Ida Boijer: Blogivaatiota metsästämässä

Bloginkirjoitusmotivaatio eli blogivaatio tuntuu usein kesäisin katoavan vähän teille tietymättömille, mutta hengissä täällä silti ollaan. Kaikenlaisten asioiden hoitaminen etenee omalla painollaan, joskin tietynlaiset mutkat matkassa hidastavat operaatioita melkoisesti (esim. ajokorttia varten tarvittavan ruotsalaisen id-kortin hankinta on tähän mennessä ollut silkkaa tuskaa). Onneksi sain sentään töitä viikonlopuille, niin ei tartte koko aikaa maata himassa pyörittelemässä peukaloitaan.

Työpaikkana toimii aiemminkin mainitsemani Stefan Janssonin talli, joka sijaitsee 5-6km koulun tallilta. Työpäivinä herätykseni on aamuviideltä, jotta kerkeän käydä oman hepan luona ennen kuin poljen marjapuuronhohtoisen Nishikini Marcusa gårdille. Työpäivinäni hepat eivät saa aamuheiniä ollenkaan (usein yöheiniäkin on aamulla vielä syömättä..), vaan ne menevät suoraan laitumelle. Siellä kasvaakin toistaiseksi vielä sen verran vihreetä, että heinät uskaltaa jättää antamatta. Yötä vasten konit saavat tottakai mukavat satsit heinää nokan alle, ettei nälkä tai mahahaava pääse yllättämään.

Tallissa on tällä hetkellä Gracen ja kahden kaverini hevosten lisäksi ihan järkyttävä määrä pieniä, ovelia ja ennen kaikkea äänekkäitä poneja. Varbergissä järjestetään vuosittain muutaman päivän pituiset ponikilpailut, joihin kaikista tontille viritetyistä jaboista ja bajamajoista päätellen osallistuu ihan tolkuton määrä porukkaa. Kaikki tallin 66 karsinaa (lukuunottamatta niitä kolmea, joissa Grace & kumppanit nukkuvat yönsä) on vuokrattu poneille, samoin muutama ratsastuskoulun karsina. Jaboja on pihalla vähintään 40 kappaletta, mutta veikkaisin niitä todellisuudessa löytyvän enemmänkin. En ajatellut mennä laskemaan.

Aikana ennen poni-invaasiota tallissa oli hyvin hiljaista. Hevosiakin oli pitkään Gracen lisäksi paikalla vain yksi, mikä käytännössä antoi meille melkoiset luksusolot niin ratsastustilojen, kuin seesteisyyden puolesta. Onhan se aika päheetä, kun molemmille löytyi käyttöön "omat" maneesit ja kentät :D. Olen myös pyhyyttäni siivonnut kaverin karsinan lähes koko kesän ajan, mikä johtikin sitten eräänlaisen vastapalvelusvelvollisuuteen kaverini osilta.

Tämän tilaisuuden siivin laitoin kaverini rattiin ja opastin suuntaamaan kohti Göteborgista hilkun pohjoiseen sijaitsevaa Säveä, jossa koeratsastustani odotti eräs lupaavalta vaikuttava ylläpitohevonen. Kyseinen otus on 5-vuotias ruuna, säkäkorkeus sarjaa kouluhevonen (170-175cm) ja sukutaulusta löytyy pääasiassa estehevosia. Hevonen on vähän semmonen raskaampi (perinteisempi?) malli puoliverisestä, mikä oikeastaan olikin yksi mielenkiintoni herättäneistä seikoista.

Koeratsastus sujui varsin mallikkaasti ja omistajan kanssa synkkasi hyvin. Hän sanoi meitsin olevan ehdolle asettuneista ylläpitäjistä vahvimmassa asemassa paitsi valmentautumismahdollisuuksieni, myös sijaintini puolesta (muut kiinnostuneet asuvat kauempana), mikä antoi aihetta hillityn hysteeriseen innostumiseen paluumatkalla. Eihän se hevonen mikään valmis ole, mutta osaa se ravata ja laukata pyynnöstä ja hyppäämistäkin on harjoiteltu. Omistaja sanoi ihan rehdisti hevosen olevan koulutustasoltaan nelivuotias, mutta otuksen asenne työntekoon oli kuitenkin hyvä, eikä se tehnyt mitään tyhmyyksiä. Väsyessään tämä järkäle näki välillä liian pitkiä ruohonkorsia kentän laidoilla ja 'säpsähti' niitä pari kertaa, mutta se hyväksyttäkööt tällä kertaa :).

Tietenkään tästä herrasta ei ole minkäänlaista kuva- tai videomateriaalia (upouusi älypuhelimeni sanoi itsensä irti about kaks viikkoa sitten), mutta at the moment vaikuttaisi todennäköiseltä, että mulla on ensi kuussa Gracen kaverina toinen lihapulla - kaverilla oli meinaan 'muutama' liikakilokin yhtälöstä vapaa heinä/laidun + vähäinen liikunta. Oon kuitenkin tosi toiveikas tän suhteen, koska sen kanssa tuntui jotenkin klikkaavan. Kunhan läskit saadaan sulamaan ja tilalle muskelit niin siitä tulee oikea komistus. Olettaen, että hevonen päätyy mulle. Niin mä ainakin kovasti toivon!