Homma etenee

Ja hyvin eteneekin! Mulle on tullut viime aikoina vastaan ihan uskomattoman paljon onnekkaita tilaisuuksia ja oon kyselemättä tarttunut kaikkeen mahdolliseen!

Suurin juttu on juurikin tuo mahdollisuus maailmankatsomuksen avartamiseen työharjoittelun muodossa. Kirjoitin tänään "viimeisen silauksen" siihen hakemukseen, eli vähän omasta ratsastushistoriastani ja itsestäni työntekijänä yms. Ei mikään ihan helppo tehtävä, mulla tyhjeni pää sen siliän tien kun mentori sanoi et kirjota vaan et kuka sä oot.

Sain mä jotain oksennettua siihen paperille, lähinnä nyt mainitsin olleeni töissä tallilla niin Suomessa kuin täälläkin ja kerroin kahdella lauseella kauanko oon ratsastanut ja omistanut hevosia. Vähän kyllä jänskättää, et olettaakohan ne mun olevan fluentti ruotsinpuhuja, mikäli päädyn Tanskaan koko vaihtoehtolistan ainoalle kouluratsastuspainotteiselle tallille. Toi Hasse oli hänelle syksyllä työskennelleen luokkakaverini mukaan tuima setä, mut kaikkihan on tietty suhteellista :D.. Ei tieto siitäkään estänyt mua laittamasta tota vaihtoehtoa ykköseksi!

Kakkostoiveeksi laitoin Stal Hendrixin ja kolmoseksi Golden dream stablesin. Nuo kaksi edellämainittua sijaitsevat Hollannissa ja Hassen talli siis Tanskassa, nähtäväksi jää mihin sitä päätyy. Järjestys perustui ihan puhtaasti tekemieni haastatteluiden pohjalle. Toki jokainen harjoittelussa ollut oli sitä mieltä, että oma paikka oli se paras, mutta rivien väleistä pystyi onneksi lukemaan vähän siitä todellisuudestakin. Nuo olivat siis mun mieleen parhaimman oloiset paikat, nyt vaan jännityksellä odotellaan vastausta :).

Seuraava hyvä uutinen on se, että pääsen huomenna kolmosten kanssa ratsastamaan koulutuomarin silmien alle! Ei siis mikään valmennus tai mitään, mutta ehdottoman hyödyllinen juttu silti. Ratsastan Gracen kanssa saman radan, kuin viimeisimmissä harjoituskisoissamme, eli medelsvår C:1. Kouluvalmentaja kehotti mua tosin olemaan ihan hyshys tästä(kin) asiasta, koska onhan toi nyt mulle ihan mieletön bonus (muista kakkosista vain kouluratsastukseen painottuneilla NIU-oppilailla on tähän mahdollisuus).
  Samainen kouluvalkku myöskin paljasti mulle jo näin etukäteen, että tuun saamaan hästkunskap-kurssin ratsastusosuudesta korkean arvosanan, mutta teoriaosuus mun pitää hoitaa suullisesti; ilmeisesti se kokeessa tyylikkäästi hoitamani vieraiden sanojen merkityksen arvailu ei sitten mennytkään ihan nappiin :D. Teoria on siis tosi basic stuffia ja väittäisin pystyväni selventämään kokeessa kysytyt asiat ongelmitta suomeksi. Muuri nousikin vastaan siinä kohtaa, kun olisi pitänyt muistaa/tietää, mitä tarkoittavat sanat understödjande tygeltaget ja kapplöpningssits. Hehheh.

Ja sitten on vielä yksi mun kannalta hyvä uutinen. Yhden NIU-tytön heppa ontuu ja koululla on tällä hetkellä hyvin rajallisesti hevosia käytössään (erinäisten vaivojen yms vuoksi), joten mulle tarjottiin mahollisuutta osallistua hänen sijastaan torstaina mikähän-sen-nimi-nyt-taas-olikaan -vierailevan valmentajan tunnille. Vastauksenihan tähän ei ollut kyllä, vaan tottakai!! Tosin mun pitää taas pysytellä hissun kissun, koska jokuhan saattaisi muuten kadehtia tätä mun spesiaalikohtelua. Ihan ymmärrettävää, mä nyt en kuitenkaan kuulu tolle NIU-linjalle ja oon muutenkin vähän musta lammas täällä, joten oon vaan suosiolla hiljaa ja hymyilen :D.

Näin sitä hymyillään Instagramiin ladattavia selfieitä varten..

..vaikka todellisuus on lähes aina lähempänä tätä!

Mitäs muuta.. Grace sai uudet monot tänään ja kävin ratsastamassa kenkäyksen jälkeen. G oli ihan super, vaikkakin vähän väsyneen tuntuinen. Hyvä uutinen on kuitenkin se, ettei se nykyään väsyessään lopeta työskentelyä ja ryhdy ankaraan taisteluun kaikkea olemassaolevaa vastaan, vaan yrittää parhaansa aina ratsastuksen loppuun asti. Sen hevosen elämänasenne on muutenkin muuttunut ihan tyystin, sitä näkee nykyisin yhä useammin korvat hörössä :D. Laihtuminen teki sille todellakin ihmeitä, ei voi muuta sanoa..

Jos tosta hoikistumisesta jotain negatiivista on seurannut, niin se on sit se armoton maneesin ovien/reunojen kyttäys. Ehkä se johtuu osittain siitäkin, että meidän tänhetkinen elämä on hyvin, hyvin rutinoitunutta ja jännittävät asiat pitää siksi kehitellä itse. En oo jaksanut enää reagoida tohon kyyläämiseen mitenkään ja usein se onkin paras tapa saada Grace unohtamaan koko touhu. Mitä enemmän sen kanssa jää kinastelemaan noin pienestä asiasta, sitä suuremmaksi ongelma paisuu ja lopulta kärpäsestä on kasvanut valtaisa härkänen. Ärsyttävää tosta tekee se, että mä tiedän ettei Grace oikeasti pelkää niitä ovia, vaan tekee temppujaan ihan vain saadakseen tekosyyn luistaa hommista. Ovela tamma!

#deep