Muutama pala paikoilleen

Tänään kouluvalkussa mulle tuli alkuun taas se perus kouluvalkkufiilis, eli jotenkin jännittynyt ja kömpelö olo. Mietin jo hetken et ei tästä tänään mitään tuu, heppa vaan löntystää maneesia ympäri avonaisessa muodossa ja yrittää rikkoa laukan jokaisella askeella, jos en aja sitä eteenpäin. Teimme alkuun ihan vaan jotain vastalaukkoja kolmikaarisella (ja harjoteltiin miten kolmikaarinen ratsastetaan..) ja parit vaihdotkin. Grace oli koko tän ajan ihan kamalan tuntuinen, se ei vaan liikkunut selän läpi ja oli siinä ärsyttävässä "muka-peräänannossa", eli just ihan liian avoimessa muodossa niskasta ja kropastaan jossain pyöreän ja notkoselän välimaastossa.

Laukan jälkeen otettiin parit "keskiravit" eli kipitettiin täysiä pitkiä sivuja pitkin ilman tietoakaan askelen pitenemisestä tai minkäänlaisesta takaosan aktiivisuuden lisääntymisestä. Mut sit me saatiin tehdä parit sulku- ja avotaivutukset ja simsalabim, mulla oli siinä alla pehmeässä peräänannossa kulkeva hevonen, jota oli suorastaan helppo ratsastaa. Mietin, et mitähän ihmettä oikein tapahtui, mut yritin vaan relata istunnalla, etten pilaisi hyvää fiilistä. Sellaisena G säilyi sen viisi minuuttia, kun jatkoimme työskentelyä ja sitten päästinkin sen jo matalampaan muotoon loppuverkan ajaksi.

Positiivista oli se, että Grace säilytti pyöreytensä myös lopettaessamme, eli se ei tavallaan vaan heittänyt hanskoja tiskiin ja todennut et "ai okei, tää olikin sit tässä". Se fiilis lopussa oli kuitenkin taas se, mihin en yleensä oo päässyt ilman valmentajan apua. Sen hehkuttamani istuntatunnin jälkeen mulla on kuitenkin tullut noita hetkiä useampikin, jopa itsenäisesti haahuillessani. Ehdottomasti siis mennään kohti parempaa ja valmentajakin sanoi, että Gracen muoto ja laukka ovat parantuneet tosi paljon!

Sitkeys siis ilmeisesti kannattaa, vaikkakin myös uljas ratsuni tuntuu toisinaan ajattelevan niin ;). Joskus ihan mun ja Gracen alkuaikoina oli puhetta valkun kanssa et sillä on ihan kuin joku "henkinen lukko" peräänannon suhteen, eli se on melkein peräänannossa, mutta jäkittää pikkasen vastaan. Sit kun se tajuaa, ettei tässä mitään ongelmaa olekaan, niin sit mitään ongelmaa ei tosiaankaan ole :D. Varmaan liittyy hyvinkin läheisesti mun istuntaan, eli kun mä relaan ja käytän johdonmukasia apuja, niin hevonen käyttäytyy sen mukaisesti. Mut kyl tää tästä, meidän molempien vaikeudet helpottuvat päivä päivältä ja työskentelystä tulee koko ajan vähän mukavampaa, vaikkei takapakeilta juurikaan vältytä. Niistä kuitenkin oppii, joten kaipa nekin ovat ihan hyvä asia!

Mul ei ollut mitään uutta heppakuvaa niin tässä joku ikivanha lahnailukuva Dumista :D.
Toi loimi on lähtenyt täällä ilmeisesti jonkun toisen matkaan, sääli :(. 

Sit iiiihan pieni pissistuokio tänne loppuun:
Kävin laitattamassa elämäni ekat tekoripset :D!
Ehkä nyt säästyis siltä ripsari + 12h tallipäivä -yhtälöltä..