I'm back!

Kotiutuminen Italiasta tapahtui tuossa pari päivää sitten ja tartuin heti samana päivänä pesusieneen ja talikkoon ja fiksasin molemmat hevoset ja niiden karsinat takaisin edustuskuntoon. Lienee sanomattakin selvää, että kaikki mahdollinen varusteista hevosiin oli pienoisen pölykerroksen peitossa ja karsinat suorastaan lainehtivat kaikesta sinne kuulumattomasta.
Onneksi tuollaiset seikat hoitaa näppärästi kuntoon muutamassa tunnissa, kun asenne ja jaksaminen on kohdillaan. Tietenkin matkustaminen ja yhden tunnin yöunet tuntuivat vähän kurjilta siinä märkää purua kottikärryyn lapioidessa, mutta selvisin ainakin puoliksi hengissä ja hepat alkoivat taas näyttää siltä, että joku oikeasti tekisikin niiden kanssa jotain.

Gracella oli kengitys heti paluuviikonlopun jälkeisenä maanantaina ja samana päivänä menimme ensimmäiselle estetunnillemme, jonka teemana toimi ”nuorten hevosten ensimmäinen estetunti ratsastaja selässä”. Oon käynyt tämän teeman läpi aiemminkin edellisen vuoden kolmosten kanssa, mutta kertaus tuli ehdottomasti tarpeeseen.
Aloitimme tunnin kävelemällä kahden n. 20m etäisyydellä toisistaan sijaitsevan maapuomin yli, jotta ”3-vuotiaat” hevosemme voisivat rauhassa katsoa estettä. Opettaja kertoi, että nuorten hevosten kanssa viisainta on ylittää maapuomit ravissa tai käynnissä, mutta laukkapuomien on hyvä antaa odottaa myöhemmälle iälle. Tämä siksi, ettei nuorten hevosten laukkaa pysty säätelemään samalla tavoin, kuin kokeneemman ratsun, ja laukkapuomeilla luodaan näin turhia riskejä, mikäli hevonen hätäpäissään esimerkiksi astuu puomin päälle.

Itse hyppääminen aloitettiin maahankaivetulla pystyllä, jota reunusti kaksi johteeksi asetettua puomia. Esteen edessä oli tietenkin myös maapuomi, jotta ponnistuspaikan löytyminen olisi nuorikoille mahdollisimman helppoa. Lähestyminen suoritettiin kevyessä ravissa.
Viimeksi vastaavalla tunnilla ollessani ensiesteenä toimi pystyn sijaan pieni ristikko, joka toimi mielestäni paljon pystyä houkuttelevampana ylitettävänä. Ristikon etuna on tietenkin myös se, että hevoset hyppäävät sen mielellään keskeltä.

Ennen estettä ratsastajan tuli olla varautunut kaikkeen; pysähdykseen, 150cm-okseri-hyppyyn ja sivuloikkiin. Tätä treenatessamme opettaja kehotti ottamaan tukevan otteen harjasta. Esteen jälkeen oli tärkeää kannustaa hevosta laukkaamaan reilusti eteenpäin ja keskittyä sen jälkeen siihen, että laukka oli kierrokseen nähden korrekti.
Onneksi kolmas ja täten myös viimeinen vuotemme tässä koulussa tulee keskittymään paljolti nuorten hevosten kouluttamiseen ja ratsastamiseen. Nuorten hevosten kanssa toimiminen on erityisen lähellä sydäntäni, minkä takia ootan ihan super innolla tulevaa lukuvuotta – varsinkin nyt, kun mulla on käytössäkin yksi nuori herra!

Siitä nuoresta herrasta puheenollen.. Hän päätti toissapäivänä nostaa itselleen hilkun vajaa neljänkymmenen asteen kuumeen ja nokkakin sillä vuosi kuin pakkasessa haljennut vesiletku. Noh, eläinlääkäriä vaan kylään ja herralle penisilliinit kaulaan ja metacamia nassuun. Hoitoa jatketaan kuuden päivän ajan ja kuume täytyy mitata noin sata kertaa päivän aikana (3-4). Tällä hetkellä lämpö on normaali, mutta tallissa on jo toinenkin kuumetapaus, mikä aiheuttaa tietynlaista huolta jostain pahemman sarjan epidemiasta. Rubinin veri- ja räkäkokeissa näkyi sekä virus-, että bakteeri-infektio, mikä käytännössä tarkoittaa taudin leviävän niin ilman, kuin kosketuksenkin välityksellä. Huoh.
Onneksi Grace on kaikesta huolimatta pysynyt virkeänä (kop kop), mutta hätävarjelun liioittelun nimissä koko talliporukan (+/- 60 hevosta) on mitattava hevostensa lämpö kahdesti joka päivä. Kilpailuihin ei kenelläkään ole asiaa siltä varalta, että kyseessä olisikin pääntauti. Odotamme kuitenkin vielä lopullista tuomiota (ja selkäpiitä karmivaa eläinlääkärilaskua) ennen kuin heitämme kirveet kaivoon.