Osastoon mars!

Koko koulun paras hömelö <3
Oli muuten sen verran lämmin, että kävin myöhemmin
ottamassa tuon takin pois.. Grace vaikutti huojentuunelta.

Tänään olikin sitten eka päivä uudella lukkarilla ja heti huomasi, etteivät ainakaan maanantain aikataulut onnistu mitenkään, jos tuun noin myöhään ratsastamaan ekaa hevosta :P. Olin jo auttamatta myöhässä siinä vaiheessa, kun talutin päivän ensimmäisen hevosen, Lanan, talliin kello 10:50 ja oman kanssa olisi pitänyt olla valkussa yhdeltätoista.. Kouluvalmentaja tuli talliin vähän hämmentyneenä samalla hetkellä, kun yritin juosta yhtä aikaa hakemaan satulaa, harjoja, hevosta ja kannuksia. Sovimme siinä lennossa, että tulen maneesiin kun kerkeän (valkulla olikin joku poniratsukko ennen mua) ja aloitimme suunnilleen 11:35, jota ennen olin kävellyt ja ravaillut siinä parinkymmenen minuutin pintaan.

Palaan ennen Grace-analyysiä vielä tuohon Lanaan. Lana oli tänään nimensä veroinen hevonen - olettaen, että sen lukee takaperin. Aluksi ei meinattu päästä edes kauemmalle kentälle, koska puskista hyökki avaruusolentoja ja sitä paitsi ne punaset mökit ei varmasti olleet sillä samalla paikalla eilen! Kun iskimme mietintämyssyt päähän ja pohdimme yhdessä, kannattaako nyt peruuttaa paikalta vai mennä eteenpäin, olimme jo päässeet lähes samalle ladulle sen suhteen, kuka tässä nyt loppujen lopuksi kertoo mitä seuraavaksi tehdään.
   Alkuun Lana oli aika jees, mutta väsyttyään se muuttui tosi raskaaksi, kun olisi ollut paljon kivempi nojata ratsastajan käteen, kuin kantaa itse itsensä. Ei oikein meinannut puhtikaan riittää Lana-paralla; esimerkiksi laukan kokoaminen johti monesti yhtäkkiseen ravisiirtymään, kun ei vissiin vaan voimat riittäneet. Kyllä se muutamien siirtymisten jälkeen meni taas kohti parempaa, joten lopetin ihan hyvillä mielin tämän tamman kanssa.

Grace taasen oli juoksutus- ja vapaapäivän jälkeen melkoisen virtava, eikä asiaa ainakaan helpottanut hieman ajattelematon puutarhanhoitokomppania, joka kaatoi ison koivun samalla hetkellä, kun talutin Gracen kyseisen puun ohitse. Onneksi toi otus ei oo mikään maailman reaktiivisin, joten tästä kammottavasta tapahtumasta selvittiin vain hienoisella peruutus-hypähdys-yhdistelmällä. Puutarhuri-sedät tuijotti tapahtuneen jälkeen meitä sormi suussa asenteella "ai oho toi heppa säikähti". Jos mulla ei ois ollut ihan jumalaton kiire, olisin mulkaissut niitä vihaisesti, mut väliin jäi.
   Valkku meni ihan ok, Grace oli ehkä vähän jännittynyt selästä, mutta tuli sieltä paljon hyviäkin pätkiä. Oikee laukka on erityisesti suoralla uralla vähän hankala, kun se peppu olisi niin kiva pitää siellä uran sisäpuolella. Yleensä toi on saatu aika näppärästi fiksattua muutamalla avotaivutuksella oikeelle, joten lieneekö nyt mikään kolossaalinen ongelma sekään :)..

Beautiful aka Neliöpeppu-Uffe

Päivän viimeinen ratsastettava oli vanha tuttava Uffe. Tämän ruunan kanssa pääsimme sekoilemaan ykkösten kanssa samalle tunnille, aiheena osastossa ratsastaminen. Siis osasto. Mä oon viimeksi ratsastanut osastossa varmaan jatko1-kurssilla 6-7 vuotta sitten :D. Vähän jotenkin ahdistaa noi ryhmätunnit, kun tuntuu ettei niillä oikeasti tehdä yhtään mitään. Onneksi mun ei tarvitse niillä yleensä pyöriä, vaan saan opetusta privana / toisen ratsukon kanssa, mutta tsiisus jos noille joutuu niin siinähän suunnilleen delaa satulaan, kun tuntien tehtävät ovat sarjaa "ratsastakaa suoraa uraa" tai "ratsastakaa laukkaa ympyrällä" :D.

En ihmettele yhtään, miksi moni tuolla tykkää esteratsastuksesta, kun tasaisella pyöriskely on tehty niin tavattoman sisällöttömäksi. Okei, ison ryhmän ohjaaminen on aina oma haasteensa, mut kyllä mä väittäisin osallistuneeni Suomessa ratsastuskouluilla vaativampaankin opetukseen. Tehtäis ees pohkeenväistöjä, mut ei ku me pyöritään ympyrää ja tehdään kolmikaarisia ilman sen ihmeellisimpiä kommentteja koko touhusta :D. Onneksi yksäritunnit ovat olemassa, niillä oppii oikeasti jotain. Mut Uffe sentään oli ihan ok, vaikkakin vähän väsynyt ja alkukäynneissä etuosan hetkittäinen sijainti oli mun makuun hieman turhan korkealla. Onneksi eräs suosikkilausahdukseni auttoi pitämään pään kylmänä tässäkin epämiellyttävässä tilanteessa:

"A horseman should know neither fear, nor anger"

Koulun jälkeen mun piti pestä kellarissa odottavat punaiset vaatteet, mutta jostain syystä se vähän jäi. Tiesin jo viiden aikaan kotiin tullessani, että ilta tulee olemaan pitkäveteinen, joten sosiaalisten medioiden miljoonannen läpikäynnin jälkeen lähdin reippaasti lenkille. Vähän painoi väsy jaloissa, mutta kyllä se reilu kahdeksan kilsaa jäi silti voitokkaasti taakse :D. Enkä tietenkään tajunnut laittaa Sportstrackeria päälle! Olis ollut kiva nähdä, sujuuko toi touhu yhtään aiempaa nopeammin, vai vieläkö liikutaan mannerlaattojen nopeudella :P.
 
Tähän loppuun vielä paljastus: tilasin eilen Hööksiltä sidepull -kuolaimettomat, koska noissa hackamoreissa on kaikenlaisia pieniä fiboja, jotka tekevät niistä vähän onnettomat välineet hyppäämiseen. Esimerkiksi poskiremmin nouseminen kohti silmää on vähintäänkin ärsyttävää, ja toisaalta vipuvarsi ohjaa Gracen päätä vähän liiaksi alas, vaikka tuntuma olisi normaali -> opettajalta saa kuulla tunnin aikana sadasta kahteensataan kertaa, että pää ylös. Huonopa sitä on siitä lähteä nostamaan, kun jokainen ohjasote johtaa vain alaspäin.. Toivottavasti nuo härpäkkeet auttaisivat!

Voisko joku lähettää ton pikkuriiviön tänne? ♥