aluksi ei meinattu päästä edes kauemmalle kentälle, koska puskista hyökki avaruusolentoja ja sitä paitsi ne punaset mökit ei varmasti olleet sillä samalla paikalla eilen! Kun iskimme mietintämyssyt päähän ja pohdimme yhdessä, kannattaako nyt peruuttaa paikalta vai mennä eteenpäin, olimme jo päässeet lähes samalle ladulle sen suhteen, kuka tässä nyt loppujen lopuksi kertoo mitä seuraavaksi tehdään.
   Alkuun Lana oli aika jees, mutta väsyttyään se muuttui tosi raskaaksi, kun olisi ollut paljon kivempi nojata ratsastajan käteen, kuin kantaa itse itsensä. Ei oikein meinannut puhtikaan riittää Lana-paralla; esimerkiksi laukan kokoaminen johti monesti yhtäkkiseen ravisiirtymään, kun ei vissiin vaan voimat riittäneet. Kyllä se muutamien siirtymisten jälkeen meni taas kohti parempaa, joten lopetin ihan hyvillä mielin tämän tamman kanssa.

Grace taasen oli juoksutus- ja vapaapäivän jälkeen melkoisen virtava, eikä asiaa ainakaan helpottanut hieman ajattelematon puutarhanhoitokomppania, joka kaatoi ison koivun samalla hetkellä, kun talutin Gracen kyseisen puun ohitse. Onneksi toi otus ei oo mikään maailman reaktiivisin, joten tästä kammottavasta tapahtumasta selvittiin vain hienoisella peruutus-hypähdys-yhdistelmällä. Puutarhuri-sedät tuijotti tapahtuneen jälkeen meitä sormi suussa asenteella "ai oho toi heppa säikähti". Jos mulla ei ois ollut ihan jumalaton kiire, olisin mulkaissut niitä vihaisesti, mut väliin jäi.
   Valkku meni ihan ok, Grace oli ehkä vähän jännittynyt selästä, mutta tuli sieltä paljon hyviäkin pätkiä. Oikee laukka on erityisesti suoralla uralla vähän hankala, kun se peppu olisi niin kiva pitää siellä uran sisäpuolella. Yleensä toi on saatu aika näppärästi fiksattua muutamalla avotaivutuksella oikeelle, joten lieneekö nyt mikään kolossaalinen ongelma sekään :)..

Beautiful aka Neliöpeppu-Uffe

Päivän viimeinen ratsastettava oli vanha tuttava Uffe. Tämän ruunan kanssa pääsimme sekoilemaan ykkösten kanssa samalle tunnille, aiheena osastossa ratsastaminen. Siis osasto. Mä oon viimeksi ratsastanut osastossa varmaan jatko1-kurssilla 6-7 vuotta sitten :D. Vähän jotenkin ahdistaa noi ryhmätunnit, kun tuntuu ettei niillä oikeasti tehdä yhtään mitään. Onneksi mun ei tarvitse niillä yleensä pyöriä, vaan saan opetusta privana / toisen ratsukon kanssa, mutta tsiisus jos noille joutuu niin siinähän suunnilleen delaa satulaan, kun tuntien tehtävät ovat sarjaa "ratsastakaa suoraa uraa" tai "ratsastakaa laukkaa ympyrällä" :D.

En ihmettele yhtään, miksi moni tuolla tykkää esteratsastuksesta, kun tasaisella pyöriskely on tehty niin tavattoman sisällöttömäksi. Okei, ison ryhmän ohjaaminen on aina oma haasteensa, mut kyllä mä väittäisin osallistuneeni Suomessa ratsastuskouluilla vaativampaankin opetukseen. Tehtäis ees pohkeenväistöjä, mut ei ku me pyöritään ympyrää ja tehdään kolmikaarisia ilman sen ihmeellisimpiä kommentteja koko touhusta :D. Onneksi yksäritunnit ovat olemassa, niillä oppii oikeasti jotain. Mut Uffe sentään oli ihan ok, vaikkakin vähän väsynyt ja alkukäynneissä etuosan hetkittäinen sijainti oli mun makuun hieman turhan korkealla. Onneksi eräs suosikkilausahdukseni auttoi pitämään pään kylmänä tässäkin epämiellyttävässä tilanteessa:

"A horseman should know neither fear, nor anger"

Koulun jälkeen mun piti pestä kellarissa odottavat punaiset vaatteet, mutta jostain syystä se vähän jäi. Tiesin jo viiden aikaan kotiin tullessani, että ilta tulee olemaan pitkäveteinen, joten sosiaalisten medioiden miljoonannen läpikäynnin jälkeen lähdin reippaasti lenkille. Vähän painoi väsy jaloissa, mutta kyllä se reilu kahdeksan kilsaa jäi silti voitokkaasti taakse :D. Enkä tietenkään tajunnut laittaa Sportstrackeria päälle! Olis ollut kiva nähdä, sujuuko toi touhu yhtään aiempaa nopeammin, vai vieläkö liikutaan mannerlaattojen nopeudella :P.
 
Tähän loppuun vielä paljastus: tilasin eilen Hööksiltä sidepull -kuolaimettomat, koska noissa hackamoreissa on kaikenlaisia pieniä fiboja, jotka tekevät niistä vähän onnettomat välineet hyppäämiseen. Esimerkiksi poskiremmin nouseminen kohti silmää on vähintäänkin ärsyttävää, ja toisaalta vipuvarsi ohjaa Gracen päätä vähän liiaksi alas, vaikka tuntuma olisi normaali -> opettajalta saa kuulla tunnin aikana sadasta kahteensataan kertaa, että pää ylös. Huonopa sitä on siitä lähteä nostamaan, kun jokainen ohjasote johtaa vain alaspäin.. Toivottavasti nuo härpäkkeet auttaisivat!

Voisko joku lähettää ton pikkuriiviön tänne? ♥

Hymyilyttää

Muu luokka lähtee ylihuomiseen mennessä työharjotteluihin niin ulkomaille kuin eri puolille Ruotsia ja mä jään tänne ratsastamaan. Mulla ei vaan sanat riitä, katsokaa alla olevasta kuvasta mun seuraavien viikkojen lukujärjestys, niin ymmärrätte miksen meinaa pysyä housuissani :D.

Mä en siis käytännössä tee kuukauteen juurikaan muuta ku ratsastan päivät pitkät, sopii loistavasti :D. Eikä tää oo ainoa huippu-uutinen: pääsen käymään Flyingessä!! Kolmannen vuosikurssin oppilaat käyvät siis joka vuosi tutustumassa Flyingen päivittäiseen arkeen ja mun opo ilmoitti mun lähtevän sille reissulle mukaan, ei paha! Oon aina halunnut nähdä minkälainen paikka se on, nytpähän selviää sitten sekin :P.

Gracen viikko-ohjelma alkaa olla jo melkoisen rutinoitunut; viikonloppuisin on vapaata ja arkena paahdetaan koulu- ja estetreeneissä. On muuten tosi vaikea hypätä turvaliivin kanssa, kun ei sellaista ole pahemmin tullut käytettyä about viiteen vuoteen. Mulla on oikeestaan jopa epävarmempi olo sen liivin kanssa kuin ilman, mut minkäs teet. Turvaliivin käyttö estekisoissa on täällä lännessä pakollista kaikille alle 18-vuotialle, joten tätä sääntöä sovelletaan myös koulun estetreeneissä. Niin ja hyppääminen ilman täysi-ikäisen ihmisen läsnäoloa ei oo sallittua, paitsi jos kukaan ei nää.

Koska aina ei vaan kiinnosta.

Hyppääminen ylipäätään on nyt ollut Gracelle ehkä vähän alkua helpompaa. Ehkä se meni jumiin ekoista hyppykerroista, koska en oo mitenkään valtavissa määrin kyseistä lajia harrastanut.. Hackamoret ja estesatula kääntävät kuitenkin poikkeuksetta Kaakun korvat toiveikkaaseen etukenoon eli eiköhän se tykkää tosta hommasta :).

Kouluratsatuksen saralla ollaan nyt maisteltu vähän takapakin katkuisia minuutteja, koska Gracen ruokinnan muututtua energia ei ihan tunnu riittävän (yllätys). Lisää ruokaa siis, ettei vahingossakaan pääse laihtumaan!

Ärsyttävää kun joskus pitää näyttää ihmiseltä.
Koulukuvauksiin valmistautuvan vakioselfie.

Se "muu elämä" sujuu koulun ohella varsin leppoisasti. Yleensä keskityn koulupäivien jälkeen syömiseen ja keittiön pöydän ääressä dataamiseen, koska energia ei vaan riitä muuhun. Jos on oikein aktiivinen olo niin pyöräytän tyylikkäät lenkkikenkäni jalkoihin ja huitasen menemään pari kilsaa merenrannassa.

Jännä muuten, täällä kaverit oikeasti viettävät aikaa keskenään :D. Tai siis Suomessa ei kyllä tullut juuri koskaan istuttua arkisin kenenkään kämpillä vaan toimittamassa tyhjää, osittain jo senkin takia että olin aina tallilla. Ihmiset liikkuu myös tosi paljon pyöräillen ja kävellen ja mikä hämmentävintä autoilijat väistävät aina jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. En oo vieläkään ihan sisäistänyt tuota, koska Suomessa ei uskalla kyllä ollenkaan luottaa siihen, että esim. liikenneympyrästä poistuva auto pysähtyisi ja päästäisi pyöräilijän ylittämään kadun. Varmaan pitävät mua ihan tollona kun en vaan reippaasti syöksy suojatielle, mut ei sitä hetkessä opi muuttamaan käyttäytymismallejaan. 

Päivän gourme: Riisi-spagettia ja kalapuikkoja.
Eli suomeks spagetti loppui kesken.

Snapchattiin ikuistettu tuulinen merenranta.
Siellä oli varmaan 20 ihmistä surffaamassa :D.

Olihan toi vähän surullinen näky toi mun jääkaappi, mut tää on vissiin niinku normaalia.

Huomenna mulla on iki-ihana viikonlopputalli, eli pääsen tekemään normaalin talliduunin näin sunnuntain kunniaksi. Eipä se kyllä varsinaisesta duunista mene, koska tehtävää ei tosiaankaan ole mitenkään hirmuisesti naamaa kohti, mutta toisaalta olis ollut ihan kiva nukkuakin. Alkuperäinen suunnitelmani sisälsi myös yhen kaverin tuuraamisen lauantaitallissa, mutta varsin piakkoin valkeni, ettei duunissa saa olla kahta päivää putkeen.. Siinähän vois vaikka tulla väsy :D.

Kiitän kyllä itseäni siitä, että oon ollut tallilla töissä ennen tänne tuloa. Varsinkin ne talikon varressa vietetyt TET-jaksot opettivat sellaisen tietynlaisen nöyryyden tähän touhuun. Oli kiva kuunnella opettajan (vapaasti suomennettua) valistusta harjoitteluun lähteville:

"Ei siellä sit mitään valiteta neljän karsinan jälkeen et vitsi kun väsyttää, sillon työnantaja todennäkösesti vaan nauraa päin naamaa ja toteaa että eihän sulla oo enää kuin yheksäntoista jäljellä".

Mut tottahan toi on ja siks onkin mun mielestä jännä, että talliduunit tehdään täällä niin isolla porukalla eikä tavallaan valmistella siihen työmäärään, mikä "oikeessa duunissa" odottaa. Muistan ikuisesti kuinka jumissa olin mun kautta-aikain ekojen talliduunien jälkeen, tuntu että raajat on ihan puuta! Äkkiäkös siihenkin jotenkin tottuu, yleensä pahimmat päivät on just ne viimeset kun tietää pääsevänsä pois :D. Mut jännityksellä ootan mitä tulevat kolme viikkoa tuo tullessaan, toivottavasti saan kaiken irti tosta järkyttävästä ratsastusvyörystä!

No nyt niitä on jo kaks!

Treenin jälkeen on hyvä vähän mulkoilla!
t. LL

Tänään löysin tallista jo toisen hevosen, joka osaa vaihtaa laukkaa lennosta *aploodit*. Tää kyseinen herra on nimeltään Land Lux ja edustaa vähän sellasta ärsyttävän ovelaa hevostyyppiä. Kaveri meinaan tietää, että temppuilemalla yleensä pääsee ratsastajasta eroon!

Noh, pari "säpsähdystä" ja "keulimista" ja "pukkia" myöhemmin löytyi hieman epävireinen, mutta pääpiirteittän samaan suuntaan kulkeva sävel, jonka voimin jaksettiin painaa kunnialla loppuun asti. LL kuuluu mun päässä ehdottomasti kategoriaan hevoset-joita-en-tahtoisi-omistaa, mutta antoisa kokemus se oli tuokin. Kyseinen ruuna opettaa ehkä enimmäkseen keskittymään ratsastamiseen, koska jos erehtyy vahingossakaan jännittämään edes puolikkaan sekunnin ajan tai vilkaisemaan sivusilmällä kulmassa väijyvää liilaa ämpäriä, niin LL kyllä huomaa sen ja tarttuu tilaisuuteen kuin takiainen häntään.

Pääsin tän nuijapään jälkeen onneksi käymään yhen ultimate favourite ruunan selässä. Nimeltään tämä mahtavan otsatukan omaava ruunikko on Beautiful, mutta Uffeksi sitä arjen riennossa kutsutaan. Uffe on vähän.. omalaatuinen kaveri, olisikohan ollut 7/8-vuotias ja hiljattain sisäänratsastettu :D.. Todella kiva hevonen, vaikka raaka onkin. Sen bravuureja tuntuu tällä hetkellä olevan virkkuukoukkumuoto / typötyhjä etuosa, mutta onneksi niitä tarvitsee esittää vain alkuverkan yhteydessä. En tiedä, mikä siinä hevosessa niin viehättää. Pitkin ohjin kävellessään se on kömpelö kuin mikä, mutta ravi on tahdikasta ja laukkakin laadukas, kunhan vain pyytää tekemään jotain, eikä keskity maisemien tarkkailuun.

Ei näiden koulun hevosten joukosta oo vielä mitään uljasta kouluratsua löytynyt (tuskin löytyykään), mutta mä oon fiiliksissä jo näistäkin ryökäleistä. On ihan mielettömän siistiä löytää niitä "taikanappuloita" eri hevosten kanssa ja tietyllä tavalla keksiä erilaisia ratkasuja erilaisiin ongelmiin. Oon myös aika toiveikas ton yksäripuolen vallotuksesta, multa on siis tultu kanssaopiskelijoiden toimesta useampaan otteeseen kysymään haluanko ratsastaa niiden hevosia! Ihan kuin mä olisin joku hyväkin ratsastaja, mutta jos multa tullaan oikeasti kysymään haluanko ratsastaa niin mitäpä muuta siihen voi vastata kuin ehdottomasti :D!

Tiedättekös, miksi ratsastaessa käytetään hanskoja?
Minäpä tiedän!

Mun mielestä on pienissä määrin outoa, etteivät muut mun luokkalaiset halua juurikaan ratsastaa koulun jälkeen. Tai siis, onks jollakulla muka parempaa tekemistä? Hyvähän se mulle on, kun pääsen ratsastamaan enemmän, mutta jotenkin kuvittelin, että kaikki suorastaan tappelis ratsastettavista :D. Moni tuntuu olevan aika ei-motivoitunut koko touhun suhteen, mikä ei vaan mahdu mun päähän. Miks ne on tossa koulussa, jos ei kiinnosta?

Gracen viimeinen rehusäkki kaikuu tyhjyyttään ja oonkin totuttanut sitä tässä hiljalleen uusiin ruokiin (Krafft Groov125 ja Betfor). Mä todella toivon, ettei G kuole lopullisesti pystyyn noiden muutosten myötä, mut sit pitää vaan kehitellä jotain vaihtoehtoisratkasuja jos niin käy. Yritän kuitenkin pysyä positiivisena, eiköhän me pärjätä :). Parin viikon päästä se varmaan vetää litratolkulla kaiken maailman energiapommeja, kun laiska ratsastajansa kyllästyy potkimiseen!

Mulla on kaikkien tähtimerkkien mukaan huomenna lisää ekstrapolleja liikutettavana, joten nyt lienee sopiva hetki poistua mun vaatimattomaan, huoneen kokoiseen sänkyyni nukkumaan. Yritän ottaa poneista vähän enemmän kuvia, jos kännykän akku ei taas tyhjene mystisesti taskussa ratsastuksen aikana..

Jarrutusongelmia

Kuva yksäritallin toisesta käytävästä.
Olin viimenen kaksjalkanen illalla, joten päätin
lakaista + haravoida koko hirvityksen :D.
Ai mikä elämä?

Oon päässyt nyt ratsastamaan tosi paljon, onneks sanoin että mulle voi tyrkätä noita koulun hevosia! Vähän ahdistaa se fakta, ettei iltakaheksan jälkeen ole enää hevosen selkään asiaa, mutta päivälläkin yleensä kerkeää ihan hyvin liikuttamaan ainakin kaks vierasta konia oman lisäksi.
 
Kummallinen fakta muuten, että koulun hevosista lähes kaikki ovat kovasuisia / reagoivat hitaasti pidättäviin apuihin. Luulin ensin tuon seikan johtuvan mun ratsastuksesta, mut kyselin kanssaratsastajilta mielipiteitä asiasta ja olivat todenneet saman :D. Eteenpäin hepat liikkuvat sen sijaan Suomessa ratsastamiini ratsastuskouluhevosiin verrattuna näppärästi. Syy siihen lienee se, että koulun hevosia liikutetaan kuin yksäreitä = vaan yksi ihminen ratsastaa päivässä.

Ehkä mielenkiintosin kokemus tähän mennessä on ollut hevonen nimeltä Irma. Ensiratsastus ton tamman kanssa oli keskiviikon estetunnilla, kun Grace palautui rokotuksestaan. Se ei imenyt esteille yhtään ja jäin jälkeen / olin edellä suunnilleen jokaisella hypyllä! Tästä opin mitä tapahtuu, kun ei pariin vuoteen hyppää muilla hevosilla, kuin omallaan :D. Mua ehkä vähän hämmensi se totaalinen innostumattomuus, koska yleensä Grace tuntuu sellaselta just silloin, kun se suunnittelee keilaavansa pari estettä mun päällä.

Mutta tasasella tää kyseinen Irmeli oli positiivinen yllätys! Vaikka hän onkin koulutuksellisesti jälkeenjäänyt 7-vuotias, olin ihan fiiliksissä kun pääsin istumaan sen harjotusraviin! Sillä on sellasta tietynlaista ilmaa askelissa, kivaa vaihtelua sekin :D. Laukka oli vähän koheltamista, koska mikään muskelimimmi Irma ei tosiaankaan ole. Loppua kohti parani sekin, joten toivoa on!

Ainoa hevonen, jolla olen tähän mennessä saanut ratsastettua laukanvaihdon askeleessa on Penty-niminen ruuna. Penty on ehkä maailman kiltein hevonen, semmonen tappavan tasanen niin karsinassa, kuin satulan alla. Sillä on ihan järkyttävä passikäynti ja ravi oli alkuun sellaista töpöttämistä, että oksat pois! Kun tämä herrasmies ymmärsi saavansa oikeasti ravata eteenpäin se rehellisesti sanottuna heräsi eloon. Ihan mieletön hevonen, työmoraalista antaisin tolle täyden kympin. Ei ehkä mikään ihmeidentekijä, mutta todella miellyttävä eläin joka tapauksessa :P.

---------------

Gracesta sen verran, että hyvin pyyhkii! Neiti rokotettiin tiistaina, joten ke-to oli vapaata, vaikkei mokoma edes kuumetta nostanut. Huomenaamulla kouluvalmennukseen, edellinen oli tiistaina juuri ennen rokotuksia ja meni vähän sillein keskiverrosti. Perjantaina paremmin, eiks niin?

Gracen mielestä aamuiset valmennukset on syvältä :D. 

Mä oon aina ihan fiiliksissä, kun käyn lenkillä auringonlaskun aikoihin!

Pitäis tosin olla vähän vähemmän fiiliksissä, hieman
heikonpuoleisella vauhdilla edetään :D. Karttakin
piirtelee näköjään vähän omiaan..

Vielä omaakin pärstää kehiin, pitäähän jokaisessa
teiniblogissa nyt ainakin yks teiniselfie olla!
Tässä näkyy oikeestaan aika tarkkaan mun
lähes jokapäiväinen vaatetus :D.

Mennääks vai ei?

Tänään oli jälleen viikoittainen estetunti ja voi pojat mikä katastrofi se mun ja Kraakin osilta oli :D! Alkuverkassa Grace tuntui aika hyvältä ja opettajan kysyessä väliaikafiiliksiä vastasinkin, että tänään on hyvä päivä. Mä olin niin väärässä!

Ei me nyt mitään vakavia mokia tehty, nolla kieltoa / puomia, mut herrrajumala minkälaista oli etäisyyksien arvioiminen ja hyppyihin mukautuminen! Lähdin pari kertaa hyppyyn askelen ennen hevosta ja mulla oli selässä tosi epävarma olo, vaikka estekorkeus oli hädin tuskin 70 cm :D.

Grace sen sijaan oli.. epätasainen? En ollut ihan varma pyrkiikö se eteen vai taakse, jotenkin se tuntui normaalia "tyhmemmältä" jos näin voi sanoa. Yleensä G hoitaa ponnistuspaikan tarkistamisesta ainakin puolet itse, mutta tänään se oli jotenkin ihan avuton ja jouduin ähertämään varsinkin pohjeapujen kanssa ihan jatkuvasti. Vaikuttavia tekijöitä on taas monta, yksi suurimmista lienee aavistuksen verran kapea lainasatula.

Otetaan tästä sähellyksestä esimerkiksi tavattoman simppeli tehtävä: seitsemän askelen suoran suhteutetun ratsastaminen. Ekalla kerralla tultiin kuudella ja tokalla kahdeksalla askelella, mutta onneksi kolmas kerta toden sanoo ja silloin päästiin pomppaamaan tyylipuhtaasti :).
   Toinen tehtävä käsitti pysty-okseri-pysty-sarjan kahden askelen väleillä; mua ei varmaan ikinä oo pelottanut esteitä hypätessäni yhtä paljon, kuin tuota pikkutehtävää ratsastaessani! Homma meni kuitenkin molemmissa kierroksissa ekalla kerralla nappiin, joten siitäkin sitten selvittiin!

Kyllä, mun sarjafobiaan on olemassa varsin pätevä syy :D. Kyseinen kerta ei meinaan ollut ihan ensimmäinen..

Tunnin jälkeen ope kehui mun istuntaa ja totesi, että G:n tapasia hevosia on aika vaikea ratsastaa, jos ne päättävät siirtyä tommoseen on/off -tilaan. Ei oikein tiiä, pitäiskö siinä pyytää eteen vai taakse, kun heppa ei itekään osaa päättää, kumpaan suuntaan mennä!

Ope tykkäsi kuitenkin Gracen hyppytyylistä, nopeista etujaloista ja siitä söpöstä ilmakaaresta, jonka pikkutamma tunnollisesti tekee hypätessään :). Kanssaoppilaat kysyivät multa tunnin jälkeen, onko Grace aina "noin hullu" :D. Olin siinä sit vähän äimänä, koska mun mielestä Grace oli ollut varsin normaali, mitä nyt pari pukkia ja kaarretahmeutta saatiin aikaan. Ehkä kaakki oli sitten koulun kiltteihin hevosiin verrattuna hullu ja hurja! Mut hei, munhan lemmikki se on, joten voiko muuta odottaakaan ;)?

Ainiin, kouluvalmentaja lupaili mulle alustavasti lisää ratsastettavia hevosia koulun hepoista, koska kaikki eivät pääse/joudu päivittäin tunneille. Sanoin heti, että kaikki liikutusta tarttevat hevot voi lykätä mulle, koska oon aina noudattanut filosofiaa, jonka mukaan jokainen selässä istuttu metri on kotiin päin. Ja toisaalta, mitäpä muutakaan mä tekisin :D? Siinä missä monet mun luokkalaiset tykkäisivät istua kotona ja kattoa telkkaria, mä olisin mielelläni hevosen selässä.. Ai mikä obsessio :D?

Muutenkin se ns. "muu elämä" on vähän toissijaista, kun kaikki kaverit ovat tallilla ja meillä on ihan tajuttoman hauskaa päivästä, säästä, mielentilasta ja karsinoiden sottasuudesta riippumatta. Lukuaineidenkin kanssa on huomattavasti helpompi tulla toimeen, kun yleinen ilmapiiri luokassa on sopivasti hysteerinen (tämän tavoittelua helpottamassa mm. luokan kaksi jumppapalloa ja koulun tohveleita..).

Päästiin ajamaan mönkkärillä! Meinasin suunnilleen laskea
alleni, mä en oo koskaan ajanut muuta ku pyörää :D.
Hyvin se sit loppujen lopuks meni, vaikka jarru toimikin
vähän vaihtelevalla menestyksellä.

Tuntuu muutenkin, että tää koulu panostaa oppilaiden viihtyvyyten ihan kympillä. Joka viikko on varattu 40min yhteistä aikaa luokalle (käytän päässäni tästä nimitystä "valitustuokio"), jonka aikana kaikki pääsevät huomauttamaan erinäisistä epäkohdista koulussa. Tällä viikolla joku sanoi ruokalan olevan kylmä ja toinen kertoi yksärien tarhavesien täyttöpisteen ammottavan tyhjyyttään - siis suomeksi kerrotaan kaikenlaisista puutteista ja opettajat hoitavat asiat kuntoon. Toimii!

Valitustuokion lisäksi joka toinen viikko pääsee juttelemaan oman "mentorin" eli opon kanssa, jos jotain juteltavaa nyt ylipäätään on. En oikein hiffannut tän privavisiitin pointtia, mutta kaipa sitä jotain hyötyä on, kun sellainen on tuonne järjestetty.

Mitäs muuta.. Gracen boksin saa siivota ainakin kerran viikkoon itse (en joudukaan tekemään sitä joka päivä, kuten aiemmin luulin), sillä näiden ideologiaan selvästi kuuluu pissapatjan suosiminen. Mua ei ihan hirveästi sykähdytä se ammoniakin katku, mikä nousee päivän-pari "puhtaan" purun alla hautuneesta, märästä pläntistä. Jos toi ois semmonen traktorilla putsattava versio tallista, voisi tuomioni olla erilainen, mutta perinteinen putsaustyyli kunniaan jne, pysyy ponin kaviot kunnossa :).

Huomenna on joku ihme vapaapäivä, joten yritän muistaa ottaa kuvia tallista ja laitella niitä näkyville. Varmaan olis muidenkin kiva nähdä, millasessa ladossa täällä oikein majaillaan. Omasta kämpästä laitan kuvia, jos saan sen siivottua..

JES JES JES!!

Mä niin pääsin sille NIU-linjalle!! Tai no, mua varten piti kuulema suunnitella jotain "spesiaalia" tän mun valtaisan kouluttautuneisuuden vuoksi = tuun jatkossa lukemaan kursseja kolmannen vuoden opiskelijoiden kanssa. Ihan sama kenen seurassa tuun noi normikurssit tekemään, toive ratsastustunneista kävi toteen ja hihkun vaan innosta, helpotuksesta ja suoranaisesta riemusta! 

Sovittiin kouluvalkun kanssa näin alustavasti mulle tunnit huomiselle ja perjantaille, väliin mahtuu estetunti. Menin vähän lukkoon kun multa kysyttiin haluunko hypätä vai mennä koulua, mutta onneksi molempiakin voi tehdä :D! Gracen päälle tekee hyvää päästä hyppäämään, koska sen homman kaakki kyllä osaa (eri asia huvittaako)!

Tän mä osaan!

..mut tänään ei kiinnosta!

Asiasta kaalilaatikkoon, se typerä-vajaa-todennäkösesti-rikkinäinen-palohälytin rupes huutamaan puol neljältä yöllä syystä X. Mitään ei siis ollut tulessa, paitsi ehkä mun hermot siinä vaiheessa, kun tosiaankin totesin sen typerän laitteen kiljuvan ihan silkkaa veemäisyyttään. Onnistuin unentokkura-paniikissa repäisemään sen pyörylän katosta sen verran aggressiivisesti, että kappaleiksihan mä sen pistin. Tai ainakin sen tellingin, missä se on tähän asti ollut kiinni.

Oli miten oli, teen asialle jotain piakkoin.. Mikä paloturvallisuus?
Tällä hetkellä se typerä kapistus lojuu teloitettuna jollain pöydällä (= revin patterin irti) ja siinä pysyy kunnes toisin mainitaan. Mä en haluu enää yhtäkään yöllistä sydäriä, kiitos!
Niin tai no, sydäri vai palokaasuihin tukehtuminen, oma valinta. Kyllä mä sen kohta fiksaan, oikeesti.

Tää näyttää aika karulta, mut en oo ikinä tehny niin hyvää ruokaa, kun nää kanat + kuvan ulkopuolelle taktisesti jätetty valmiskastike (:D) ja pakastevihannekset.. Ok, asiaan saattoi vaikuttaa ihan sietämätön nälkä, joka piinas mua koko tän kokkikerhoilun ajan.

Ainiin, unohdin mainita yhden pikkiriikkisen seikan liittyen tämänhetkiseen tallielämään:

Keskuudessamme saattaa liikkua pälvisilsaa. *dramaattinen fanfaari*

Paino sanalla saattaa. Käytännössähän tämä siis tarkoittaa mahdollisimman tehokkaan ennaltaehkäisyn toteuttamista kokeiden tuloksia odotellessa. Toisin sanoen täällä hukutaan Virkoniin ja Hexociliin. Grace on (luojan kiitos) sijoitettu toiveesta niin eristyksiin muista, että ihan helpolla ei varmaan osu meihin.. kop kop. Ihan hanuristahan tää on, kun kaikki pitää desinfioida joka kolmas päivä, tsiisus. Työlästä, kurjaa ja vetistä hommaa, mutta tehdään nyt kiltisti ettei käy vahinko.

Hevoset ohjeistettiin pesemään Virkonilla, mutta kertakokeilu riitti meille ja vaihdoin tyynen eleettömästi Gracen pesuaineeksi Hexocilin. Toi Virkon meinaan kuivattaa ihon aika näppärästi, arvatkaa mitä tapahtuu kun sillä pesee atooppisen hevosen?

Ei se Hexocilkaan varsinaisesti mitenkään kamalan kosteaksi tuon nahkaa jätä, mutta lopputulos oli huomattavasti parempi. Saakohan Virkonilla oikeesti ees pestä hevosia? Niin kuin edes periaatteen tasolla?

Oli miten oli, tämä kärsitään kunnialla läpi! Veikkaisin kuitenkin, ettei tässä ole kyse mistään silsoista, kun joillakin ratsastuskouluhepoilla alun perin havaitut oireet eivät ole siirtyneet muihin hevosiin, vaikka tuntiratsastajat taputtelevat varmaan kaikki koulun hevot peräjälkeen läpi. Aika näyttää. Tai labrakokeet.

Ja tarina jatkuu vaan

Tää viikko sujui sutjakasti edellisen jatkona, ei mitään järisyttäviä muutoksia sisällössä. Lukkarin suunnilta ei ole kuulunut hiiskahdustakaan, mikä ei sinänsä yllätä lainkaan. Kouluvalmentaja lupaili jälleen juttelevansa maanantaina reksin kanssa, oli siis ilmeisesti unohtanut mainita asiasta tällä viikolla. Olisihan se tietysti ihan kiva tietää, mitkä kurssit mun on istuttava, koska nyt mulla on koulua suunnilleen joka päivä klo 8-16:30 + hevosen liikutus. Erityisen turhauttavaa tosta istumisesta tekee se fakta, että noi kurssit on mun osilta jo luettu. Kyllä se siitä selkiytyy, hieman hitaasti ehkä, mutta kuitenkin!

Tää on mun mielestä ihana kuva, vaikka G:n poseeraus on vähän mallia ryhävalas :D.

Grace oli tällä viikolla ehkä vähän väsyneempi, kuin viime viikolla ja moni treeni sisälsikin paljon siirtymisiä / muita herätteleviä tehtäviä. Kaikkina päivinä on kuitenkin saatu tehtyä jotakin hyvin, joten tyytymätön en missään nimessä siedä olla!
   Ehdottomasti paras hetki mun ehkä koko tähänastisessa ratsastushistoriassa tapahtui viime viikon loppupuolella / tän viikon alussa, kun Gracella oli kerta kaikkiaan vaan ihan sairaan hyvä päivä ja me tehtiin 3x vaihdot joka kolmannella ja lopuksi 3x vaihdot joka toisella. Siis puhtaita, pienin avuin suoritettuja sarjavaihtoja suoralla hevosella. Ottaen huomioon sen lähtökohdan, mistä Gracen vaihtoja ruvettiin tekemään, on tommoset temput melkein utopistisia :D. Harvoin oon meinannut pillahtaa itkuun hevosen selässä, mut noiden sarjojen jälkeen olin niin fiiliksissä että heitin vaan ohjat pois ja hukutin tippa linssissä Gracen kehuihin ja sokeriin!

Mulla on jotenkin niin hyvä mieli tällä hetkellä ihan kaikesta. Grace voi olla ulkona ilman loimea, se jopa viihtyy siellä (tarhaus klo 8-16 ruohotarhassa) ja hevosen koko yleisilme on muuttunut ihan erilaiseksi. Tuntuu siltä, kuin toi koko eläin olis vihdoinkin herännyt jollain tasolla eloon (ei vaikuta kävelyvauhtiin, etenee edelleenkin vauhdilla mannerlaatta).

Varmasti yks vaikuttava tekijä on yhtäkkiä melkoisesti monipuolistunut liikunta. Grace pääsee koluamaan koulutuntien lisäksi myös kaikki hyppytunnit (satula lainataan naapurilta) ja mm. tänviikkoinen maastoesteratsastus oli Gracen mielestä ihan parasta koko maailmassa! Erityisesti laukkatempon harjoittelu oli tosi hauskaa, ei paljon hackamoret nenäpiitä kutittaneet siinä vaiheessa, kun eteen aukesi pitkä suora kavereita kohti :D.

Estevalmentaja totesikin mulle ensimmäisen estetunnin jälkeen, että ollaan varmaan hypätty Gracen kanssa vähän isompiakin kuin tunnilla harjoiteltuja 30-50cm ristikoita ja minipystyjä. Pakkohan siihen oli todeta että joo, Gracekin tuntui tunnin loppuessa kysyvän multa että "missä ne esteet viipyy?". Jostain syystä ko. valkku luuli vielä maastotunnin alussa mun kisaavan esteitä, mistähän lie senkin ajatuksen keksinyt..

"Mitä sä stalkkaat?"

Pitänee kohta ruveta laskemaan meidän ruokintoja uusiksi, sillä meidän "salaiset dopingkätköt" eli kaikki lisäravinteet alkavat tehdä loppua itsestään. Tällä hetkellä talli tarjoaa Krafftin täysrehuja (Grund & Groov 125), mutta mä en ihan pidä siitä ajatuksesta, että Grace söis kauraa.. Viimeksi, kun kokeilin tuolle kauraa, jalat keräsivät nestettä ja valkkarit tuli jaloista läpi, joten pitää nyt vähän kokeilla kaikenlaista. Nyt Grace syö Havensin Derby compactia, joka on ollut tähän mennessä paras nappimixi tuolle konille. Pitää ottaa asia puheeksi tallin arvovaltaisen henkilökunnan kanssa, koska ihan mitä tahansa mä en suostu Gracelle syöttämään.

Pikkutamma ♥

---

Oon innostunut taas lenkkeilemään, kun täällä pääsee pienellä vaivalla juoksemaan ihan mielettömiin merenrantamaisemiin! Samalla tulee tutustuttua tähänkin kyläpahaseen, vaikka sitten google mapsin kanssa jos ei muuten meinaa hahmottua.

Niin ja välillä on pakko pysähtyä ottamaan kuvia auringonlaskuista, no can do!

Mä niin pidän tästä maisemasta! Vastaavia kuvia tulee varmasti jatkossakin, varautukaa.

Eipä mulla oikein muuta kerrottavaa ole, kaikki on mallillaan ja elämä hymyilee, vaikka palohälyttimen mielestä oonkin masterchef yms. To be continued...