Vieras setä tulee käymään

Elikkäs opettajat ovat järkänneet meille mielenkiintoisen yllätyksen ylihuomiselle estetunnille. Saamme nimittäin paikalle vierailevana valmentajan toimivan Robin Ingvarssonin! Oon varmaan ihan sivistymätön, mutta mulle toi nimi ei sano sitten yhtään mitään :D. Lyhyellä googlettelulla selvisi, että on tää tyyppi käynyt kansainvälisiäkin kiertämässä ja ilmeisesti myös paljolti tekemisissä nuorten hevosten kanssa, joten hyödyllisiä vinkkejä tulee varmasti :).

Sain myös erään luokkakaverini lupautumaan kuvaajaksi, joten pääsen itsekin näkemään, miltä meidän meno näyttää! Toivottavasti on jotain sen verran julkaisukelpoista, että kehtaisi laittaa tännekin näytille :D.

Tänään Gracella oli taas ihan normaali päivä, eli tehtiin juuri lanatulla (<3) kentällä vaikka mitä kivaa! Iki-inhokkini sulkutaivutus pääsi jälleen kerran syynättäväksi, mutta ne sujuivat oikeastaan yllättävän hyvin, joten keskityimme eteenpäinpyrkimyksen säilyttämiseen ja avotaivutusten hienosäätöön. Laukka on taas vähän parempi, mutta saa siinä vieläkin ratsastaa ihan jatkuvasti, ettei se mene nelitahtiseksi tai muuten vaan laaduttomaksi.

Mulle käy helposti niin, että Grace jää sellaiseen ihan ihmeelliseen pikkulaukkaan. Se etenee joo, mutta ei kanna itseään tai laukkaa ns. kunnolla. Lisäksi muoto on noissa tilanteissa liian avoin, eivätkä takajalat ja selkä ole ihan 100-prosenttisesti touhussa mukana. Yleensä ongelma korjaantuu eteenpäin ratsastamalla ja kokoavien tehtävien avulla, mutta joka kerta se mokoma jaksaa kokeilla, josko tänään ei oiskaan ihan pakko laukata :D..
   Sama homma myös esteillä: hyppääminen on Gracen mielestä huippua, mutta sen mielestä pitkät tiet on turhia ja se yrittääkin usein tehdä lyhyemmät tiet, kuin meitsi. Pitäis ottaa sen viikko-ohjelmaan jotain kunnon laukkatreeniä tms, any ideas?

Todellista iPhone-taidetta