Sommaren kommer!!

Vihdoinkin täällä vihertää ihan kunnolla! Varbergissä näyttää tällä hetkeltä samalta, kuin Suomessa siinä heinäkuun puolivälissä, kun puut ovat vihdoinkin saaneet kaikki lehtensä kasvatettua. Vihreyden myötä myös kaiken maailman kärpäset alkavat heräillä jostain onkaloistaan ja sen vuoksi Grace saikin ihanaa ötökkaloimeaan täydentämään Bucaksen zebra-ötökkähupun. Voinette arvata, kuinka tyytyväinen pikku prinsessa olikaan tähän järjestelyyn ;).

Grace piti tän saman mököilmeen niin kauan,
että tyhmä huppu otettiin pois :D

Myös kesäloma jatkaa lähestymistään, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Jos joku lukijoista ei vielä ole asiasta tietoinen, niin tarkoituksenani ei suinkaan ole palata Suomeen, vaan jatkaa opiskelua täällä Ruotsissa aina yliopistonkin ajan. Tähtäimessä on Flyingen hippologiohjelma, johon mulla hyvällä tuurilla riittää rahkeet. Mikäli näin ei ole, niin suunnitelma b:n mukaan etin itelleni töitä ja yritän myöhemmin uudelleen.

Kouluttautumisesta tuli mieleen eilinen koe, jossa tehtävänämme oli esittää hevonen maasta käsin. Noh, sanotaanko niin että ainakin Gracen pintelit ja letit olivat priimat :D. En ollut koskaan ennen koetta esittänyt hevosta maasta, joten tulihan sinne sujautettua virhe jos toinenkin. Opettaja kuitenkin ymmärsi tilanteeni, olinhan myöskin missannut ne ainoat treenit oltuani samanaikaisesti kouluvalmennuksessa, joten sain tehdä kokeen kahdesti peräjälkeen.
   Kokeen toinen osa oli tämänpäiväinen juoksutus, josta satelikin sitten taas positiivista palautetta. Olin kuulema koko ryhmän ainoa, joka käveli alkukäynnit hevosensa kanssa ja oli näinollen valmis aloittamaan juoksutuksen saman tien, kun oma vuoro osui kohdalle.

Lucernia vähän ujostutti

Juoksutuksen vuoksi Grace ei tänään 'päässyt' kouluvalmennukseen ja pääsinkin sen sijaan hikoilemaan Lucernin selkään. Lucern tuntui ainakin eiliseen verrattuna kohtuu kivalta. Suurimmat ongelmat tolla hevosella lienevät vinous (tunkee oikeassa kierroksessa takamustaan sisälle ja lapaa ulos) ja se ei jotenkin ihan uskalla ottaa selkää kunnolla käyttöön. Ei sinänsä ihme, kun sillä ratsastaa kuitenkin aika moni eri ratsastaja ja satulakaan ei varmaan oo ihan se viimesin mittatilauspenkki. Kyllä sieltä jostain yleensä ihan kivan hevosen tuntuinen otus kuoriutuu, vaikkakin välillä vasta puolen tunnin uurastuksen tuloksena. Parempi kuitenkin myöhään, kuin ei lainkaan!

Sain vähän videotakin kouluvalkun kuvaamana. Vähänkö mua häiritsee toi mun hillitön hyllyminen, eipä ihme jos heppakin välillä vähän notkistelee selkää kun meitsi pomppii satulassa kuin pahempikin superpallo :D.



Ps. Käväisin viime viikonloppuna Suomessa moikkaamassa perhettä ja kavereita. Pikkuveljien ilmeet olivat aikamoiset, kun ilmestyin ovesta sisään - me kun pidettiin tämä visiitti vanhempieni kanssa yllätyksenä aina saapumiseeni asti!

Jännää

Korkeasaaressa oli 'bout pariviikkoinen Przewalskivarsa!

Nähtiin me jotain muitakin örvelöitä.