Ja matka jatkuu

Ja niinhän siinä sitten kävi, että mut valittiin toistamiseen niiden oppilaiden joukkoon, jotka saavat lähteä ulkomaille työharjoitteluun! Tällä kertaa suuntana on Italia, tarkempana kohteena Firenzen liepeillä sijaitseva FLB Scuderia :). Mua kieltämättä jännittää jo nyt, vaikka lähtö on vasta 15. elokuuta. Niin siistiä!
   Italia on työharjoittelukohteistamme ainoa, jossa paino tuntuu olevan nimenomaan ratsastuksessa. Muissa paikoissa harjoittelijat saavat tehdä juuri niitä harjoittelijoille lykättäviä hommia, eli siivota karsinoita, laittaa hevosia kuntoon ratsastajille, paino enemmän ns. hevosenhoitajuudessa / ilmaisorjuudessa. Se ratsastuspuoli olikin yksi mun suurimmista syistä hakea tuonne eteläisen Euroopan suunnille, vaikka en mikään erityinen lämmön ystävä olekaan (elokuussa elohopea liikkuu 35-40 asteen kieppeillä..).

Ehkä mä kerron jotain täältä Ruotsin suunniltakin ennen kuin rupean hypettämään tota Italiaa enempää. Koulu loppui täällä vasta eilen, vaikkakin viimeisellä viikolla lähinnä vain siivottiin tallia. Sain viimeiset esseet valmiiksi vajaa pari viikkoa sitten, joten voin väittää lomailleeni jo jonkin aikaa. Mitä ilmeisimmin ensi kuussa tiedossa on kesätöitä Stefan Janssonin luona (mahdollisesti myös viikonloppuja tämän kuun aikana) ja kaverini kysäisi hiljattain, mikäli olisin kiinnostunut Kevin Heroldin valmennuksista tallillamme. Kouluvalmennuspuoli vaikuttaisi siis olevan varsin hyvällä mallilla, eikä estevalmentajan houkutteleminen paikalle liene ongelma. Olettaen siis, että koulumme estevalmentajat tahtovat viettää loma-aikaansa työpaikallaan näin kesälläkin :D.

Esteratsastuksesta tulikin mieleen viimeisin fiaskomme, eli koulunlopetuskilpailut.. Hyppäsimme taas 100 + 110 ja ratsastimme edellisenä päivänä kouluratsastuskisoissa Helppo A:1, joka vastasi vaikeusasteeltaan about helppoa beetä. Koulukisat menivät omasta mielestä ihan päin prinkkalaa, mutta prosentteja tuli silti 67% ja jotain (leppoisa arvostelu). Grace on kiiman myötä tullut ihan super kovasuiseksi ja jäykäksi kaulasta, mikä nyt ei varsinaisesti helpota ratsastusta :D. Onneksi se ei sentään vaikuta hyppäämiseen juuri lainkaan, joten saimme aikaan ihan sikahyvän ja rytmikkään radan metrin luokassa.

Se fiasko tulikin sitten kympissä.

Okei, rata oli ensimmäinen puhdas kymppimme, mutta voi jösses mitä ratsastusta.. En nähnyt paikkoja yhtään ja hyppyjen seuraaminen oli ihan ala-arvoista, joten käytännössä kaahasimme koko radan läpi ja yääh hävettää pelkkä asian muisteleminenkin! Onneksi tästä ei kuitenkaan lannistuta, vaan treenataan vaan entistä enemmän, etenkin suhteutettuja välejä, joiden kanssa munaan melkein poikkeuksetta. Kaikista vaikein mulle on viiden askeleen väli, jonka ratsastan yleensä joko neljällä, neljällä ja puolikkaalla tai kuudella askeleella :D.

Noh, eka lukuvuosi on nyt ohi, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Tää vuosi on opettanut mulle ihan mielettömästi niin ratsastuksesta, hevosista kuin elämästä noin yleensäkin. Yritän nyt kesän aikana järjestellä kaikki vuoden aikana rästiin jääneet "extrajutut", kuten ajokortin ja nettitunnukset pankkiin ja ennenkaikkea kilpailulisenssin itselleni. Näiden asioiden alta hoitaminen avaa paaaaaljon lisää ovia mm. valmennustenkin kannalta, mutta erityisesti kilpailuvietti alkaa killua vähän liian suurissa lukemissa! Kyllä tää tästä :).

Raita-Kaken eli Kraken lähettää ötöntäyteiset terveiset kaikille muillekin hyönteisallergikoille!

Sommaren kommer!!

Vihdoinkin täällä vihertää ihan kunnolla! Varbergissä näyttää tällä hetkeltä samalta, kuin Suomessa siinä heinäkuun puolivälissä, kun puut ovat vihdoinkin saaneet kaikki lehtensä kasvatettua. Vihreyden myötä myös kaiken maailman kärpäset alkavat heräillä jostain onkaloistaan ja sen vuoksi Grace saikin ihanaa ötökkaloimeaan täydentämään Bucaksen zebra-ötökkähupun. Voinette arvata, kuinka tyytyväinen pikku prinsessa olikaan tähän järjestelyyn ;).

Grace piti tän saman mököilmeen niin kauan,
että tyhmä huppu otettiin pois :D

Myös kesäloma jatkaa lähestymistään, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Jos joku lukijoista ei vielä ole asiasta tietoinen, niin tarkoituksenani ei suinkaan ole palata Suomeen, vaan jatkaa opiskelua täällä Ruotsissa aina yliopistonkin ajan. Tähtäimessä on Flyingen hippologiohjelma, johon mulla hyvällä tuurilla riittää rahkeet. Mikäli näin ei ole, niin suunnitelma b:n mukaan etin itelleni töitä ja yritän myöhemmin uudelleen.

Kouluttautumisesta tuli mieleen eilinen koe, jossa tehtävänämme oli esittää hevonen maasta käsin. Noh, sanotaanko niin että ainakin Gracen pintelit ja letit olivat priimat :D. En ollut koskaan ennen koetta esittänyt hevosta maasta, joten tulihan sinne sujautettua virhe jos toinenkin. Opettaja kuitenkin ymmärsi tilanteeni, olinhan myöskin missannut ne ainoat treenit oltuani samanaikaisesti kouluvalmennuksessa, joten sain tehdä kokeen kahdesti peräjälkeen.
   Kokeen toinen osa oli tämänpäiväinen juoksutus, josta satelikin sitten taas positiivista palautetta. Olin kuulema koko ryhmän ainoa, joka käveli alkukäynnit hevosensa kanssa ja oli näinollen valmis aloittamaan juoksutuksen saman tien, kun oma vuoro osui kohdalle.

Lucernia vähän ujostutti

Juoksutuksen vuoksi Grace ei tänään 'päässyt' kouluvalmennukseen ja pääsinkin sen sijaan hikoilemaan Lucernin selkään. Lucern tuntui ainakin eiliseen verrattuna kohtuu kivalta. Suurimmat ongelmat tolla hevosella lienevät vinous (tunkee oikeassa kierroksessa takamustaan sisälle ja lapaa ulos) ja se ei jotenkin ihan uskalla ottaa selkää kunnolla käyttöön. Ei sinänsä ihme, kun sillä ratsastaa kuitenkin aika moni eri ratsastaja ja satulakaan ei varmaan oo ihan se viimesin mittatilauspenkki. Kyllä sieltä jostain yleensä ihan kivan hevosen tuntuinen otus kuoriutuu, vaikkakin välillä vasta puolen tunnin uurastuksen tuloksena. Parempi kuitenkin myöhään, kuin ei lainkaan!

Sain vähän videotakin kouluvalkun kuvaamana. Vähänkö mua häiritsee toi mun hillitön hyllyminen, eipä ihme jos heppakin välillä vähän notkistelee selkää kun meitsi pomppii satulassa kuin pahempikin superpallo :D.



Ps. Käväisin viime viikonloppuna Suomessa moikkaamassa perhettä ja kavereita. Pikkuveljien ilmeet olivat aikamoiset, kun ilmestyin ovesta sisään - me kun pidettiin tämä visiitti vanhempieni kanssa yllätyksenä aina saapumiseeni asti!

Jännää

Korkeasaaressa oli 'bout pariviikkoinen Przewalskivarsa!

Nähtiin me jotain muitakin örvelöitä.

Loma loppui

Tjena :D

Gracella oli viime viikolla aika kevyt meininki, sillä neiti päätti ottaa jokakeväisen yskälomansa tähän väliin. Pölisevällä kentällä saattaa olla näppinsä pelissä, mutta syystä riippumatta loma tuli ehkä ihan tarpeeseenkin - G kun on tuntunut viime aikoina vähän tahmaiselta.

Yskää lukuunottamatta heppa oli pirtsakka ja oireeton, joten köhimisen tultua tiensä päähän otin hänen korkeutensa hiljalleen takaisin treeniin. G oli loman jäljiltä ihan järkyttävä, mutta ainakin se liikkui (pienen suostuttelun jälkeen) eteenpäin.

Kävelyloman aikana kävin kouluvalmennuksessa Cindyllä, jota sain onnekseni lainata kahtena viikkona peräkkäin (ensimmäisellä viikolla halusin antaa Kakenille kevyempiä päiviä rataharjotuksen jäljiltä). C on mennyt ihan hurjasti eteenpäin lukuvuoden aikana: sen laukasta löytyy nykyään jopa säätelyvaraa ja kokoamisastettakin on tullut lisää! Ensi kertaa sillä ratsastaessani se pystyi vaivoin ylläpitämään lähes kaahotuksenomaista laukkaansa ja väsyessään ratkaisu ongelmiin oli lähes poikkeuksetta ihmeellinen paikoillaan jäkittäminen / takajaloille nouseminen. Kouluvalmentaja kehui kovasti, vaikka erityisesti vasemman asetuksen hakeminen on lähes poikkeuksetta melko työlästä. On kuitenkin mahtavaa, ettei jo luovuttamisen partaalla käynyt omistaja antanut periksi, vaan jatkoi yhteistuumin itsepäisen suomalaisen kanssa villipetonsa koulimista :D.

"Kiitos liikuttaja-täti kun pesit mut viimeistä jouhta myöten, tää pöly onkin tarttunut vähän huonosti kuivaan karvaan"

Viimeisin estetreenimme oli yskäviikkoa edeltävänä perjantaina, jolloin meitä taviksia kävi valmentamassa vieraileva tähti Ulrika Bidegård, joka toimii joka toinen viikko NIU-oppilaiden valmentajana. Hyppäsimme valmennuksessa pääasiassa rataa ja saimme kuulla loppuun vähän kommenttia ratsastuksestamme.

Noh, valmennushan alkoi loistavasti, kun hevoseni herpaantumaton keskittyneisyys johti n. 50cm korkean okserin päälle hyppäämiseen. Grace hyppäsi ihan pokkana puoliväliin okseria ja melkein tokaisi "ei huvita" ja jatkoi matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tämän jälkeen hänen majesteettinsa mitä ilmeisimmin oivalsi, että puomin päälle pomppaaminen tekee kipeää ja loput hypyistä sujuivatkin oikein mallikkaasti, mikäli niitä pirun puolikkaita askelia ei oteta lukuun.

Ulrika antoi ison plussan seuraavalle esteelle osoittavasta katseestani. Tästä lähes pakonomaisesta ominaisuudestani voin kiittää Gracen edellistä omistajaa, joka sai aikoinaan Ida 12v:n ehdollistumaan housut tutisten tuohon äärimmäisen hyödylliseen tapaan. Eihän se nyt vieläkään aina muistu mieleen, mutta voisin väittää tuijottavani esteen päällä poikkeuksetta suoraan alaspäin, mikäli mulle ei olisi aiheesta koskaan karjaistu :D.

Grace taas sai hyvää palautetta nopeista etujaloistaan, jotka mahdollistavat aivan esteen pohjasta lähtevät hypyt. Toi puolikkaiden askeleiden lisääminen ei ehkä oo se ihan maailman miellyttävin tapa, mutta minkäs koira karvoilleen mahtaa.. Asia yleensä korjaantuu, kun ratsastan vähän rohkeammin eteenpäin ja katson paikat huolella, jolloin Grace ei tavallaan ehdi edes miettiä lisäävänsä "vielä yhden" askelen sinne sekaan. Huonoimmassa tapauksessa liian rohkea ajaminen johtaa kieltoon, mutta harvemminpa sitä nykyään tapahtuu. Kop kop.

Melko patrioottisia esteitä täällä :D. Nää on ihan vastamaalattuja!
Ja noista bootseista ei sitten tartte sanoa mitään.

Noh, näytän vähän urpolta mut heppa oli niin söpö et laitetaan nyt tääkin.

Ja sit viel tää ihme teinipyllistys. Happy Kaken :). 

Tuonne aidan taakse olisi kai tarkoitus mennä ratsastamaan.
Joku tarkkasilmäinen huomasi siinä samaisella aidalla Gracen
kuivuvat pyykit :)..

Ensi sunnuntaina meillä on taas rataharjotukset, luokat 100 + 110 ja mitä todennäköisimmin pääsemme hyppäämään nurmelle! Tilasin paniikissa jotkut lyhyet nurmihokit, kun mulla on harjakassin kätköissä vaan talvihokkeja.. Ollaan me koulua kisattu ihan ongelmitta talvihokeillakin, mut ehkä parempi pistää varoiksi jotkut tappovehkeet otuksen kinttuihin. Mitään neljän sentin pitusia aseita tolle ei kyllä voi laittaa, muuten siitä loppuu viimenenkin eteenpäinpyrkimys :D.

Lappeenrannan nurmella kisatessamme Grace tuntui muistaakseni aika hyvältä, joten olettaisin sen olevan melko miellyttävä alusta tuolle löysähkölle ratsulleni. Ehkä siinä on helpompi juosta, kun ei tartte potkia ylimäärästä tavaraa tieltään.

Muuten mulla pyyhkii kai ihan hyvin. Koulua on aika niukalti, sillä kolmosten kurssit osuvat mun lukkarissa täysin väärille ajoille, minkä seurauksena luettavia kursseja ei ihan hirveästi jää käteen.. Opettajat tosin sanoivat tän olevan ihan hyvä juttu, jotta ensi vuodellekin jää jotain luettavaa. Meinasin kysyä jotain spesiaalilupaa pitää oppikirjat himassa kesän yli, jotta voin parantaa mun ruotsinosaamista ja ehkä opetella itsenäisesti vähän vaativampia asioita, kuin kanssaoppilaat. Erityisesti matikka on täällä ihan lapsenkengissä, mikäli vertaa Suomen tasoon (ei sillä, että valittaisin - päinvastoin). Muistelinkin kuulleni joskus, että "Suomen lukioissa opiskellaan matematiikkaa, jota Ruotsissa harjoitellaan yliopistossa". Että silleen.

Oli miten oli, esseiden kirjoitus tuntuu vieläkin vähän työläältä. Tai no lähinnä se aloittaminen on tuskaisaa, tekeminen ei yleensä niinkään. En jaksa enää välittää pienistä virheistä tekstissä, sillä ne vähenevät jatkuvasti ilman sen suurempaa stressaamistakin. Myös kaverit ja opet ovat kehuneet kielen kehittymistä, mikä lämmittää ihan toden teolla :). Näillä tsempeillä sitä jaksaa todella yrittää parhaansa!

Ihan huippua

Tänään kävimme "kisoissa" eli hyppäsimme kotona rataharkoissa 100cm & 110cm! Tosiaankin alkuperäinen suunnitelma oli hypätä vaan se metri, mut kuinkas sitten kävikään :D.. Tunnelma oli ihan huippu koko hyppäämisen ajan ja koko touhu oli täynnä tekemisen riemua.

Erityisen hyvä mieli mulle jäi metrin verkasta, jossa Grace hyppäsi paremmin kuin vielä ikinä mun kanssa. Jotenkin kaikki lähestymiset tulivat vaan niin nappiin ja hypyt olivat pyöreitä ja helppoja seurata, että mä lähdin radalle hymyillen kuin joku pehmeiden seinien sisältä karannut.

Tässä video metrin radasta (eka hyppy jäänyt jostain syystä pois kuvausvaiheessa?).



Myös rata meni mun mielestä tosi hyvin, eikä sitä viime kerralla nähtyä sähläystä enää nähty. Tällä kertaa se sähläys olikin näppärästi siirtynyt sinne kymppiin, joka oli tosiaankin samalla ensimmäiseni.
   Todennäköisesti noi ylimääräset hutiloinnit johtuvat jännityksestä, joka usein aikaansaa mussa tietynlaisen hysteerisen yliratsastusreaktion. Onneksi Grace on nykyään vähän aiempaa anteeksiantavaisempi, joten yliratsastus ei automaattisesti tarkoita kentän pohjan kaapimista kielestä.

Tässä toisessa radassa näkyy heti ekalla esteellä, mitä toi mun hutilointi yleensä saa aikaan. Toinen loistava esimerkki vääriin asioihin keskittymisestä saatetaan havaita kolmannen esteen jälkeen, kun hieman näpeistä karannutta vasenta ohjaa keräillessäni unohdan jatkaa radan ratsastamista ja kurvaan tyylikkäästi ohi nelosesteestä. Taisin todeta siinä vaiheessa ääneenkin "oho".



Oon joka tapauksessa ihan super tyytyväinen koko päivän saldoon ja heppa saa todellakin ottaa kevyemmin pari päivää ja ahmia tsiljoona porkkanaa. Lähetin myös vihdoin ja viimein satulatyypeille viestiä, että toisivat mulle oman estesatulan. Tällä hetkellä lainailemme milloin mitäkin satulaa milloin keneltäkin, mikä nyt ei ehkä ole hevosta ajatellen kaikista mieluisin vaihtoehto.

Oma satula olisi jo siitäkin ihan kiva plussa, että voisi huoletta kisata kesälläkin - olettaen, että saan kilpailulupani kuntoon. Ja ajokortin. Ja auton. Ja sen satulan. Ja töitä. *Huoh* :D.

"Tuus vähän tänne päin."
"En."

"Grace hymyile nyt vähän!"
"En."

Ms. Turboreisi ja Evvk van de Manaatti

Aika ujo poseeraus. Diiva mikä diiva.

Kevätsuunnitelmia

Viime keskiviikkona saimme taas vähän uutta näkökulmaa Stefan Janssonin käytyä vierailevana valmentajana koulullamme. Ihan hirveästi en saanut valmennuksesta irti lähinnä sen takia, että ratsastus tapahtui neljän ratsukon ryhmissä - yleensä ratsastan valmennuksissa yksin. Aika samoja neuvoja Gracen aktivointiin sieltä kuitenkin tuli, kuin jokaiselta muultakin meitä aiemmin valmentaneelta: siirtymisiä ja temponvaihteluja askellajin sisällä. Grace oli "vähän väsynyt" tiistaisesta kouluvalmennuksesta normivalkun kanssa, joten ratsastus meni taas vähän niin ja näin.

Lätkin kaikki käsiini saamat klipit leikkaamattomina tähän alle, katsokoot ken uskaltaa :D.



Koulun kouluvalmentaja sanoi tiistaina, että istuntaklinikka auttoi selvästi mua istumaan vähän paremmassa ryhdissä. Tottakai oon yrittänyt korjata sitä kaikkien saamieni neuvojen mukaan, mutta ei tosta etukenosta varmaan ihan hetkessä eroon pääse.

Meillä oli opetussuunnitelman mukaisesti tiistaina myös extraratsastus myöhemmin oman kouluvalkun jälkeen estevalmentajan toimesta. Hän kehotti mua ratsastamaan vähän vähemmän "satulaa" ja olemaan istunnan kanssa näinollen hiljempaa. Hassua, mä en oo ees huomannut tekeväni noin! Kuitenkin tosi kiva saada vinkkejä istunnan parantamiseen, koska se on mun mielestä yksi ratsastuksen kulmakivistä ja pyrin lähes pakkomielteenomaisesti kehittämään sitä kohti täydellistä ;). Tässä ikuisuusprojektissani auttavat maneesin peilit, joiden edessä pörräänkin sitten koko ajan. Joku luokkakaveri on mulle tästäkin huomauttanut, hupsista :D.

Toki yritän ratsastaa paljon myös ilman peilejä, jotta pääsis paremmin sisään siihen, miltä korrektin istunnan pitäis tuntua. Peileistä vaan jotenkin saa sen tietynlaisen "no hyi mikä etukeno" -fiiliksen ja se jos mikä motivoi korjaamaan istuntaa!

Perjantaina oli tuttuun tapaan estevalmennus, jossa hyppäsimme tällä kertaa ihan vaan rataa ilman sen kummempia erikoisuuksia. Ehkä haastavin tehtävä radassa oli videolla näkyvien 1- ja 2-esteen välinen kaarre, jonka hyppäsimme myöhemmin ilman volttia (tai siis olisimme hypänneet, jos olis ollut vähän vähemmän vauhtia ekalla esteellä :D). Tää video oli tietenkin se huonompi hyppykierros, mutta valitettavasti valkku ei ottanut videota, kun hypättiin sama rata lopusta alkuun vähän isompana. Valkku sanoi tän radan jälkeen, että heppa oli taas vähän on/off eli laukkaa, ei laukkaa, laukkaa.. Mun mielestä toi Gracen lähestyminen neloselle (lankku) oli huvittava, koska se oikeasti otti vauhtia aidalta asti tajuttuaan, että toi mennään seuraavana!



Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin tähän estetuntiin pitkästä aikaa melko tyytyväinen, vaikkei jokainen hyppy nyt ihan nappiin mennytkään. Siksi me kuitenkin sitä hyppäämistä harjoitellaan, joten mun pitänee asennoitua tähän vähän eri tavoin kuin kouluratsastukseen, johon en tunnu oikein koskaan olevan tyytyväinen. Pari edeltävää estetuntia ovat myöskin menneet kohtuu hyvin, mutta mä oon aina ollut tunnin jälkeen jostain syystä ihan sika kiukkunen. Nyt lähdin kuitenkin kentältä suupielet taivasta kohti, kehitystä kai sekin :D.

Tänään menemme kaakin kanssa "kisoihin" eli käymme hyppäämässä rataharkoissa metrin. Oon myöskin jo ilmoittautunut ens kuussa järkättäviin seurakisoihin, luokkina 100 + 110! Täällä Ruotsissa estekorkeutta tunnutaan muuten nostettavan ihan sairaan nopeasti (mikäli nyt vertaa omaan kokemukseeni Suomesta) ja moni alkuvuodesta kasikymppiä hypännyt menee tänään jo kymppiä.. Mä oon siis näiden mittakaavassa maltillisesti etenevä, vaikka itse väittäisin kyllä ihan muuta :D.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, vitsi että on kiva päästä hyppäämään!

Skeptinen tammani Grace.

Kavioasiaa

Huomenna on edessä koe kavioista (rakenne, mekaniikka yms.) ja koska opin parhaiten kirjoittamalla ja/tai piirtämällä uudelleen aiemmin kuulemaani, ajattelin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kirjoittaa tämän postauksen kertausopiksi itselleni. Ties vaikka joku muukin oppisi tästä jotain, sehän olisi vain plussaa ;). Haastavinta on opetella kaikki nää käsitteet ruotsiksi, mut eiköhän tää tästä.. Oon jo vahvasti voiton puolella!

--------------------------------------------

Alkuun otan tämän kaikille kavioita puhdistaneille tutuksi tulleen kuvakulman, eli kavio pohjasta päin katsottuna (värit hieman todellisuudesta poiketen).

Aloitetaan itsestäänselvyyksistä, eli kavion tehtävistä. Kaviot - tai tarkemmin säde (stråle), seinämät (bärrand) ja kantakulmat (hörnstöd) - kantavat painoa ja toimivat eräänlaisena iskunvaimentimena. Myös sisärakenteiden (mm. kavioluu) suojaaminen kuuluu kavion työnkuvaan.

Terve kavio joustaa eli leviää hieman hevosen jokaisen askelen alla. Kavion sisällä sijaitseva kaviopatja (elastiska putan) hoitaa iskunvaimentajan roolia ja se nousee ylöspäin hevosen astuessa maahan (säde leviää ja nousee kaviopatjan alla -> patja nousee). Samalla kaviorusto (hovbrosk) ja kantaseinämät (traktväggar) antavat hieman myöten leviten painon alla sivuille.

Tämä mekaaninen liike edesauttaa säteen verenkiertoa. Kengättömillä hevosilla kavio pääsee yleensä myötäämään enemmän, kuin kengitetyillä.

Kavio kasvaa ruununrajasta (kronsvulst) noin 0,5-1,0 cm kuukaudessa. Erilaiset muuttujat, kuten ruokinta, talliympäristö ja stressi saattavat aiheuttaa "kupruja" kavion pintaan sen kasvaessa epätasaisesti. Esimerkiksi tallipaikan - ja sen myötä rehulaadun - vaihtuminen saattaa aiheuttaa kavion seinämään selvän kohouman.

Kavion laatuun ja terveyteen vaikuttavat muunmuassa seuraavat tekijät:

• Kengitys
• Ruokinta
• (Ratsastus)alustat
• Kavioiden puhdistus

Lienee selvää, että erilaisten kavion sairauksien välttämiseksi on syytä puhdistaa kaviot päivittäin. Myös ruokintavirheet saattavat olla suurikin tekijä esim. kaviokuumeen (fång) kehittymisessä - näistä kuitenkin lisää myöhemmin.

Tässä kuvassa näkyy ihanan pinkkinä kaviopatja, josta puhuin aiemmin. Myös kavion luut - joista eriskummallisin lienee sädeluu (strålben) - ovat tässä poikkileikkauksessa väritettyinä tuolla harmaansekaisella keltaisella (joku fiksumpi varmaan sanoisi beessi?).

Jänteet on mun mielestä ehdottomasti mielenkiintoisin osa koko jalkaa! Hankoside (gaffelband) näkyis menevän vähän sinne päin, mutta tuossa nyt suunnilleen eri ligamenttien ja jänteiden järjestys siellä nahan alla. Lihaksiahan hevosella ei etupolven alla ole (tai no, hankoside koostuu osaksi lihaskudoksesta, mutta toimii jänteen tavoin), joten lähes kaikki liike polvesta alaspäin tapahtuu mekaanisesti.

Syvää- ja pinnallista koukistajajännettä suojaamassa on.. öh, vuohisligamentti? Annularligament ruotsiksi, elikkä hankoside jatkuu ligamenttina vuohisen ympärille, jossa se suojaa koukistajia ja pitää paketin muutenkin vähän paremmin kasassa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kavion sairaudet


Fång (kaviokuume)

Kaviokuumeen seurauksena kavion etuseinämän (vägghorn) ja kavion sisempien osien välissä oleva sälekerros (lamellrand) tulehtuu ja heikkenee, mikä johtaa kavioluun rotaatioon tai vajoamiseen kavion sisällä. Jo lieväkin kaviokuume saattaa jättää pysyviä vaurioita, eikä hevonen välttämättä koskaan toivu entiselleen.

Kaviokuumeen selvimpiä oireita on hevosen pyrkimys siirtää paino pois kipeältä jalalta (yleensä etujalka -> hevonen takakenossa). Muita oireita ovat kohonnut pulssi, kavioiden arkominen ja ontuminen ylipäätään.

Hoitona kaviokuumeelle sopii koppiloma, sekä eläinlääkärin määrämät tulehduskipulääkkeet.


Hovböld (kaviopaise)

Tulehdus, seurausta kavioon päässeistä epäpuhtauksista esimerkiksi terävän vierasesineen päälle astumisen seurauksena. Paise voi ilmetä sälekerroksessa, anturassa, ruununrajassa tai päkiöissä - koitappa siinä sitten selvittää, missä kohtaa se lurjus lymyilee..

Oireita ovat ontuminen sekä kohonnut lämpö/pulssi. Hoito on yksinkertaista, mutta turhauttavaa (been there, done that). Kengittäjä tyhjentää paiseen, jonka jälkeen jäljelle jäänyt kanava pidetään puhtaana betadinehautella ja jumalattomalla määrällä pumpulia, jesaria ja suihkumattoa (viimeiseksi mainitusta tehdään tyylikäs tohveli, jota kantaessaan hevonen voi käppäillä huoletta karsinan ulkopuolellakin). Yleensä vaatii muutaman päivän koppilevon kivun vuoksi.


Sömtryck

En oikein löytänyt tälle mitään käännöstä suomeksi, mutta kyseessä siis liian syvälle lyöty kengitysnaula. Oireita usein ontuminen ja lämmin kavio. Oireet katoavat yleensä saman tien kengän poistamisen jälkeen. Naulanreikä on syytä putsata huolella, ettei se pääse kehittymään kaviopaiseeksi.


Spiktramp (no siis.. piikin päälle astuminen)

Oireet riippuvat täysin siitä, mihin kohtaan ja kuinka syvälle kaviota piikki on uponnut. Hyvällä tuurilla piikki on osunut aivan kavion kärkeen, eikä sen suurempaa vahinkoa pääse sattumaan. Tyypillisellä hevosihmisen tuurilla se spiku on kuitenkin osunut säteeseen tai kaviopatjaan, jolloin lopputulos harvemmin on mitään ihanaa.

Oireena toimii ontuminen, joka on hyvinkin voimakasta, mikäli piikki on osunut syväkoukistajan ja sädeluun väliseen limapussiin (strålbensbursa). Hoitona kavio usein kipsataan ja ennaltaehkäisevää jäykkäkouristuspiikkiä suositellaan.



Strålröta (sädemätä)

Oireena suorastaan yököttävän pahan hajuinen, musta mönjä säteen uurteissa. Syynä yleensä saastaiset boksit / mutaiset tarhat. Ertyisen alttiita sairaudelle ovat ahdaskavioiset hevoset, joiden säteiden uurteet ovat syvät.

Sädemädän hoidossa tärkeintä on pitää kavio puhtaana ja kuivana. Tämän lisäksi voidaan käyttää kuparisulfaattia, tervaa tai vahvaa jodiliuosta tms. Kengittäjä pystyy osiltaan auttamaan hevosen tilannetta hieman vuolemalla pois "mädät" alueet ja tekemällä kaviosta ilmavamman (sädemätää aiheuttava bakteeri on anaerobinen).


Lähteet:

http://kavioura.fi/index.php?page=saedemaetae (08.04.15)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaviokuume (08.04.15)

Gillian Higgins & Stephanie Martin, 2009, Kuinka hevonen toimii - visuaalinen opas hevosen anatomiaan

---

Huh. Ehkä mä nyt osaan jotain siihen koepaperille oksentaa :D. Suurin osa noista sairauksista oli aika tuttua kamaa, mut oli siellä jotain uuttakin. Esimerkiksi syy kavioluun rotaatiolla/vajoamiselle kaviokuumeen yhteydessä selvisi mulle vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei!

Eniten stressaa, miten muistan noi kaikki uudet sanat. Noista kuvista vieläpä puuttuu toinen listanmokoma sanoja, jotka näköjään unohdin niihin kirjoittaa. Noh, onneksi mulla on sentään nää mustavalkoiset monisteet, joista ei kyllä saa hyvänäköinenkään mitään selvää. Olkoon voima kanssani.

Virvon varvon vatsanpuruja

"Siis eiks sulla oo jo tommonen paita?"
Daa, ihan erilaiset!

Sellainen alku siis mun pääsiäislomalle, eli paras ystäväni ruokamyrkytys tuli kylään! Enpä oo nyt pariin vuoteen kipeenä ollutkaan, joten ehkä oli hyvä saada muistutus omasta kuolevaisuudestaan :D.

Anyways toi oksentelu varmisti sen, etten ratsastanut Gracen lisäksi yhtäkään ylimääräistä hevosta kahteen päivään. En myöskään suostunut makaamaan toimettomana himassa, joten kävin hakemassa Göteborgista vähän uusia paitoja reikäisten tilalle ja posti toi mukanaan uudet ratsastushousut ja vähän kaikkea tilpehööriä Krakenille. Mulla oli ennen uusien housujen saapumista kokonaiset kahdet ratsastushousut, joista molemmat alkoivat erehdyttävästi muistuttaa reikäjuustoa kaiken kokemansa damagen jäljiltä. Tottakai pistin mun räätälintaidot peliin ja paikkasin (taas) noi vanhatkin pökät, koska ne on niin mukavat..

Uudet housut ja poninkiillotuspakkaus.

Kaakun treenailu jatkuu aikalailla normaalisti. Viime perjantaina otettiin sit se ensimmäinen kielto treeneissä, kun hypättiin suhteutettua sarjaa ja meillä meni askelet ihan pipariksi -> okserin sekaan. En tippunut, mutta pääsin joka tapauksessa käväisemään kaulan puolella, josta Grace näppärästi nosti mut takaisin satulaan kerättyään ensin ittensä sieltä puomiviidakosta. Harmitti, mutta asiasta kimpaantuneena päätin, etten lähe enää siihen kieltokierteeseen takaisin ja otin seuraavana päivänä vielä pari pikkupomppua n. 40cm ristikolle saadakseni oman itsevarmuuden kasaan.

Gracen laukan parannuttua ongelmaksi on nyt tullut se, että sitä pitäisikin itseasiassa kannustaa hypätessä eteenpäin vähän koko ajan. Ennen se oli niin epätasainen, että sitä sai ottaa, päästää, potkasta ja pidättää suunnilleen samanaikaisesti saadakseen aikaan askellajin, joka nyt jotenkin edes muistutti tasaista. Nyt opettaja neuvoi ratsastamaan rohkeammin, helpommin sanottu kuin tehty! Enhän edelleenkään ole mikään rutinoitunut esteratsastaja, joten kyllä mulle iskee tietynlaisia epävarmuuksia silloin tällöin :D.

Tänne on luvattu aurinkoa koko viikoksi :)

Tasamaalla Grace on harpannut ihan selvästi eteenpäin. Sen istuntaklinikan jälkeen opin vihdoinkin tunnistamaan ja lopettamaan pahimman puristamisen, minkä seurauksena Grace liikkuu yllättäen paljon mielekkäämmin eteenpäin. Siitä on tullut samalla elastisempi ja asenne työskentelyyn vaan paranee koko ajan. Muistan, kuinka en pari vuotta sitten voinut hipaistakaan Gracea raipalla, koska seurauksena oli aina pukki! Tätä nykyä se jotenkin ymmärtää vähän paremmin, mitä sillä raipalla oikeasti tahdottaisiin saada aikaan (musta tuntui usein, että se ihan tosissaan luuli raipan tarkoittavan, että sen pitää pukittaa!).

Se ärsyttävä kyttääminen on myöskin jäänyt vähemmälle, kun en itse lähde istunnalla "mukaan" siihen touhuun. Tuntuu välillä vähän haastavalta rentouttaa ittensä tuntiessaan hevosen jännittyvän, mut niin ne tilanteet vaan näyttäisivät setviytyvän parhaiten. Onni on, etteivät koulun hevoset ole läheskään yhtä herkkiä istunnan muutoksille, kuin uljas ruskea; ne eivät reagoi mitenkään, jos erehdyn jännittymään sekunniksi. Toisinaan sitä kuitenkin toivoisi, että istunnalla annetut pidätteet menisivät alusta asti vähän paremmin läpi, mut ei kai kaikkea voi saada ;)..

 Tänään suunnitelmissa olis ratsastaa vähän useampi kopu Gracen jälkeen, mikäli vapaita vain löytyy. Se ei useinkaan tunnu näin lomilla olevan kuitenkaan poikkeus, joten enköhän mä jotain lainaeläimiä saa haalittua :).