Ja matka jatkuu

Ja niinhän siinä sitten kävi, että mut valittiin toistamiseen niiden oppilaiden joukkoon, jotka saavat lähteä ulkomaille työharjoitteluun! Tällä kertaa suuntana on Italia, tarkempana kohteena Firenzen liepeillä sijaitseva FLB Scuderia :). Mua kieltämättä jännittää jo nyt, vaikka lähtö on vasta 15. elokuuta. Niin siistiä!
   Italia on työharjoittelukohteistamme ainoa, jossa paino tuntuu olevan nimenomaan ratsastuksessa. Muissa paikoissa harjoittelijat saavat tehdä juuri niitä harjoittelijoille lykättäviä hommia, eli siivota karsinoita, laittaa hevosia kuntoon ratsastajille, paino enemmän ns. hevosenhoitajuudessa / ilmaisorjuudessa. Se ratsastuspuoli olikin yksi mun suurimmista syistä hakea tuonne eteläisen Euroopan suunnille, vaikka en mikään erityinen lämmön ystävä olekaan (elokuussa elohopea liikkuu 35-40 asteen kieppeillä..).

Ehkä mä kerron jotain täältä Ruotsin suunniltakin ennen kuin rupean hypettämään tota Italiaa enempää. Koulu loppui täällä vasta eilen, vaikkakin viimeisellä viikolla lähinnä vain siivottiin tallia. Sain viimeiset esseet valmiiksi vajaa pari viikkoa sitten, joten voin väittää lomailleeni jo jonkin aikaa. Mitä ilmeisimmin ensi kuussa tiedossa on kesätöitä Stefan Janssonin luona (mahdollisesti myös viikonloppuja tämän kuun aikana) ja kaverini kysäisi hiljattain, mikäli olisin kiinnostunut Kevin Heroldin valmennuksista tallillamme. Kouluvalmennuspuoli vaikuttaisi siis olevan varsin hyvällä mallilla, eikä estevalmentajan houkutteleminen paikalle liene ongelma. Olettaen siis, että koulumme estevalmentajat tahtovat viettää loma-aikaansa työpaikallaan näin kesälläkin :D.

Esteratsastuksesta tulikin mieleen viimeisin fiaskomme, eli koulunlopetuskilpailut.. Hyppäsimme taas 100 + 110 ja ratsastimme edellisenä päivänä kouluratsastuskisoissa Helppo A:1, joka vastasi vaikeusasteeltaan about helppoa beetä. Koulukisat menivät omasta mielestä ihan päin prinkkalaa, mutta prosentteja tuli silti 67% ja jotain (leppoisa arvostelu). Grace on kiiman myötä tullut ihan super kovasuiseksi ja jäykäksi kaulasta, mikä nyt ei varsinaisesti helpota ratsastusta :D. Onneksi se ei sentään vaikuta hyppäämiseen juuri lainkaan, joten saimme aikaan ihan sikahyvän ja rytmikkään radan metrin luokassa.

Se fiasko tulikin sitten kympissä.

Okei, rata oli ensimmäinen puhdas kymppimme, mutta voi jösses mitä ratsastusta.. En nähnyt paikkoja yhtään ja hyppyjen seuraaminen oli ihan ala-arvoista, joten käytännössä kaahasimme koko radan läpi ja yääh hävettää pelkkä asian muisteleminenkin! Onneksi tästä ei kuitenkaan lannistuta, vaan treenataan vaan entistä enemmän, etenkin suhteutettuja välejä, joiden kanssa munaan melkein poikkeuksetta. Kaikista vaikein mulle on viiden askeleen väli, jonka ratsastan yleensä joko neljällä, neljällä ja puolikkaalla tai kuudella askeleella :D.

Noh, eka lukuvuosi on nyt ohi, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Tää vuosi on opettanut mulle ihan mielettömästi niin ratsastuksesta, hevosista kuin elämästä noin yleensäkin. Yritän nyt kesän aikana järjestellä kaikki vuoden aikana rästiin jääneet "extrajutut", kuten ajokortin ja nettitunnukset pankkiin ja ennenkaikkea kilpailulisenssin itselleni. Näiden asioiden alta hoitaminen avaa paaaaaljon lisää ovia mm. valmennustenkin kannalta, mutta erityisesti kilpailuvietti alkaa killua vähän liian suurissa lukemissa! Kyllä tää tästä :).

Raita-Kaken eli Kraken lähettää ötöntäyteiset terveiset kaikille muillekin hyönteisallergikoille!