Nyt se on varmistunut, mulle tulee ylläpitohevonen! Ihan tajuttoman makeeta ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että kyseinen otus on juuri se etsimäni hevonen.
Kyseessä on tietenkin n. 173-senttinen ruuna nimeltä Rubin's Champion. Ikää herralla on viisi vuotta ja koulutukseltaan hän on tasoa ravi ja laukka. On sitä kuulema irtohypytetty ja hypätty selästä käsin ravissa, mutta muuten hän on vielä kirkkaanvihreä. Koeratsastuksessa kävi kuitenkin hyvin selväksi, että hevonen on ikäisekseen varsin rauhallinen ja nöyrä, mutta huonon kuntonsa (reilusti ylipainoinen) vuoksi hän väsyi nopeasti ja näki siksi loppuraveissa mörköjä laitojen takana. Herran reaktiot näihin kummituksiin olivat kuitenkin niin olemattomia, että mua lähinnä nauratti. Siinähän yrität, lihis!
Juttelin jo koulun tallivastaavan kanssa ja hän toivotti hevosen tervetulleeksi heti, kun olemme saaneet taivutuskokeet yms teetettyä. Hyvällä tuurilla R tulisi mulle kuunvaihteessa, mutta uskoisin saapumisen venyvän parilla päivällä. Ehdin hengailla kopun kanssa about kaks viikkoa, jonka jälkeen sovimme omistajan kanssa sen ottavan iisimmin, kun olen Italiassa. Kaverini lupautui juoksuttamaan ja pitämään yleisesti huolta sekä Gracesta että junnusta, joten ehkäpä se saisi jonkinlaisen yleiskunnon aikaan harjoitteluni aikana / laihtuisi pari(sataa) kiloa.
Gracen kanssa ollaan pidetty hyppytaukoa jo satulattomuudenkin, mutta myös hevosen henkisen tylsistymisen vuoksi. Gracelta tuntui siis jotenkin vähän katoavan puhti hyppäämiseen, jolloin pieni tauko on yleensä auttanut. Tää "pieni tauko" vaan vahingossa venähti koko kesäloman pituiseksi, mutta mitäs pienistä :D.
Elokuun 6. päivä on tiedossa satulansovitus Falkenbergissä ja hyvällä onnella meillä olisi sen päivän jälkeen käytössä oma estesatula. Mitään uutta ja hienoa satulaa en suunnittele hankkivani ja hanketta sponsoroivat vanhempani ovat aiheesta varsin samaa mieltä. Kunhan satula sopii ja se on ehjä ja suora, niin merkki ja väri ovat mulle yksi hailee..
Varusteista kirjoittaessa mieleen nousivat kuolaimet, jotka ovat saaneet arkikäytössämme melko radikaalin muutoksen osakseen. Kun löysin ihmeaine hunajan (suupielet pysyvät ehjinä) ja pystyin jälleen käyttämään Gracella normaaleja nivelkuolaimia, jäivät kanget naulaan keräämään pölyä. Toki käytän niitä silloin tällöin lähinnä vaihtelun nimissä, mutta nykyisin käytössä oleva baucher-kuolain on vaan niin hyvä, että kankisuitsituksella ratsastaminen tuntuu jopa vähän vastenmieliseltä. Kuolaimettomilla tulee myös ratsasteltua silloin tällöin, jos on joku kevyempi päivä, mutta varsinaista tarvetta niille ei toistaiseksi ole.
Mun perhe kävi moikkaamassa heppaa ja tytärtään parin päivän ajan tällä viikolla. Hyvä niin, eipähän näytä jääkaappi enää niin masentavalta :D. Mulla oli siis ennen vierailua pakasterasiallinen keitettyjä makaroneja, ketsuppi ja vesipullo jääkaapin täytteenä, mikä oli tietyllä tavalla ihan huvittavaakin. Noh, enää ei tarvitse nähdä nälkää, kun perheeni jätti myös itse ostamansa eväät mun kämpille = mulla on viiden ihmisen safkat tuhottavana.. yksin.
Familyn kiidettyä takaisin Suomeen Grace päätti ruveta taas yskimään. Nyt on tosin ollut aika viileääkin, joten ehkä se ötökkäloimi ei sitten kuitenkaan ole riittänyt. Ilmeisesti 12 tuntia +13° vesisateessa teki temppunsa tällä(kin) kertaa. Oppia ikä kaikki.
Valitettavasti mun puhelintilanne on toistaiseksi vähän mikä on, joten mitään uusia kuvia ei kannata odottaa pieneen toviin :D. Mikäli saan hankittua järkkäriin muistikortin, niin voin yrittää raahata sen mukana joku päivä, mutta siihen asti tulee varmaan aika tekstipainotteisia postauksia. Pahoitteluni!
No comments:
Post a Comment