Yyh

Hyhhyh miten kylmä aamu tänne lävähti tänään (+13°C). Istun sen kunniaksi tallin päädyssä olevassa oleskeluhuoneessa/kotibaarissa rustaamassa postausta, kun työtkin alkavat varsinaisesti vasta vartin päästä (tulin talliin anyways kesätyöntekijöiden mukana auttamaan muutaman hevosen kanssa).

Oon nyt päässyt ratsastamaan ihan mukavissa määrin joka päivä, yleensä 1-3 ponia / hevosta päivittäin. Pääasiassa liikutamme (isoja) poneja, jotka toimivat ratsastuskoulukäytössä eivätkä tämän vuoksi pääse välttämättä päivittäin tunneille. Asiaa hieman avatakseni on italialainen ratsastuskoulu jo lähtökohtaisesti hyvin erilainen verrattuna vaikkapa Suomen tai Ruotsin ratsastuskouluihin. Oppitunnit ovat aina yksityis- tai miniryhmätunteja (max 3 ponia samaan aikaan) ja ne maksavat ainakin tällä tallilla suunnilleen saman verran, kuin yksityistunti nimekkäällä valmentajalla Suomessa. Tämän vuoksi ratsailla näkee lähes ainoastaan varakkaiden / hyvätuloisten perheiden jälkikasvua, joista monella on mukanaan esimerkiksi oma merkkisatula, rintaremmi, satulahuopa.. Ei huono!

Meidän groomien tehtävä ratsastuskouluponien osilta on fiksata ponit kuntoon asiakkaille ennen ja jälkeen ratsastuksen. Luit oikein - me harjaamme, satuloimme ja suitsitamme ponit valmiiksi tallille saapuville tenaville ja puramme ne ratsastuksen jälkeen, huuhdomme hevoset hiestä, pesemme varusteet ja hoidamme kaviot huolella kuntoon. Toki asiakkaiden joukossa on poikkeuksiakin, jotka tahtovat hoitaa ponin kuntoon ja pois itse (yleensä varusteiden putsaus jätetään kuitenkin groomeille). Pääasiassa nuo tylsemmät hommat jätetään kuitenkin meille ja ratsastamaan halajavan tallikäynti käsittää kirjaimellisesti vain ratsastuksen.

Luojan kiitos suurin osa lapsista on kohteliaita ja he muistavat kiittää niska limassa raatavia orjiaan, eivätkä vain pyyhällä tallikäytävän läpi nokka pystyssä :D. Välillä päivät ovat aika stressaavia, kun pitäisi revetä kahteen talliin yhtä aikaa, mikäli kuntoon laitettavia hevosia on paljon sekä kilpahevos-, että ratsastuskoulun puolella. Tähän vaikuttanee myöskin se seikka, että osa harjoittelussa olevista kanssatyöntekijöistä luulee olevansa kivalla Italianlomalla, jonka aikana voi istuskella auringonpaisteessa tupakalla sillä välin, kun muut juoksevat tuli hännän alla edestakaisin. Onneksi tämä pienehkö hidaste on työn alla niin tallin omistajan, kuin SRG:n toimesta, joten ehkäpä ne löysäilystäkin tykkäävät saataisiin patistettua liikkeelle.
Pääasiassa tallin meininki on kuitenkin tosi kiva ja ihmiset ovat ihanan rentoja aina kilparatsastajista tallin omistajiin asti. Täältä puuttuu sellainen tietynlainen verenmakuinen suorituspaineisuus, johon törmäsin mielestäni Hollannissa lähes jatkuvasti. Toki jo lämpötilatkin (+25-40) vaikuttavat siihen, ettei ylimääräiseen stressaamiseen ole järkeä kuluttaa energiaansa :D.

Lämpötilasta tuli mieleen kolmen päivän järkyttävä helle, jonka aikana - kuinka ollakaan - pääsin Arezzoon kisagroomiksi kymmenelle hevoselle.. Toki mukana oli toinenkin groomi, mutta tämän olemattomasta työpanoksesta (asiasta huomautti jokainen mukana ollut kilpailija..) johtuen tunsin itseni aika yksinäiseksi siellä läkähdyttävän kuumassa tallissa stressatessani.
  Mukana oli tallin ykköshevosten lisäksi muutama muu asiakas, joille groomasimme hepat samaan tapaan ennen ja jälkeen suorituksen, kuin kotioloissakin. Jouduimme myös silloin tällöin huuhtomaan hevoset myös ennen ratsastusta, sillä kilpailupaikan tallin hyvin umpinaisissa karsinoissa tuli +38 _ulko_lämpötiloissa melkoisen hikiset oltavat itse kullekin. On muuten melko villi tunne, kun hevoselle hokkeja vääntäessään tuntee hien valuvan noroina selkäänsä pitkin niskaan :D.. Lähettelimmekin nestehukan välttääksemme toisen groomin kanssa toisiamme melko tiuhaan tahtiin viereiseen ravintolaan hakemaan kokista. Ilmeisesti tahti oli sen verran tiuha, että tarjoilijakin oppi hakemaan saman tien jomman kumman nähdessään kaks tölkkiä sen enempää kyselemättä :D.

Hanavettä täällä ei voi juoda, joten jokaisella kauppareissulla on muistettava ostaa litratolkulla vettä (ja kokista), koska muuten tuupertuu töihinsä. Toki pidämme päivän kuumimpaan aikaan lounastaukoa, mutta varsinkin ratsastuksen jälkeen hiessä uiva kypäränalus muistuttaa juomaan töiden ohessa litran-kaksi vettä.
  Toinen miinus hanaveden juomakelvottomuuden lisäksi on täkäläisten ällöttävä tapa tupakoida sisätiloissa. Tätä toimintoa harrastavat myös muut mukana olevat harjoittelijat, joten siinähän sitten ainoana savuttomana köhin muiden nikotiinihöyryjä keuhkojen pohjilta kuin pahempikin astmaatikko. Yleensä häivyn pihalle kuullessani sytkärin käyvän kämpillämme, koska se tupakankatku on ihan kammottava. Yäk!

Oon anyways viihtynyt Italiassa ihan loistavasti, vaikka mulla onkin ikävä omia koneja ja - niin hullulta kuin se kuulostaakin - pyöräilyä. Lupaan, etten koko loppuvuotena valita kertaakaan vastatuuleen pyöräilystä, kunhan pääsen täältä takaisin rakkaaseen Varbergiin. Vaikka täällä voikin hillua koko päivän t-paita päällä, niin kyllä mä tunnen olevani enemmän kotona +10 vesisateessa hullunkiilto silmissä pyöräillessäni :D.
  Onneksi eräs kaverini on pitänyt hyvää huolta kaakista ja paksukaisesta ja oon sille ihan mielettömästi velkaa siitä hyvästä. Pyrin yleensä korvaamaan muiden mulle antaman työpanoksen asioilla, joista on heille mahdollisimman paljon hyötyä. Tää kyseinen kaveri kertoi jo jonkin aikaa sitten haaveilleensa Vereduksen suojista omalle hevoselleen, joten ne hänelle suotakoot. Nyt vaan sormet ristiin et mun kesätyön palkka on löytänyt perille, itse kun en ole saldoani pystynyt tarkistamaan sitten Ruotsista lähdettyäni. Ainakaan työnantaja ei enää ole lähetellyt perään tekstiviestejä tilinumeron saralta, joten eiköhän sinne muutama ropo ole kertynyt :).

Ulkomaanharjoittelun aikana ruoat ja asumisen maksaa Erasmus-järjestö, joten siitä mun ei oo tarttenut kantaa huolta. Tietenkään mun Ruotsin asuntoon ei keskellä kuukautta saatu ketään sijaistavaa asukkia, joten siitä menee valitettavasti vuokra, vaikken siellä viiteen viikkoon kolisekaan. Noh, ainakin säästyy sitten ruokakuluissa jos ei muussa.

Yritän kovasti ettiä itelleni viikonlopputöitä Varbergistä, jotta kahden hevosen kustantaminen tulisi vähän helpommaksi. Mikäli saan joskus sen ajokortin hoidettua, niin voinen katsella töitä myös laajemmalta alueelta. Sattuneesta syystä tiedän aiemmalla kesätyöpaikallani olevan tarvetta satunnaiselle avulle, joten mahikset päästä sinne viikonloppuduuniin ovat aika hyvät. Peukut pystyyn vaan, sillä mä oon ennenkin pärjännyt :D!

Itse abivuosi ei mua pahemmin stressaa, koska oon lukenut kolmosten kursseista varmaan puolet. Tiedossa on siis tuttuun tapaan paljon ratsastusta ja hevos-/maatalousaiheisia kursseja, joihin en vielä oo päässyt tutustumaan. Yritän järjestellä lukkarit jotenkin fiksusti, ettei mulla tulisi yhtä typeriä taukoja, kuin edellisessä aikataulutuksessa. Esimerkiksi 45min pitkillä tauoilla sitä jää helposti rullailemaan puhelintaan, kun hevoset on hoidettu ja ratsastamaankaan ei noin lyhyessä ajassa kerkeä. Ehkäpä voisin keskustella jonkun aineen opettajan kanssa tenttimismahdollisuuksistakin, mikäli tulee ihan dorkaan väliin oppitunteja. Vi får se!

Ps. Pahoittelut kaikista mahdollisista typoista, ei oo helppoa nakkisormen elämä kosketusnäyttöluurin kanssa.