Hyppyvideoita

90cm & meidän eka 100cm!! Luulin ennen kuin näin videot, että toi ysikymppi ois mennyt metriä paremmin, mut enpä oikein tiedä.. Pari lähestymistä meni molemmissa radoissa vähän sinne päin, mut hengissä selvittiin ja olihan se aika hauskaakin :D!





Ps. Mainittakoot, etten ollut ennen tätä päivää koskaan hypännyt kokonaista rataa metrin korkuisena, en edes treeneissä. Tää tuli siis vähän extemporena, mut olis kyllä kaduttanut, mikäli olisin jättänyt väliin :D.

Päivän puomit

Unohdin (tietenkin) etsiä kuvaajan estetunnille, mutta hyvin meni joka tapauksessa. Päivän harjoituksena toimi ihan vaan radan ratsastaminen ja siihenkös oli onnistuttu virittelemään veikeitä kaarevia..

Toi pinkillä merkattu linja oli meille kaikista vaikein, ekan välin askeleet olivat muistaakseni 4 ja tokan 5. Hyppäsimme tän ensin about 70cm korkeena ja se tuntui mun mielestä vaikeammalta ratsastaa, kuin esteiden noustua johonkin ysikympin ja metrin välimaastoon! Opettajakin tosin sanoi, että hyppäämisestä tulee usein helpompaa esteiden noustessa. En kuollaksenikaan muista, mihin hän sanoi sen liittyvän - ehkä rytmiin?

Meillä oli kuitenkin ihan sika hauskaa ja Grace suorastaan puhkui innosta koko tunnin ajan. Se eilinen jähmeys oli ihan tipotiessään ja tunnista jäi tosi hyvä fiilis! Grace oli oikeastaan jopa niin innoissaan, että se otti yhden ekstrahypyn kolmos- ja nelosesteen välissä tehdessään oikein kunnon köyrypukin :D. Opettaja sanoikin sen radan jälkeen, että "seuraava tekee samalla tavalla mut ottaa yhen hypyn vähemmän". Meille hän kertoi menon näyttävän tosi hyvältä ja rytmin parantuneen esteiden nousun myötä tosi paljon. Ekan kerran rataa hypätessämme rytmi oli tosiaankin vähän hukassa: joidenkin esteiden välissä laukattiin pientä keinuhevoslaukkaa ja yhtäkkiä mentiin taas sitä ns. ratalaukkaa, minkä seurauksena lopputulos oli vähän epätasainen.

Tänne tullessamme epätasaisuus oli kuitenkin paljon huomattavampaa ja tässä onkin onneksi tapahtunut kehitystä kohti parempaa. Myös keskinäinen luottamus on nykyään vähän parempi ja pystyn hyppäämään ilman jatkuvaa pelkoa tippumisesta :D. Oikeastaan Grace ei ole täällä kieltänytkään kuin kerran, kun hyppäsin itsenäisesti ja toin sen pystylle aika huonosti - aiemmin kiellot olivat meille jopa arkipäivää..

Kaiken huippu on se, että ilmottauduin ylihuomisiin estekisoihin. Kotitallilla järkätään muutaman meidän luokkalaisen puolesta hyväntekeväisyyskilpailut, joissa saa valita vapaasti estekorkeuden väliltä 30-120cm. Ilmottauduin nyt alustavasti ysikymppiin, mut jos on hyvä flow ja esteet on yhtä hypättävän näköisiä, kuin viimeksi, saatan jälki-ilmoittautua metriinkin. Kahtellaan, kahtellaan ;).

Ai hyppäämään?

moi :D

Ajattelin muutenkin vaihtaa Gracen kanssa kisaamisen kokonaan esteille. Tottakai kotitreeni säilyy samanlaisena, koska henkilökohtanen kiinnostus on kuitenkin kouluratsastuksessa, mutta ei jotenkin kauheasti innosta heittää rahojaan kankkulan kaivoon, kun jokainen koulurata tuntuu olevan täysi fiasko. Ehkä mun kilpailuvietti on sit sen verran kova, etten halua niin sanotusti mennä kisoihin häviämään :D. Sekin kertonee jo paljon, että esteratojen jälkeen hymyilen ja kouluratojen jälkeen kiroilen.. Ehkä nyt kolmen vuoden itsepintasen yrittämisen jälkeen vois jo ruveta tekemään sitä, minkä toi hevonen todella osaa.

Tosin mulla on jatkuvasti se pieni "haku päällä", eli etsin toiveikkaasti jotain ylläpitodiiliä hästnetistä ja puskaradioiden kautta. Meidän koulussa on lukuisia todisteita siitä, että helmien löytäminen on mahdollista - pitää vain olla kärsivällinen.. Unelma olis löytää joku nuori, projektiluontoinen hevonen, jota voisi ruveta viemään eteenpäin valmentajan avustuksella. Tärkeimmät kriteerit nyt ovat, että hevonen liikkuu suurimman osan ajasta itse eteenpäin ja se on riittävän suuri (+165cm). Ehdoton plussa olisi potentiaali vaikeampiinkin luokkiin, tumma väri, täydellinen rakenne, kyky lentää ja vaikkapa joku telepaattinen taito kertoa mulle, jos sitä sattuu johonkin. Siitä olis aika hyvä lähteä.

Kuulostaa siis varmaankin yksisarvisen etsinnältä, mutta luovuttamaan en suostu. Eiköhän se oikea diili tule jossain vaiheessa vastaan, jos vaan jaksan itse etsiä aktiivisesti :). Onneks koulun opettajilla on suhteita ties minne, niin heidänkin kauttaan saa viestiä kulkemaan.

Ja sit pitäis ettiä vielä kesäduunikin..

Uusia fiiliksiä

Noniin, valkku takana ja vähän lisäkokemuksia kerättynä!

Vierasvalmentaja, Jan Schöneman, paljastui pienen selvittelyn jälkeen mm. masteropettajaksi ja yksi kaverini sanoi mulle tunnin jälkeen hänen olevan yksi Ruotsin parhaista valmentajista. Hän tykkäsi Gracesta hyvää ja oikeastaan ensimmäinen asia, jonka hän mulle sanoi oli: "vilken snygg häst!".

Teimme mielestäni ihan perustyöskentelyä ympyrällä. Jan tahtoi nähdä hevosen kulkevan todella pyöreässä ja matalassa muodossa, mun makuun ehkä vähän liiankin. Toki matala muoto on treenissä hyvä, mutta kuolaimen takana oleva hevonen ei edusta ihan täydellisesti mun ideologiaa. Yritän kuitenkin pysyä avoimena kaikelle, joten tein vain kiltisti kuten valmentaja pyysi ja pääsin kuitenkin kokemaan ihan uudenlaisen fiiliksen.

Jan koetti luoda mielikuvan siitä, kuinka hevosen alakaula "katoaa", eli se nostaa sen itse ylös ja käyttää todella voimakkaasti kaulan ylälinjaa. Sain tästä valmennuksen aikana tatsia 2-5 laukka-askelen ajan ja se todellakin tuntui juuri siltä, kuin Grace olisi imaissut alakaulansa sisäänpäin ja pyöristynyt ihan mielettömästi ylälinjastaan. Valkku edusti mun mielestä siinä mielessä vähän ns. saksalaista koulukuntaa (tai sitä, miten olen sen itse käsittänyt), että hän tahtoi hevosen liikkuvan enemmän sisäohjan tuella ja myötäykset tulivat ulko-ohjasta. Tätä tyyliä oon käyttänyt joskus ennenkin, mutten Gracen kanssa.

Valmennus meni kokonaisuudessaan ihan hyvin, mutta Grace reagoi jo verryttelyssä jotenkin vähän liian herkästi kaikkeen, mikä olisi edes mahdollisesti voinut olla pidäte. Lähinnä siis jos yläkroppa heilahti puolikaan senttiä eteenpäin, yritti G siiryä käyntiin. Se on tuntunut vähän väsyneeltäkin nyt, joten varmaan pitää ottaa ens viikolla kevyemmin.

Jan sanoi valkun jälkeen, ettei Gracella ole mitään anatomista syytä, miksei se voisi laukata kunnolla. Kuulema laukka on oikeastaan jopa aika hyvä, kun G rentoutuu ristiselästään - joka meidän täytyy muutenkin verrytellä joka päivä tosi hyvin - joten toivo elää :D. Ravista saimme kehuja sekä Janilta, että tuntia seuranneelta kotivalmentajaltamme, vaikkei Graaz nyt mikään liitokavio olekaan; pääasia nyt on se, että se ravaa mielellään ja vaivattoman oloisesti.

Yksi seikka, josta olen kuullut myös jokaiselta muulta valmentajaltani, on Gracen ns. kaksiosaisuus. Tästä huomautti myös Jan: "hon är liksom jätte bra med sin framdel: formen i nacken och framben är bra men hon lämnar sin bakben bakom sig". Grace on siis "katki" satulan kohdalta ja kulkee ikäänkuin sellaisessa ikuisessa etukenossa :D.

Tässä vähän reilu vuoden vanhassa kuvassa näkyy aika hyvin, mitä tarkoitan Gracen ikuisella etukenolla. Nykyisin tätä harvemmin näkee ravissa, mutta laukassa oon kyllä niin onneton ratsastamaan sitä takaosalle, että se näyttää valitettavan usein tältä. Noh, ainakin se tuntuu sitten takajalkoja oikein käyttäessään ihan maagiselta, mutta siihen pisteeseen pääseminen tuntuu vaan niin pirun vaikealta!!

Tänään on sitten vuorossa estetunti, joka toivottavasti piristäisi kaakkia vähäsen. Kaavailimme parin kaverin kanssa alustavasti myöskin irtohypytystä ensi viikolle, huippua! Viime kerralla Grace oli ihan innoissaan ja hyppäs kuin joku pieni raketti :D! Eräs maneesissa silloin olleista estevalmentajista katsoi sen hyppyjä ja kysyi yhtäkkiä, et onks Grace joskus varsonut. Toi kysymys tuli niin puskista, että tajusin vasta myöhemmin kysäistä, miksi hän halusi sen tietää. Ilmeisesti siis joillakin varsoneilla tammoilla on tapana hypätä tosi läheltä estettä ja siinä Grace todellakin on ekspertti. Oon kai itse jo tuohon tottunut sen verran, etten itse edes tajua sen tekevän niin (erään kerran itsenäisesti hypätessäni katsomassa ollut kaverinikin ihmetteli kauhuissaan, että miten se voi tulla niin lähelle estettä ja hypätä pudottamatta yli).

Koitan laittaa jonkun kuvaamaan, niin saatais tänne vähän ajan tasalla olevampaa materiaalia. 

Pientä kajoa tunnelin päässä

Tänään oli vuorossa siis "rataharjoitus", eli tuomari nimeltä Christina Axen tuli koulullemme päivän vierailevaksi tähdeksi. Hän katsoi ensin suorituksen ja teki ihan normaalit tuomarointinsa, jonka jälkeen hän kertoi vielä suullisesti ratsukolle radan pahimmat virheet ja kuinka kyseiset kohdat kuuluisi suorittaa. Tämän jälkeen saimme tehdä ongelmakohdat vielä kerran läpi ja tavallaan saada sen ahaa-elämyksen.

Meidän ratamme - josta muuten ei tällä kertaa ole todisteita - oli ainakin edelliseen verrattuna parempi. Olin kuitenkin tosi pettynyt, kun Gracen laukka kuoli ihan totaalisesti aitojen sisälle päästyämme ja heppa tuntui muutenkin rojahtavan etuosalleen. Sorruin verkassa yliratsastamaan, koska jostain kumman syystä koko verkkaryhmämme luuli olevansa 10 minuuttia edellä aikatauluissaan, vaikkei niin todellisuudessa ollut. Jos siis olisin luottanut omiin aikataulutuksiini, olisi verryttely mahdollisesti sujunut paremmin.. Noh, jossitella voi aina, ensi kerralla sitten.

Mutta!

Mä en unohtanut rataa!! Tästä mä oon ihan erityisen ylpeä, sillä oon unohdellut ratoja viime aikoina ihan kamalasti. Jollain mun korvavälin jutulla on tossa varmasti näppinsä pelissä, sillä toistojen määrällä ei ole tuntunut olevan sen suurempaa merkitystä ratojen unohtamisen / muistamisen suhteen. Tähän "kilpailuun" valmistauduin kuitenkin paljon rennommin, kuin aiemmin. Katsoin vain jo entuudestaan tutun radan nopeasti läpi ja kertasin erityisen huolellisesti vain sen kohdan, jossa tein edellisellä kerralla virheen. Lisäksi käytin radanrakennusaikaa hyödykseni ja tein vähän mielikuvaharjotuksia siinä aitoja kasatessani.

Alkutervehdyksestä liikkelle lähtiessäni mulle iski kuitenkin yhtäkkiä taas se hetkellinen epävarmuus. Ajattelin sekunnin ajan et "apua, mitä nyt tapahtuu?", siis ihan radan alussa?! Onneksi toi ajatus haihtui seuraavalla, joka nyt lähinnä oli semmonen "haloo.. täs ei oo mitään vaikeeta.." ja sit vaan ihan rutiinilla rata läpi :D. Sääli kyllä toi mun ja hepan lamaantuminen, mutta onneksi rata sentään oli tasainen, ei mitään rikkoja tms. Prosentit olivat jotain 62%.

Huomenna olis sitten se vierailevan valmentajan puolituntinen. Niin ja siis tän kaverin nimi on Jan Schöneman, nyt selvisi sekin :D. Looking forward for tomorrow!

Homma etenee

Ja hyvin eteneekin! Mulle on tullut viime aikoina vastaan ihan uskomattoman paljon onnekkaita tilaisuuksia ja oon kyselemättä tarttunut kaikkeen mahdolliseen!

Suurin juttu on juurikin tuo mahdollisuus maailmankatsomuksen avartamiseen työharjoittelun muodossa. Kirjoitin tänään "viimeisen silauksen" siihen hakemukseen, eli vähän omasta ratsastushistoriastani ja itsestäni työntekijänä yms. Ei mikään ihan helppo tehtävä, mulla tyhjeni pää sen siliän tien kun mentori sanoi et kirjota vaan et kuka sä oot.

Sain mä jotain oksennettua siihen paperille, lähinnä nyt mainitsin olleeni töissä tallilla niin Suomessa kuin täälläkin ja kerroin kahdella lauseella kauanko oon ratsastanut ja omistanut hevosia. Vähän kyllä jänskättää, et olettaakohan ne mun olevan fluentti ruotsinpuhuja, mikäli päädyn Tanskaan koko vaihtoehtolistan ainoalle kouluratsastuspainotteiselle tallille. Toi Hasse oli hänelle syksyllä työskennelleen luokkakaverini mukaan tuima setä, mut kaikkihan on tietty suhteellista :D.. Ei tieto siitäkään estänyt mua laittamasta tota vaihtoehtoa ykköseksi!

Kakkostoiveeksi laitoin Stal Hendrixin ja kolmoseksi Golden dream stablesin. Nuo kaksi edellämainittua sijaitsevat Hollannissa ja Hassen talli siis Tanskassa, nähtäväksi jää mihin sitä päätyy. Järjestys perustui ihan puhtaasti tekemieni haastatteluiden pohjalle. Toki jokainen harjoittelussa ollut oli sitä mieltä, että oma paikka oli se paras, mutta rivien väleistä pystyi onneksi lukemaan vähän siitä todellisuudestakin. Nuo olivat siis mun mieleen parhaimman oloiset paikat, nyt vaan jännityksellä odotellaan vastausta :).

Seuraava hyvä uutinen on se, että pääsen huomenna kolmosten kanssa ratsastamaan koulutuomarin silmien alle! Ei siis mikään valmennus tai mitään, mutta ehdottoman hyödyllinen juttu silti. Ratsastan Gracen kanssa saman radan, kuin viimeisimmissä harjoituskisoissamme, eli medelsvår C:1. Kouluvalmentaja kehotti mua tosin olemaan ihan hyshys tästä(kin) asiasta, koska onhan toi nyt mulle ihan mieletön bonus (muista kakkosista vain kouluratsastukseen painottuneilla NIU-oppilailla on tähän mahdollisuus).
  Samainen kouluvalkku myöskin paljasti mulle jo näin etukäteen, että tuun saamaan hästkunskap-kurssin ratsastusosuudesta korkean arvosanan, mutta teoriaosuus mun pitää hoitaa suullisesti; ilmeisesti se kokeessa tyylikkäästi hoitamani vieraiden sanojen merkityksen arvailu ei sitten mennytkään ihan nappiin :D. Teoria on siis tosi basic stuffia ja väittäisin pystyväni selventämään kokeessa kysytyt asiat ongelmitta suomeksi. Muuri nousikin vastaan siinä kohtaa, kun olisi pitänyt muistaa/tietää, mitä tarkoittavat sanat understödjande tygeltaget ja kapplöpningssits. Hehheh.

Ja sitten on vielä yksi mun kannalta hyvä uutinen. Yhden NIU-tytön heppa ontuu ja koululla on tällä hetkellä hyvin rajallisesti hevosia käytössään (erinäisten vaivojen yms vuoksi), joten mulle tarjottiin mahollisuutta osallistua hänen sijastaan torstaina mikähän-sen-nimi-nyt-taas-olikaan -vierailevan valmentajan tunnille. Vastauksenihan tähän ei ollut kyllä, vaan tottakai!! Tosin mun pitää taas pysytellä hissun kissun, koska jokuhan saattaisi muuten kadehtia tätä mun spesiaalikohtelua. Ihan ymmärrettävää, mä nyt en kuitenkaan kuulu tolle NIU-linjalle ja oon muutenkin vähän musta lammas täällä, joten oon vaan suosiolla hiljaa ja hymyilen :D.

Näin sitä hymyillään Instagramiin ladattavia selfieitä varten..

..vaikka todellisuus on lähes aina lähempänä tätä!

Mitäs muuta.. Grace sai uudet monot tänään ja kävin ratsastamassa kenkäyksen jälkeen. G oli ihan super, vaikkakin vähän väsyneen tuntuinen. Hyvä uutinen on kuitenkin se, ettei se nykyään väsyessään lopeta työskentelyä ja ryhdy ankaraan taisteluun kaikkea olemassaolevaa vastaan, vaan yrittää parhaansa aina ratsastuksen loppuun asti. Sen hevosen elämänasenne on muutenkin muuttunut ihan tyystin, sitä näkee nykyisin yhä useammin korvat hörössä :D. Laihtuminen teki sille todellakin ihmeitä, ei voi muuta sanoa..

Jos tosta hoikistumisesta jotain negatiivista on seurannut, niin se on sit se armoton maneesin ovien/reunojen kyttäys. Ehkä se johtuu osittain siitäkin, että meidän tänhetkinen elämä on hyvin, hyvin rutinoitunutta ja jännittävät asiat pitää siksi kehitellä itse. En oo jaksanut enää reagoida tohon kyyläämiseen mitenkään ja usein se onkin paras tapa saada Grace unohtamaan koko touhu. Mitä enemmän sen kanssa jää kinastelemaan noin pienestä asiasta, sitä suuremmaksi ongelma paisuu ja lopulta kärpäsestä on kasvanut valtaisa härkänen. Ärsyttävää tosta tekee se, että mä tiedän ettei Grace oikeasti pelkää niitä ovia, vaan tekee temppujaan ihan vain saadakseen tekosyyn luistaa hommista. Ovela tamma!

#deep

No nyt jänskättää

Päätin kuitenkin, että laitan hakemuksen menemään sen ulkomaille lähdön tiimoilta (v. 9-11). Tietenkään en voi jättää Gracea heitteille sen kolmen viikon ajaksi, joten juttelin Minean kanssa ja saimme ihan päättömän idean :D. Minsku pääsee siis näillä näkymin noiden kolmen viikon ajaksi tänne Ruotsiin asumaan mun kämpillä ja pitämään kaakista + huushollista huolta. Aikamoista, pitää lennättää Suomesta hoitaja hevoselle kun svedut ei kelpaa :D.

Vaihtoehtoina työkohteiden puolesta olisi ainakin Italia, Hollanti ja Tanska. Eniten noista houkuttelee ehkä toi Hollanti, josta kuulin paljon hyvää myös syksyllä siellä olleilta luokkakavereiltani. Toki työ oli kuulema raskasta ja päivät pitkiä, mutta sen ei pitäisi olla este - eikä edes hidaste!

Hollannissa ollut kaverini kertoi kaikkea mielenkiintoista tallin käytännöistä. Hevosia ei esimerkiksi kertaakaan ratsastettu sileällä ilman gramaaneja, vaikka ne olisivat olleet kuinka kilttejä. Tää kyseinen kaverini kysyi sitten kerran, voisiko hän mahdollisesti ratsastaa ilman niitä. Pääratsuttaja oli kuulema katsonut vähän kummaksuen takaisin ja kysynyt vaan että miks, sehän on niin kauheen työlästä ilman :D.. Ei siinä sen kummempaa ongelmaa kuitenkaan ollut, ilmeisesti ei vaan oo tapana tuolla päin maailmaa.

Toinen samassa maassa työskennellyt kaveri oli eri tallilla, mutta meininki oli suunnilleen sama. Hän kertoi, etteivät ne 150-esteitä hyppäävät hevoset mitään pohkeenväistöjä osanneet, vaan niillä oli kaasu, kääntävät avut ja joskus jopa jarru. Laukkakin kai vaihtui jotenkin, mutta siihen se osaaminen sitten päättyikin. Tuolla tallilla hevoset seisoivat paksut loimet yllä lämpimässä tallissa olkipatterin päällä. Kaveri sanoi itsekin hikoilleensa karsinoita siivotessaa, voi vain kuvitella hevosten tunnelmia..

Italiassa ollut kaverini sen sijaan oli myyntitallin sijaan töissä ratsastuskoululla. Hän kertoi päässeensä lähes yksinomaan ratsastamaan ja tallipäivät kuulostivat muutenkin hänen osiltaan tosi rennoilta. Houkuttelevaa kerta kaikkiaan, mutta jotenkin mulla ei oo samanlaista hinkua sinne, kuin näihin pohjoisempiin maihin. Toki jos nyt pizzamaa osuu mun kohdalle, niin en mä vastaankaan laita!

Huh. Aika jännittävää kyllä, toivottavasti mä nyt pääsisin lähtemään johonkin. Todennäköisyydet on tosin aika suuret, koska meidän luokalta yksikään ei vaikuttanut kiinnostuneelta lähtemään uusintakierrokselle.. Jokainen joutuu kuitenkin menemään johonkin työharjoitteluun, mutta noi taitaa sit jäädä tänne Ruotsiin. Aika moni hankki itselleen ylläpitohevosen joululoman aikana, joten sekin lienee yksi syy jättää ulkomaankeikkailu väliin. Yksi Hollannissa ollut kaverini kuitenkin sanoi, että olen tyhmä, mikäli jätän tilaisuuden käyttämättä :D. Lähes jokainen haastattelemani henkilö oli sitä mieltä, ettei kannata jättää väliin, joten näihin mielipiteisiin pohjaten pieni pikavisiitti Eurooppaan painoi vaakakupissa kotiin jääntiä enemmän.

Kiitos Suomen erinomaisen koulutussysteemin mulla ei oo yhtään epävarma olo lähteä jonnekin, missä pitäis pärjätä englannilla. Toihan saattaa olla jopa virkistävää, kun on tässä nyt viimeiset tsiljoona vuotta koittanut papattaa på svenska. Vielä ei oo kuitenkaan mitään papereita täytetty, mutta sen ajattelin hoitaa päiväjärjestyksestä huomenna. Nyt alkaa jännät ajat!

Kohti kevyempää kättä

Olipas taas loistavasti muotoiltu otsikko :D.

Ikuisuusongelmani, kova käsi, pääsi tänään taas erityistarkkailuun. Lueskelin ennen lounasta ja ratsastusta vaihteeksi vähän Kyran kirjaa ja kävin sivuja läpi suunnilleen suurennuslasin kanssa ettiessäni jotain niksejä tän ongelmani helpottamiseen.

Mun suurin probleema lienee se, että mulla on lähes poikkeuksetta nyrkit auki. Sen lisäksi en "sulje" peukaloilla ohjia käsiini, vaan ne killuvat ainoastaan ns. apuja antavien sormien välissä. Keskityin paljolti näiden seikkojen fixaamiseen ja yritin pitää käsivarret rentoina, koska jään helposti jännittämään niitäkin. Lopputuloksena oli taas vähän tyytyväisempi hevonen ja omakin olo oli paljon rennompi, kun en jännittänyt koko yläkroppaa verenmaku suussa :D.

Päivän aiheena noin muuten toimi itsenäinen haahuilu, eli otimme niin sanotusti väistöt kondikseen ja teimme ravi-laukka-siirtymiä, jotta saimme moottorin käyttöön ja pääsimme lopettamaan hyvään fiilikseen. Semmonen perusliikutus siis, pieni hiki pintaan molemmille!

Koulun suhteen tänään oli vähän tyhjä päivä, koska lukkarit muuttuivat ja tälle päivälle ei osunut mikään niistä kursseista, joita en olis jo lukenut. Tänään tein siis vain talliduunit ja ratsastin Gracen, aika rento meininki. Mietiskelin tosin sitä vaihtoehtoa, että joinaisin noiden "normaalien" ratsastustunnille, jolloin saisin viikkoon yhden ekstravalmennuksen ;).. En tiiä saaks niin tehdä, mut yrittänyttä ei laiteta!

Parin viikon päästä ois taas mahis hakea työharjottelupaikkaa ulkomailta, mutta mä oon edelleenkin vähän skeptinen sen suhteen. Jos pystyn hoitamaan tän pois päiväjärjestyksestä samalla tavalla kuin viimeksi, niin olisin erittäin tyytyväinen. Se ratsastamisen opettelu on kuitenkin mulla aina ykkösenä, joten koululle jääminen olisi yksi tapa varmistaa sen haaveen toteutuminen. Lisäksi mua karmaisee ajatus jättää Graaz tänne kolmeksi viikoksi jonkun muun liikutettavaksi ja hoidettavaksi.. Oltuani joululomalla sen viisi päivää pois tallilta oli Kaakin oikea takanen turvonnut ja lämmin, joten mulla on hieman nihkeä suhtautuminen siihen ideaan.
Niin ja toisaalta täähän on mulle tavallaan ulkomaanharjottelu!

Koululle tuli joululoman aikana taas kaks uutta heppaa, eikä se kamala Primo sittenkään lähtenyt!! Koulun hevosista monella on kuitenkin nyt jotain häikkää, myös toisella niistä uusista elukoista. Primokin oli vielä viime viikolla klinikalla ähkyn takia, mutta ei ihmekään kun katsastaa, millaista säilöä ne syövät.. Ei se pahinta mahdollista ole, mutta aika ällöttävää tavaraa kuitenkin. Salakavalaan tarkasteluuni pohjautuen väitän, että yksäritalliin tuodaan parempia paaleja, kuin koulun talliin. No, yksi vaikuttava tekijä on jo se, ettei monikaan yksärin omistaja suostu syöttämään omituisen hajuista / näköistä heinää, joten turhan takia niitä sinne raahattaisiinkaan. Heinän laadusta annan kyllä täydet pojot Tuomarinkylään, sillä muistan ehkä kerran siellä työskennellessäni heittäneeni pienen siivun homehtunutta heinää lantalaan. Ja siitäkin on jo vuosia.

"Ruokarauha, kiitos!!"

Että tuulet puhaltais

Saisivat puhaltaa mun puolesta kyllä vähän hiljempaakin :D. Egon-myrsky riehuu parhaillaan täällä länsirannikolla, voi pojat mikä puhuri! Hengissä kuitenkin ollaan ja hepallakaan ei mee sen hassummin.

Tultuani takaisin Ruotsiin pääsin melkein saman tien koulun tallille töihin. Alun perin mun piti tehdä töitä vaan joku viitisen päivää koko loman aikana, mutta yllättäen moni "sairastui" joululoman huumassa, joten sainkin sitten huitoa talikon varressa vähän enemmän. Kaikki on kuitenkin plussaa mun tilille, joten siinäpähän "sairastavat" nuo mokomat laiskimukset, lälläslää.

Rupesimme hiljattain ottamaan myös hevosia takaisin liikutukseen ja kävinkin ratsastamassa useampia kopukoita niinä päivinä, kun varsinaisia töitä ei oltu sovittu. Oon ollut viimeisten neljän päivän aikana siis tallilla kellon ympäri, kun olen joko jäänyt töiden jälkeen ratsastamaan Gracea tai liikuttanut niin monta hevosta, että tunnit ovat huvenneet kuin itsekseen. Oli kuitenkin tosi kiva päästä takaisin töihin, toi lomailu oli jotenkin ahdistavaa :D.

 Gracen kanssa ollaan jatkettu normaalisti. Lomalla ei ollut sen vireystilaan sen suurempaa vaikutusta, mutta tuulella kylläkin.. Maneesin toinen pääty rämisee ihan hullun lailla tuulen osuessa siihen, joten Grace nokkelana tammana ottaa usein kauheet slaagit siitä. Ei se toki ainoa ole; olen tainnut nähdä maneesissa yhden ainoan hevosen, joka ei juurikaan noteeraa tuota räminää.

Graaz on saanut mun mielestä vieläkin lisää lihasta kaulaan / takajalkoihin, mutta laihtuminen vaikuttaa vihdoin tasoittuneen. Nyt se muistuttaa vähän enemmän niitä ns. normaalipainoisia hevosia ;). Väkkäreitä laskettuani nostin heinämäärän kahteentoista kiloon, 10kg säilöä ja 2kg kuivaa. Mikäli se alkaa saada liikaa virtaa / lihomaan tuosta heinämäärästä, niin sitten 2kg pois ja vaikka olkiverkko yöksi karsinaan. Tosin se koulun olki on vähän epämääräistä, tiedä uskaltaako sitä syöttää..

Tällä hetkellä Grace syö puol litraa Krafftin Groov 125:a, desin mineraaleja ja puol desiä be-vitskuja. Niin ja näiden lisäksi se 1dl (kuivapaino) melassimössö + biotiini, chevinal+ ja mahd. elektrolyytit. Toimii loistavasti, karva kiiltää ja heppa ei oo sen laiskempi kuin ennenkään (:D). Oikeastaan sillä on vaiheittain jopa liikaa pöllöenergiaa, mutta se liittyy toivottavasti vain tuohon tuuleen..

Aamumaastot on ihan parhaita <3. Siis jos ei sada :D.

Käytiin maailman huipulla

Tossa vielä erittäin hyvä kuva lempparipojasta Lucernista (Erno), joka mm. liiskasi jalkani tänään.
Vitsi kun tän kanssa sais tehdä vähän enemmän töitä.. Siitä tulis varmaan ihan sikamakee, jos sille
pääsis tekemään vähän lihasta. Tai no, alakaulahan siltä jo löytyykin!