Tervetuloa tiimiin, Rubin!

Noniin, ensimmäinen viikko Rubinin kanssa on nyt takanapäin ja voin sanoa olevani vain tyytyväinen tähän onnenpotkuun.
   Kaikki on sujunut tosi hyvin ihan ensimmäisestä lastauksesta asti. Olin aluksi hieman skeptinen omistajan huomautettua, että kyseinen herra on joskus muuttunut lastauksen yhteydessä hieman "kevyeksi etupäästään", mutta sehän käveli suoraan koppiin sen enempää kyselemättä. Rubin seisoi koko matkan aivan hipihiljaa (vaikkakin auton moottori saikin tehdä kovasti töitä saadakseen tuon järkäleen vedettyä Varbergiin..) ja miettittiinkin siinä kaverin kanssa, että se on varmaan delannut sinne. Sieltä se punkero kuitenkin lyllersi iloisesti ulos perille päästyämme ja siirtyi suoraan talliin mässyttämään heinää kavereiden viereen.

Ensimmäiset kaksi päivää Rubin päätti testata, mitä kaikkea uudessa kodissa saa tehdä. Koeratsastuksessa ja hakureissulla kävi melko selväksi, että R on saanut hoitopaikalla sählätä ilman sen enempiä sanktioita, joten se oli ensimmäinen surutta eliminoitava ominaisuus. Tämä meni onneksi helposti perille ja seuraava operaatio olikin sitten suihkepulloihin totuttelu. Hännän upottaminen showshineen oli ok, mutta kylmä ötökkämyrkky oli aivan liikaa hänen herkälle hipiälleen. Ei muuta kuin suihkepullo täyteen lämmintä vettä ja siedätyshoitoa kaksi päivää, niin opittiin pois siitäkin. On noi ruunat vaan niin paljon tammoja yksinkertaisempia!

Pesulle Rubin on päässyt jo kahdesti, sillä sen karvassa oli valehtelematta koko kesän ajalta kerätyt laidunpölyt. Pieni tuokio kiiltoa tuovan shampoon kanssa teki ihmeitä ja parturoinnin ja kääntölettien jälkeen se alkoi muistuttaa vähän vakavammin otettavaa otusta. Toi maha saa sen tosin näyttämään vielä pitkään aika urpolta, mutta eiköhän se siitä joskus sula.
   Ratsastuksellisesti pieni poika on päässyt jo viikossa vähän kohti parempaa. Olemme esimerkiksi aloitelleet pohkeenväistöjen harjoittelua ja "neliöharjoitukset" eli kulmanratsastuksen jumalaton hinkkaaminen tekivät tehokkaasti selvää alussa esiintyneestä kulmien liiraamisesta. Toistaiseksi ehdoton maksimiaika ravissa ja laukassa on yhteensä 20 minuuttia, sillä muuten tolta katkee jalat ja se kuolee lämpöhalvaukseen. Yritän myös ratsastaa aika maltillisesti ja painottaa vähän enemmän juoksuttamiseen, jottei nyt lähdettäisi liian rajusti liikenteeseen.

"Onneksi" se Italianmatkani alkaa tuossa viikon päästä, jolloin Grace pääsee kesälomalle ja Rubin jatkaa dieettiään / peruskunnon kasvattamista (orjuutin kaverini tähän duuniin). Ehkä sitä voisi jopa yllättyä iloisesti kotiin palatessaan.

Ennen ja jälkeen ensimmäisen pesun.

Noin muuten kesälomani on raahustanut varsin pitkäveteisesti eteenpäin. Lähes kaikki luokkakaverit ovat kotona hevosineen, joten ihan hirveästi tekemistä ei ole viikonlopputöiden lisäksi ollut. Tottakai tallilla menee jo yhdenkin hevosen kanssa se nelisen tuntia, mutta ei sillä niitä loppuja vuorokauden hetkiä täytetä. Onneksi duunista on saanut vähän potkua loma-arkeen, vaikkakin olen tietenkin missannut kylän parhaat karnevaalit juurikin työaikojeni sijoittumisen vuoksi. Ehkä ihan hyvä niin.

Koska olen kiltti ja harrastuksiini ei kuulu nukkuminen, heitän omat ja kaverien hevoset tarhoihin myös työpäivinäni noin kuuden aikaan aamulla. Tämä luonnollisesti tarkoittaa herätyksen asettamista kello viiteen ja matkani pyörän satulassa muuttuu tavanomaisesta kymmenestä kilometristä kahteenkymmeneen. Eipä se ole mulle mitään haittaa suonut osakseen, lähinnä meni jalat vähän jumiin ekoina päivinä, kun sitä marjapuuro-Nishikiä kiikutti vastatuulessa edestakaisin. Iskäkin totesi käydessään, että tuuli pyörii täällä ihan miten sattuu ja koko ajan puhaltaa eri suunnista.

Jep.

Kotitalli on kovin tyhjä tähän aikaan vuodesta. Purukäytäväkin kaavitaan pois ennen kesälaitumille siirtymistä.

Pyyhin töissä maneesin laitoja ja sieltä löytyi kiva kyltti!

Jännitystä kesään toi kautta aikain ensimmäinen Varberg Summer Horse Show, jonka pääluokkana toimi sunnuntaina hypätty Volkswagen Grand Prix. Voiton tuosta luokasta nappasi Peder Fredricson hevosella H&M All In. Peder piti taannoin sen klinikan Kungsbackan lukiolla Malinin kanssa, jota myös muutama meidän koulumme oppilas oli seuraamassa. Multa jäi toi sunnuntai väliin, kun kävimme juuri silloin hakemassa Rubinin Göteborgista. Olin kuitenkin paikan päällä lauantaina ja shoppailin mm. kuvassa näkyvän pinkin lippiksen, johon kavereiden yllyttämänä brodeerasin tunnistustekstin. Eivätpähän mene uudet ykköset hämilleen, kun joku kysyy mihin "Finskan" on taas hävinnyt.

Olimme kavereiden kanssa yhtä mieltä siitä, että radan kammottavin este oli vasemmalla näkyvä sinikeltainen Gekås-okseri.
Ko. esteelle ratsastettiin kaareva tie siitä oikealla ylhäällä näkyvältä pystyltä, minkä seurauksena moni hyppäsi sen kaiken kukkuraksi vinoon.. Kyllähän siinä vähän jännitti jo katsoessakin :D.

Grace on jatkanut normaaleja treenejä koko kesän ajan, minkä takia viiden viikon kevyempi pätkä tulee varmasti tarpeeseen. Suunnitelmissa olisi, että kaverini ratsastaa sitä 2-3 viikkoa ja loppuajan neiti on tarhaterapiassa. Ennen lähtöä olen kuitenkin toivottavasti maksanut tällä hetkellä kokeilussa olevan Prestige Roma -estesatulan, josta Grace tykkää ihan älyttömästi. Äiti oli säästänyt salaa rahat penkkiin, joten joskohan me viimeinkin saataisiin se hankittua kotiin asti :). Ainoa huono puoli on se, että satula on väriltään ruskea. Siitä vaan sitten hankkimaan ruskeaa panssaria, jalustinhihnoja, suitsia..

Tuo rintaremmi tuntui tämän kanssa olevan enempi vähempi tiellä, muttta laitoin silti kun se on niin kivan näköinen.
Hankkinen myöhemmin satulaan paremmin matchaavan version, mikäli budjetti antaa periksi..
Jalkkarit remmeineen lainasin Rubinin estesatulasta, joka tuskin pääsee ihan näillä hetkosilla muuhun, kuin juoksutuskäyttöön.

Ei meille sen erikoisempia kai kuulu. Mulla ei enää ole lastausongelmaa ja Grace käveleekin nykyään helposti koppiin. Lähettäminen ei (vielä) onnistu, mutta onneksi kiltti tammani seisoo nätisti paikoillaan, kun juoksen äkkiä sen taakse laittamaan takapuomin kiinni. Aloitan Italian jälkeen ajokortin hankkimisprosessin, jonka pitäisi nyt id-kortin saatuani helpottua huomattavasti. Tulee varmasti jänniä hetkiä liikenteessä, kun vielä ruotsinosaamistaan hiova likka laitetaan rattiin :D. Noh, näyttäisivät siitä kaiken maailman totaali-tanelitkin selviävän, joten eihän tässä mitään maailmaa kaatavaa ongelmaa pitäisi olla. Toivottavasti.

Maybe she's born with it - maybe it's NEIGHbelline.