Mulle kuuluu kai ihan hyvää, vaikka koulu-, työ- ja heppastressi kivisteleekin pienenä piikkinä lihassa. Päivät olivat aika hektisiä aina kouluun paluusta viime viikkoon asti ja siksi jouduinkin tietyssä mielessä vähän pysäyttämään arkea - käytännössä ottamaan koulun hevoset pois liikutettavien listalta tämän viikon ajaksi. Tästä huolimatta onnistun usein viipymään tallilla koko päivän, kun jään koulun jälkeen ratsastamaan ja hoitamaan niitä omia kopuja. Onneksi yöt ovat pitkiä ja untahan teinit eivät tunnetusti tarvitse (heh heh), joten läksyjen teko menee usein yökyöpelöinniksi.
Grace on ollut viime aikoina tosi hyvä. Ratsastan tälläkin lukukaudella kouluratsastukseen painottavien NIU-oppilaiden kanssa yksin / kahden ratsukon pienryhmässä, mutta opettajamme on vaihtunut ja olemme saaneet vähän erilaisia tehtävänantoja ja ideoita sen myötä. "Purukumi"-Gracelle ratsastukoulumaiset tötsätehtävät ovat tehneet oikein terää ja siitä on tullut paljon notkeampi koko kropan pituudelta. Myös muoto on parantunut ja hänen ylhäisyytensä hakee nykyään automaattisesti aiempaa pyöreämpään muotoon pysyen kuitenkin nätisti luotilinjalla nenänsä kanssa.
Estetunnilla emme ole vähään aikaan olleet, sillä tuntien teemana toiminut "nuori hevonen" sopii mitä parhaiten Rubinin koutsaamiseen. Sen sijaan hyppääminen Gracen kanssa on toteutettu itsenäisesti ja huomio on lähinnä pysynyt askelten sovittamisessa suhteutettuihin väleihin ja etäisyyksien hahmottamisessa. Toisin sanoen estetreeni Gracen kanssa on ollut aika pitkälti pelkästään mun estesilmän kehittämistä, koska heppahan nyt selkeästi osaa hommansa (eri asia huvittaako!).
Gracen kanssa hyppääminen on loppujen lopuksi aika tarkkaa puuhaa, koska neidillä on tapana pysähtyä heti, jos se huomaa ratsastajan epäröivän vähääkään. Lisäksi askelen täytyy osua n. 30cm kokoisen ponnistusalueen sisälle, koska kaukaa se ei hyppää ikinä. Mikäli askel tulee pohjaan, on ylitse selviytyminen vielä mahdollista. Viime vuonna irtohypätessäänkin Grace hakeutui aina tosi lähelle estettä ja hyppäsi siitä näppärästi yli salamannopeiden etujalkojensa kanssa. Ollaan me pari kertaa tultu liian pohjaankin, jolloin seurauksena on pysähdys puoleen väliin hyppyä ja muutaman ylimmäisen puomin keilaaminen ihan vain varmuuden vuoksi.
Rubininkin kanssa pyyhkii ihan loistavasti! Sen kunto on parantunut ihan huimasti ja kesämaha sulaa hiljalleen pois. Koulumme hankki vihdoinkin myös olkipaaleja, minkä johdosta pystyin ottamaan sen viimeisen "ylimääräisen" heinäkilon pois ja laittamaan tilalle pari kiloa olkea. Se on toiminut ruunanpahasen kanssa tosi hyvin, koska kaksi kiloa heinää katoaa reilussa vartissa - vastaava määrä olkea vaatii yleensä koko yön.
Edellisellä estetunnilla jouduimme ottamaan pienen muistutuksen siitä, kumpi meistä päättääkään suunnan. Rubin pysähtyi kolmesta viiteen kertaa pienelle ristikolle, koska muut tunnilla olevat hevoset seisoivat takanamme, jolloin niistä pois päin hyppääminen olisi laumaeläimelle typerä teko. Näinollen teimme kahdesta hevosesta johteet ristikon viereen ja kas kummaa - ylitse liitää hevosen muotoon uudestisyntynyt Titanic. Tämän estetreenin jälkeen herra lepäsi kaksi päivää, jonka jälkeen tunne satulassa oli suorastaan maaginen. Rubin ei ole vielä koskaan liikkunut niin hyvin itseään kantaen ja suhteellisen koottuna, kuin eilisessä työskentelyssämme! Ihan sika kivaa, kun heppa oppii näin nopeasti!
Työskentely jatkuu näissä merkeissä molempien kopujen kanssa ja meikäläinen jatkaa ajokortin kanssa puuhastelua. Yksi (tappavan tylsä) teoriatunti on jo takana ja ratin taakse pääsen heti, kun oon saanut mun luvat postissa. Jännäksi menee, mutta enköhän mä tässä vaiheessa jo sen verran ymmärrä / puhu ruotsia, ettei tarvitse stressata :D.
 |
| Ostin Gracelle uudet suojat. Vertailun vuoksi vanhat, nyt ainoastaan treenisuojiksi jääneet vastaavat. |
No comments:
Post a Comment