Loma loppui

Tjena :D

Gracella oli viime viikolla aika kevyt meininki, sillä neiti päätti ottaa jokakeväisen yskälomansa tähän väliin. Pölisevällä kentällä saattaa olla näppinsä pelissä, mutta syystä riippumatta loma tuli ehkä ihan tarpeeseenkin - G kun on tuntunut viime aikoina vähän tahmaiselta.

Yskää lukuunottamatta heppa oli pirtsakka ja oireeton, joten köhimisen tultua tiensä päähän otin hänen korkeutensa hiljalleen takaisin treeniin. G oli loman jäljiltä ihan järkyttävä, mutta ainakin se liikkui (pienen suostuttelun jälkeen) eteenpäin.

Kävelyloman aikana kävin kouluvalmennuksessa Cindyllä, jota sain onnekseni lainata kahtena viikkona peräkkäin (ensimmäisellä viikolla halusin antaa Kakenille kevyempiä päiviä rataharjotuksen jäljiltä). C on mennyt ihan hurjasti eteenpäin lukuvuoden aikana: sen laukasta löytyy nykyään jopa säätelyvaraa ja kokoamisastettakin on tullut lisää! Ensi kertaa sillä ratsastaessani se pystyi vaivoin ylläpitämään lähes kaahotuksenomaista laukkaansa ja väsyessään ratkaisu ongelmiin oli lähes poikkeuksetta ihmeellinen paikoillaan jäkittäminen / takajaloille nouseminen. Kouluvalmentaja kehui kovasti, vaikka erityisesti vasemman asetuksen hakeminen on lähes poikkeuksetta melko työlästä. On kuitenkin mahtavaa, ettei jo luovuttamisen partaalla käynyt omistaja antanut periksi, vaan jatkoi yhteistuumin itsepäisen suomalaisen kanssa villipetonsa koulimista :D.

"Kiitos liikuttaja-täti kun pesit mut viimeistä jouhta myöten, tää pöly onkin tarttunut vähän huonosti kuivaan karvaan"

Viimeisin estetreenimme oli yskäviikkoa edeltävänä perjantaina, jolloin meitä taviksia kävi valmentamassa vieraileva tähti Ulrika Bidegård, joka toimii joka toinen viikko NIU-oppilaiden valmentajana. Hyppäsimme valmennuksessa pääasiassa rataa ja saimme kuulla loppuun vähän kommenttia ratsastuksestamme.

Noh, valmennushan alkoi loistavasti, kun hevoseni herpaantumaton keskittyneisyys johti n. 50cm korkean okserin päälle hyppäämiseen. Grace hyppäsi ihan pokkana puoliväliin okseria ja melkein tokaisi "ei huvita" ja jatkoi matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tämän jälkeen hänen majesteettinsa mitä ilmeisimmin oivalsi, että puomin päälle pomppaaminen tekee kipeää ja loput hypyistä sujuivatkin oikein mallikkaasti, mikäli niitä pirun puolikkaita askelia ei oteta lukuun.

Ulrika antoi ison plussan seuraavalle esteelle osoittavasta katseestani. Tästä lähes pakonomaisesta ominaisuudestani voin kiittää Gracen edellistä omistajaa, joka sai aikoinaan Ida 12v:n ehdollistumaan housut tutisten tuohon äärimmäisen hyödylliseen tapaan. Eihän se nyt vieläkään aina muistu mieleen, mutta voisin väittää tuijottavani esteen päällä poikkeuksetta suoraan alaspäin, mikäli mulle ei olisi aiheesta koskaan karjaistu :D.

Grace taas sai hyvää palautetta nopeista etujaloistaan, jotka mahdollistavat aivan esteen pohjasta lähtevät hypyt. Toi puolikkaiden askeleiden lisääminen ei ehkä oo se ihan maailman miellyttävin tapa, mutta minkäs koira karvoilleen mahtaa.. Asia yleensä korjaantuu, kun ratsastan vähän rohkeammin eteenpäin ja katson paikat huolella, jolloin Grace ei tavallaan ehdi edes miettiä lisäävänsä "vielä yhden" askelen sinne sekaan. Huonoimmassa tapauksessa liian rohkea ajaminen johtaa kieltoon, mutta harvemminpa sitä nykyään tapahtuu. Kop kop.

Melko patrioottisia esteitä täällä :D. Nää on ihan vastamaalattuja!
Ja noista bootseista ei sitten tartte sanoa mitään.

Noh, näytän vähän urpolta mut heppa oli niin söpö et laitetaan nyt tääkin.

Ja sit viel tää ihme teinipyllistys. Happy Kaken :). 

Tuonne aidan taakse olisi kai tarkoitus mennä ratsastamaan.
Joku tarkkasilmäinen huomasi siinä samaisella aidalla Gracen
kuivuvat pyykit :)..

Ensi sunnuntaina meillä on taas rataharjotukset, luokat 100 + 110 ja mitä todennäköisimmin pääsemme hyppäämään nurmelle! Tilasin paniikissa jotkut lyhyet nurmihokit, kun mulla on harjakassin kätköissä vaan talvihokkeja.. Ollaan me koulua kisattu ihan ongelmitta talvihokeillakin, mut ehkä parempi pistää varoiksi jotkut tappovehkeet otuksen kinttuihin. Mitään neljän sentin pitusia aseita tolle ei kyllä voi laittaa, muuten siitä loppuu viimenenkin eteenpäinpyrkimys :D.

Lappeenrannan nurmella kisatessamme Grace tuntui muistaakseni aika hyvältä, joten olettaisin sen olevan melko miellyttävä alusta tuolle löysähkölle ratsulleni. Ehkä siinä on helpompi juosta, kun ei tartte potkia ylimäärästä tavaraa tieltään.

Muuten mulla pyyhkii kai ihan hyvin. Koulua on aika niukalti, sillä kolmosten kurssit osuvat mun lukkarissa täysin väärille ajoille, minkä seurauksena luettavia kursseja ei ihan hirveästi jää käteen.. Opettajat tosin sanoivat tän olevan ihan hyvä juttu, jotta ensi vuodellekin jää jotain luettavaa. Meinasin kysyä jotain spesiaalilupaa pitää oppikirjat himassa kesän yli, jotta voin parantaa mun ruotsinosaamista ja ehkä opetella itsenäisesti vähän vaativampia asioita, kuin kanssaoppilaat. Erityisesti matikka on täällä ihan lapsenkengissä, mikäli vertaa Suomen tasoon (ei sillä, että valittaisin - päinvastoin). Muistelinkin kuulleni joskus, että "Suomen lukioissa opiskellaan matematiikkaa, jota Ruotsissa harjoitellaan yliopistossa". Että silleen.

Oli miten oli, esseiden kirjoitus tuntuu vieläkin vähän työläältä. Tai no lähinnä se aloittaminen on tuskaisaa, tekeminen ei yleensä niinkään. En jaksa enää välittää pienistä virheistä tekstissä, sillä ne vähenevät jatkuvasti ilman sen suurempaa stressaamistakin. Myös kaverit ja opet ovat kehuneet kielen kehittymistä, mikä lämmittää ihan toden teolla :). Näillä tsempeillä sitä jaksaa todella yrittää parhaansa!