21/01/2015

Pientä kajoa tunnelin päässä

Tänään oli vuorossa siis "rataharjoitus", eli tuomari nimeltä Christina Axen tuli koulullemme päivän vierailevaksi tähdeksi. Hän katsoi ensin suorituksen ja teki ihan normaalit tuomarointinsa, jonka jälkeen hän kertoi vielä suullisesti ratsukolle radan pahimmat virheet ja kuinka kyseiset kohdat kuuluisi suorittaa. Tämän jälkeen saimme tehdä ongelmakohdat vielä kerran läpi ja tavallaan saada sen ahaa-elämyksen.

Meidän ratamme - josta muuten ei tällä kertaa ole todisteita - oli ainakin edelliseen verrattuna parempi. Olin kuitenkin tosi pettynyt, kun Gracen laukka kuoli ihan totaalisesti aitojen sisälle päästyämme ja heppa tuntui muutenkin rojahtavan etuosalleen. Sorruin verkassa yliratsastamaan, koska jostain kumman syystä koko verkkaryhmämme luuli olevansa 10 minuuttia edellä aikatauluissaan, vaikkei niin todellisuudessa ollut. Jos siis olisin luottanut omiin aikataulutuksiini, olisi verryttely mahdollisesti sujunut paremmin.. Noh, jossitella voi aina, ensi kerralla sitten.

Mutta!

Mä en unohtanut rataa!! Tästä mä oon ihan erityisen ylpeä, sillä oon unohdellut ratoja viime aikoina ihan kamalasti. Jollain mun korvavälin jutulla on tossa varmasti näppinsä pelissä, sillä toistojen määrällä ei ole tuntunut olevan sen suurempaa merkitystä ratojen unohtamisen / muistamisen suhteen. Tähän "kilpailuun" valmistauduin kuitenkin paljon rennommin, kuin aiemmin. Katsoin vain jo entuudestaan tutun radan nopeasti läpi ja kertasin erityisen huolellisesti vain sen kohdan, jossa tein edellisellä kerralla virheen. Lisäksi käytin radanrakennusaikaa hyödykseni ja tein vähän mielikuvaharjotuksia siinä aitoja kasatessani.

Alkutervehdyksestä liikkelle lähtiessäni mulle iski kuitenkin yhtäkkiä taas se hetkellinen epävarmuus. Ajattelin sekunnin ajan et "apua, mitä nyt tapahtuu?", siis ihan radan alussa?! Onneksi toi ajatus haihtui seuraavalla, joka nyt lähinnä oli semmonen "haloo.. täs ei oo mitään vaikeeta.." ja sit vaan ihan rutiinilla rata läpi :D. Sääli kyllä toi mun ja hepan lamaantuminen, mutta onneksi rata sentään oli tasainen, ei mitään rikkoja tms. Prosentit olivat jotain 62%.

Huomenna olis sitten se vierailevan valmentajan puolituntinen. Niin ja siis tän kaverin nimi on Jan Schöneman, nyt selvisi sekin :D. Looking forward for tomorrow!

No comments:

Post a Comment